Tämä keskustelu pyörii yhtä ympyrää. Koetan ottaa tässä esiin muutamia uusia näkökulmia:
1) Ville ja haastattelu
Muistetaan ensinnäkin se, että Maikkarit, Iltalehdet sun muut eivät ensisijaisesti halua tehdä tasokasta journalismia. Ne haluavat ainoastaan pikaista huomiota ja myyntiä tuotteilleen. Haastatteluissa mennään aina haastattelijan ehtojen mukaan ja pelaajat eivät ole ammattimaisia haastateltavia, kuten poliitikot. Varsinkaan henkilökohtaista kriisiä juuri läpikäyvä pelaaja. Harvaa poliitikkoakaan haastatellaan hänen saatuaan aivotärähdyksen pari päivää sitten. Tuskin tulisi kauhean jäsenneltyä tekstiä häneltäkään.
Tähän nähden Ville selvisi haastattelusta näissä olosuhteissa hyvin. Väitän, että jos Villeä olisi haastatellut lätkäjätkä mallia P.Sihvonen, keskustelussa olisi menty syvemmälle ja käsitelty myös HIFK:n toimia. Tunnen Villeä sen verran hyvin, että hän pitää Salmen tyyppisiä törttöilyjä itsestäänselvästi vastenmielisinä. Joten kannattaa kaikkiaankin hahmottaa se, että näissä mennään paskamedian ehdoilla, ei haastateltavien. Odotan oikeasti Seppäsen/Sihvosen tulevaa syvähaastattelua tämän tiimoilta, käsittääkseni sellainen on tulossa. Iltapulujen haastattelut on tehty suurelle yleisölle, ei tämän saitin lukijoille.
2. Villen ja Semirin asema
Molemmat ovat duunissa ja kumpikaan ei ole sanonut omassa haastattelussaan sanaakaan omaa pomoaan (valmentaja) vastaan. Yhtä hyvin voisimme kysyä, miksi Semir ei ole saanut suustaan kummempaa kuin "ei ollut tarkoitus satuttaa". Myös Semiriltä on jätetty kysymättä, käskytettiinkö sinua toimimaan noin. Mielestäni molemmat pelaajat noudattavat jääkiekkojoukkueen ikiaikaista koodistoa (heh!) siinä mielessä, että joukkueen sisäiset asiat käsitellään AINA joukkueen sisällä. On turha odotella kenenkään pelaajan ottavan mitään muuta näkökulmaa kuin tasan tarkkaan omansa kaukalon tasolta.
Toivooko joku oikeasti haastatteluja, joissa pelaajat kertovat "En minä näistä tykkää, mutta valmennus halusi" tai "Hävisimme playoffit 4-0, koska valmentajamme on sysipaska idiootti". Pelaajien haastattelut ovat ja tulevat aina olemaan tyhjää täynnä. Joukkue voitti. Kaveri sai pari maalia eteen, sitten päästiin mukaan. Jne jne jne. Ainoa tapa saada jotain syvällisempää irti pelaajista, on saada heidät jääkiekkoa ammatikseen analysoivien haastateltaviksi. Silloin voidaan ohittaa samantien miltä nyt tuntuu -tasoinen osasto ja mennä suoraan asiaan. Vaikkapa viisikkonne toiminta ylivoimassa, miksi rakennatte kuvionne näin? Tämähän ei edes kiinnosta peruserkkiä. Pähkinänkuoressa: Ville ja Semir eivät tule sanomaan julkisuudessa yhtään mitään syvällisempää kuin tasan omat kommenttinsa.
3. Itse tapaus ja näkökulmat
Tässä tulee eniten esiin kotisohvataso vs. kaukalontaso. Täällä on aivan saatanan ärsyttävän helppoa neuvoa pelaajia/valmentajia ihan jokaisessa asiassa. Jatkoajan kirjoittajat, joista 98% ei ole käynyt koskaan kaukalossa, osaavat antaa timantinkovia ohjeita sekä reaaliajassa että jälkikäteen. Parhaimmistoa ovat "sejase valmentaja/pelaaja/organisaatio itkee" Leikkaus omalle työpaikallesi: olet juuri menettänyt megaison tilauksen ja työpaikkasi on vaakalaudalla. Kaikki tietävät, että joku ulkoinen tekijä vaikutti olennaisesti asiaan. Osaatko olla analyyttinen ja "itkemättä"? Ota siihen jääkiekkovalmentaja, joka tekee sitä siis ainoana työnään ja tilanne, jossa koutsin joukkue häviää epäselvän tuomarityöskentelyn takia ja kaikki tietävät, että nyt on kaverin työpaikka vaakalaudalla. Miksi siinä tilanteessa pitäisi seisoa kuin tinasotilas pelkästään analyyttisenä?
Mennäänpä pelaajien tasolle. Koettakaa hypätä hetkeksi Villen ja Semirin nahkoihin. Ensin Semir; Olet tehnyt sitä mitä pyydettiin ja vastustaja on loukkaantunut paljon pahemmin kuin on tarkoitus. Et ole likainen pelaaja, olet kova pelaaja. Miltä mahtaa tuntua kun on hakannut jonkun sairaalaan? Pystyykö sen jälkeen muuhun kuin mumisemaan hiljakseen "ei ollut tarkoitus"? Ei pysty. Sitten Ville: Hän ei ole jatkoaikakirjoittaja, hän on kokenut kaiken ihan perskohtaisesti. Hänen kimppuunsa on käyty, häneen on sattunut, hän on mennyt tajuttomaksi. Kaksi päivää tämän jälkeen häneltä kyseltään tilanteesta. Onkohan mahdollisesti pikkuisen inhimillistä, että näkökulma ei ole näin pian tapauksen jälkeen kovin laaja? Jos sinut on hakattu nakkikioskijonossa sairaalaan tilanteessa, missä kaverisi haastoi ensin riitaa jonkun seurueen kanssa ja sitten saman seurueen toinen jäsen kostaa sen sinulle ja tajuttomuutesi aikana oman seurueesi tyyppi kostaa sinun hakkaamisesi, pystytkö 2-3 päivää tapauksen jälkeen olemaan mitään muuta kuin vittuuntunut omiin kipuihisi? Vai pystytkö käymään logistisesti koko tilanteen Jatkoaika-vaatimusten mukaisesti: analyysi koko tilanteesta, moneen suuntaan pahoittelu ja lopuksi iloinen hymy ja toteamus näitä sattuu? Pystytkö oikeasti? Vai onko mielessä, että kohta pitäisi napata seuraava kipulääke?
Pelaajat eivät ole sarjakuvahahmoja, joille ei oikeasti tapahdu mitään. He ovat ihmisiä vikoineen, puutteineen ja parhaine ominaisuuksineen. Näillä fanisaiteilla kukoistaa oksettava hurskastelu. Sohvalta on helppo neuvoa kaveria joka käskytetään hakkaamaan ja kaveria, joka menee tajuttomaksi. Jep, juuri meillä on hallussa se ainutlaatuinen tietämys, miten pitäisi toimia itse tilanteessa ja sen jälkeen.
edit: Kaikkiaan tällä saitilla pitäisi oppia kunnioittamaan kaukalosoturien näkemyksiä ja mielipiteitä. He ovat ammattilaisia, me amatöörejä. Jos kovin usea pelaaja ja joukkue on sitä mieltä, että Jarkko Ruutu ei toimi, kuten pelaajien kuuluisi toimia, en mä siihen muita todisteita tarvitse. Uskon, mitä pelaajat ja valmentajat sanovat. He tietävät, me emme.