IS heti menestyjästä: "Rikard Grönborgin johdolla Tappara on siirtynyt pohjoisamerikkalaisempaan pelityyliin, jossa sattuu ja tapahtuu. Yleisöön muutos on purrut, sillä runkosarjassa Tappara kasvatti komeasti yleisömääriään. Ottelukohtainen yleisökeskiarvo 8 494 oli sarjan paras."
Meijjän peli sanoo: Moi!
Edelleen harmittaa, että Ville on vähän hidas, eikä niin kovin välkky, mitä tulee pelin ja pelitavan ja etenkin identiteetin ymmärtämiseen. Jos kokeiltas taas yksi kausi verottaa kaikki HIFK:sta, ihan yhdessä.
Kuten kirjoitit ansiokkaan pitkässä pelaajavalmennuksen analyysissä, niin sitä vasten olisi enemmän kuin valaisevaa olla HIFK:n kopissa, treeneissä ja Peltosen/pelaajien kahdenkeskisissä keskusteluissa näkymättömänä kuuntelemassa miten pelaajakehitys hoidetaan seurassa. Jotain siinä varmaan tehdään hyvin kun osa pelaajista kehittyy ja jotain väärin kun peli joukkueena ei viime kaudella paljoa kehittynyt alkusyksystä ja osa yksilöistäkin näytti taantuvan.Olipa pitkä viesti. Mutta toivottavasti joillekin vähän aukeni, mikä mun mielestä on mennyt vituiksi Peltosen alaisuudessa. Lyhyesti sanottuna pelaajakehitys ja yksilöiden oikeanlainen johtaminen/valmentaminen.
Niin, ei se hallin valojen sytyttäminen aamulla ensimmäisenä ja sammuttaminen illalla viimeisenä ole misöön tekemisessä sen hyvin tehdyn duunis kanssa, ja voi antaa pelaajillekin ihan väärän viestin, eikä suinkaan johda siten siihen parhaaseen, kun pelaajakin alkaa miettimään, että onko hän riittävästi.Tätä oon itsekin miettinyt. Yhteinen tavoite (eri asia kuin vaatimus) on toki syytä asettaa koko jengille, eli mestaruus. Ja kaikkien tulisi tehdä parhaansa siihen pääsemiseksi oman osaamisen raameissa.
Mietin lähinnä sitä, että käytetäänkö pelaajiin yksilöinä ja missä määrin esim. SLII -tyyppistä (joka on enemmän tuttu tavallisesta työelämästä, mutta on yhtälailla hyödyllinen työkalu myös pelaajien kehittämisessä) johtamista/valmennusta, joka perustuu jokaisen pelaajan sen hetkisessä kehitysvaiheessa olemiseen ja äärimmäisen tärkeänä osana siihen kohdistettuna oikeanlainen johtamis-/valmentamistyyli? Eli ns. tilannejohtamista.
Kehitysvaiheita on käytännössä neljä, jolloin K1 tyyppi olisi nuorempi (ei aina) pelaaja, jolla on motivaatio, sitoutuminen ja halu näyttää kunnossa, mutta kaipaisi pääasiassa enemmän henkilökohtaista valmennusta tiettyihin pelaajaominaisuuksiin sekä perusasioihin kehittyäkseen paremmaksi pelaajaksi. Pitäisi olla helpohko valmennettava, kun apua tarvitsisi nimenomaan antaa sinne taitopuolelle ja pelaajaominaisuuksien kehitykseen, ei niinkään motin ja sitoutumisen buustaamiseen (koska nämä ovat kunnossa).
K2 voisi olla sellainen pari-kolmekymppinen, joka ymmärtää pelin päälle ja päivittäisen vaatimustason, mutta saattaa kokea junnaavansa paikalla ja tätä kautta motivaation laskevan, jolloin pelaaminen saattaa alkaa tuntua vaan suorittamiselta. Tästä tyypistä ei oikein voida helposti päätellä mikä tulee olemaan pelaajan lopullinen taso, jos jää tähän pitkäksi aikaa polkemaan. Kaipaisi kohdennettua valmennusta itse peliin, omaan tekemiseensä ja vahvuuksiin, kuin myös mentaalipuolella tavoitteiden asettamiseen sekä rohkeuteen. Usein maisemanvaihto on paras ratkaisu sekä pelaajan itsensä, että myös joukkueen kannalta, sikäli mikäli molemmista osapuolista tuntuu että pelaaja ei enää kehity halutulla tavalla. Moni pelaaja saattaa ns. myös "tyytyä kohtaloonsa" tässä kohdin. Sanoisin, että melko moni VL-pelaaja pitäytyy tämän vaiheen ympärillä, ja ehkä siitä syystä kun kokevat olevansa mukavuusalueen sisällä, niinkin oudolta kuin se saattaa kuulostaa.
K3 ja K2 välinen ero on kaikista pienin, ja sitä välimaastoa seilataan edes takas kun kehitys junnaa paikallaan. Erona K3 on lähtökohtaisesti lupaavampi ja taitavampi roolissaan. Kaipaa enemmän henkisen puolen sparrausta tavoitteiden ja vastuun suhteen, kuin itse peliin mitään hienosäätämistä. Taitoa ja omaa osaamista roolissaan löytyy enemmän. Valmentajan tulisi luottaa näihin pelaajiin enemmän ja ohjeistaa nimenomaan mentaalipuolella. Osaaminen on tullut näillä jo todistettua.
Sitten on vielä se K4, eli ns. Big guns -osasto. Nämä tyypit tietävät aina, muuttuvissakin tilanteissa, että kuinka tulee toimia, pelata ja kokemuksellaan johtaa ja neuvoa muita. Osaavat pelin nimeltä jääkiekko, sekä heillä on motivaatio ja itseluottamus maksimeissa. Tarvitsevat valmennukselta lähinnä tarvittaessa jotain spesifiä, muuten pärjäävät henkilökohtaisella valmennustasolla ilman sen kummempia tukitoimia.
Sitten se johtamistyyli jota tulisi soveltaa oikein jokaiseen pelaajaan, kuka missäkin kehitysvaiheessa milloinkin on. Huom, kehitysvaiheet eivät ole mitään lukittuja spotteja, vaan on luonnollista että motivaatio, itseluottamus ja riskienottokyky ailahtelevat, jolloin esim K4 tason pelaaja voi pudota K3 kategoriaan ja nimenomaan mentaaliasioissa, taidot ei mihinkään katoa. Henkihommien takia moni seilaa myös K2 ja K3 väliä, jossa onnin se kaikista pienin ero näiden vaiheiden välillä.
Tyylin 1 valmentamisen tulisi keskittyä pelaajan kehittämiseen profiilin mukaan häneen vahvuuksia ja heikkouksia miettien, sekä itse peliä ja siihen kuuluvia perusjuttuja tulisi käydä ohjatusti läpi. Sinne pitäisi ladata paukkuja, koska mentaalipuoli pitäisi olla kunnossa. Eli kohteena K1 pelaajat.
T2 ja T3 tyylit eivät hirveästi karrikoidusti poikkea toisistaan. T3 tulisi vähän enemmän osoittaa luottamista ja antaa vastuuta K3 tyypeille, eikä niinkään opettaa itse pelaamista, eikä varsinkaan mitään perusjuttuja, kun taas T2 tyylillä pitäisi valmentaa K2 pelaajaa enemmän myös hänen vahvuuksiin keskittyen, sekä mahdollisia heikkouksia nostaen ja parantaen.
T4 tyyli luonnollisesti mätsää K4 pelaajiin, eli valmentaja voi olla luottavaisin mielin siihen, että pelaaja osaa hommansa käytännössä itseohjautuvasti. Jos tämä T4 tyyli alkaa ns. "opettaa isää nussimaan", niin tällöin K4 pelaaja voi kokea sen MIKROMANAGEERAUKSENA, joka voi johtää äärimmäisen katastrofaalisiin tilanteisiin kentällä, kopissa ja pääkopassa.
Jos otetaan pieni laatikkoleikki, niin sijoittaisin K1 porukkaan viime kaudelta esim. Kaskimäen, Salinin, Niko Seppälän ja jossain määrin vaikka Ikosenkin.
K2 voisi olla Väänänen, Motin, Åsten.
K3 Jääskä, Melart, Pakarinen, Lehterä, Koivistoinen..
K4 en laittisi ketään viime kaudelta. Tiedättekö miksi? Koska mielestäni valmentaja ei saanut mentaalipuolella parasta irti esim. Lehterästä, Vesalaisesta, ja Nättisestä. Huom, taitojen ja peliosaamisen puolesta kuuluvat tietysti tähän kategoriaan!
Olipa pitkä viesti. Mutta toivottavasti joillekin vähän aukeni, mikä mun mielestä on mennyt vituiksi Peltosen alaisuudessa. Lyhyesti sanottuna pelaajakehitys ja yksilöiden oikeanlainen johtaminen/valmentaminen.
edit: tämä siis huomiona vain pelaajakohtaisesta valmennuksesta. Joukkueen pelitavallinen johtaminen sekä pelaajaprofiilien mätsäys siihen ovat asia erikseen, jotka eivät myöskään ole toimineet.
Tervetuloa tänne "valittaminen on välittämistä" puolelle vaihteeksi. Nyt on siis hyvä huomata, että sellainen yksisarvisten liitäminen aina siellä elämässä ja touhun katsominen vain siitä positiivisesta perspektiivistä ei ole välittämistä lainkaan. Sehän vain tarkoittaa, että ihan kaikki kelpaa, eikä oiekastaan mitään väliä miten hommassa käy, koska on vaan aina kivaa, ja kaikki menee aina oikein, tai juuri niin kuin pitikin. NO ei mene perkele!Tässähän tämä ongelma. Tuodaan tämä Meidän Peli skeidaa 5 vuotta myöhässä ja vielä yritetään sitä naamioida IFK:n identiteettiin kuuluvaksi. Ei ole kuulunut ja ei pidä koskaan kuuluakaan.
Uskallan rohkeasti väittää, että Stadissa paineet on kuitenkin 5x kovemmat kun landella (varsinkin kun menestystä ei ole tullut).Uskallan röyhkeästi sanoa, että HIFK on ihan samanlainen paikka valmentaa kuin muutkin. Jos vain hankimme menestysvalmentajan niin sen näemme. Menestyneen kanssakin menee joskus vihkoon, mutta todennäköisyys onnistumiselle on parempi.
No voihan se olla, että on, mutta en mä nyt niin erilaisena toimintaympäristönä tätä näkisi kuin Tamperettakaan, vaikka onkin isompi talousalue. Kyllä sielläkin varmaan painetta riittää, mutta ton menestyksen osalta voin ton vähän ostaa. Mutta kuitenkin vain niin vähän, että kyllä suurimmat syyt menestyksettömyyteen löytyy ihan sieltä officepuolen näköalattomuudesta, jossa vanhat tavat istuu kuin täi tervassa.Uskallan rohkeasti väittää, että Stadissa paineet on kuitenkin 5x kovemmat kun landella (varsinkin kun menestystä ei ole tullut).
Medioilta saa huomiota täällä laajemmin, mutta ns. siviilissä homma on lungimpaa. Jossain raumalla tms. ihmiset tulevat neuvomaan ja/tai vittuilemaan kaupassa oman kylän joukkueen pelaajille sekä valmentajille.No voihan se olla, että on, mutta en mä nyt niin erilaisena toimintaympäristönä tätä näkisi kuin Tamperettakaan, vaikka onkin isompi talousalue. Kyllä sielläkin varmaan painetta riittää, mutta ton menestyksen osalta voin ton vähän ostaa. Mutta kuitenkin vain niin vähän, että kyllä suurimmat syyt menestyksettömyyteen löytyy ihan sieltä officepuolen näköalattomuudesta, jossa vanhat tavat istuu kuin täi tervassa.
Juuri näin.Medioilta saa huomiota täällä laajemmin, mutta ns. siviilissä homma on lungimpaa. Jossain raumalla tms. ihmiset tulevat neuvomaan ja/tai vittuilemaan kaupassa oman kylän joukkueen pelaajille sekä valmentajille.
Yhteisöllisyys ja En gång... mentaliteetti voisi olla IFK:lle vahvuus, officen harjoittamana nyt se on kääntynyt rasitteeksi.
Tää on kyllä täysin päinvastoin. Pienessä kaupungissa "kaikki" tuntevat ja huomaavat kun käyt jossain Tokmanilla ostoksilla, todennäköisesti joku nakkikioskin kaljakuningaskin tulee vittuilemaan jos on hävitty pelejä enemmän. Mitä nämä paineet Helsingissä ovat? Vain pieni osa kaupunkilaisista seuraa jääkiekkoa, ja siitäkään suurta osaa ei hirveästi kiinnosta, kuhan viihteekseen kattelevat. Valmentaja saa shoppailla Stockalla ilman, että suurin osa edes tunnistaa, saati tulee avautumaan jostain peliesityksistä. Mitä nuo paineet siis ovat, joku iltalehtilööppi silloin tällöin? Sen kun jättää lukematta.Uskallan rohkeasti väittää, että Stadissa paineet on kuitenkin 5x kovemmat kun landella (varsinkin kun menestystä ei ole tullut).
Kyllä paineet ovat muutakin kun siviilissä vittuilua. On mielestäni myös aika naivia ajatella että Stadissa kiekko ei kiinnostaisi?Tää on kyllä täysin päinvastoin. Pienessä kaupungissa "kaikki" tuntevat ja huomaavat kun käyt jossain Tokmanilla ostoksilla, todennäköisesti joku nakkikioskin kaljakuningaskin tulee vittuilemaan jos on hävitty pelejä enemmän. Mitä nämä paineet Helsingissä ovat? Vain pieni osa kaupunkilaisista seuraa jääkiekkoa, ja siitäkään suurta osaa ei hirveästi kiinnosta, kuhan viihteekseen kattelevat. Valmentaja saa shoppailla Stockalla ilman, että suurin osa edes tunnistaa, saati tulee avautumaan jostain peliesityksistä. Mitä nuo paineet siis ovat, joku iltalehtilööppi silloin tällöin? Sen kun jättää lukematta.
Täytyy lisätä kuitenkin se fakta, että pelaajana kaiken kokenut Peltonen oli monesti kylmäpäinen ja vastuuta kantava keulahahmo. Tuskin kokee paineet valtaviksi, vaikka mediahuomiota ja kritiikkiä on valmentajana saanutkin.Kyllä paineet ovat muutakin kun siviilissä vittuilua. On mielestäni myös aika naivia ajatella että Stadissa kiekko ei kiinnostaisi?
Medialööpit, kannattajat hallilla, somepostauksen kommentit, seuran huono menestys tms. Loogistahan on ajatella, että mitä isompi seura, sitä isompi liksa ja sitäkin isommat odotusarvot kannattajilta ja medialta. Tämä kokonaisuus luulisi luovan enemmän paineita, kun sitten taas pikku seurassa pienessä kaupungissa, mikä kuitenkin heille merkkaa valtavasti.
Voin toki olla väärässä kun itse en ole päivääkään valmentanut, eikä kokemusta löydy muualta kuin videopeleistä.
Korvaus on aivan liioiteltu, kun kyseessä kuitenkin oli vailla näytttöjä olevan valmentaja. Country-Club meno jatkuu vaan, ja rahaa tuhlaillaan suruttaa näille "omille pojille", että ei sitten eläkkeellä nälkä pääse yllättämään.Paasikivella oli paineita, kun mies lähti Moskovaan neuvottelemaan joskus kevättalvella 1940. Peltosen duuni on etuoikeus, vaikka joskus vähän raskaampia hetkiä olisikin. Ja korvaus on vähintään kohtuullinen.
Sälekaihdinmies aka Salmelainen ei taida neuvottelijana edustaa Paasikiven linjaa, mikä voisi tässä asiayhteydessä tarkoittaa "välttämättämyyden pakkoon perustuvaa korvausta". Salmelaisen linjaksi on valikoitunut ennemmin Tytti Tuppuraisen Uniper-linja, mikä taas tarkoittaa loputonta selittelyä ja posketonta rahanmenoa useamman vuoden ajan ilman hyötyjä.Korvaus on aivan liioiteltu, kun kyseessä kuitenkin oli vailla näytttöjä olevan valmentaja. Country-Club meno jatkuu vaan, ja rahasta tuhlaillaan suruttaa näille "omille pojille", että ei sitten eläkkeellä nälkä pääse yllättämään.
Jos Salmeilaisen "vappusatanen" oli nostaa IFK Eurooppalaiseksi suuseks..suurseuraksi, niin koen tulleeni häväistyiksi, joskin toisaalta myös etuoikeutetuksi. Kerran, aina.Sälekaihdinmies aka Salmelainen ei taida neuvottelijana edustaa Paasikiven linjaa, mikä voisi tässä asiayhteydessä tarkoittaa "välttämättämyyden pakkoon perustuvaa korvausta". Salmelaisen linjaksi on valikoitunut ennemmin Tytti Tuppuraisen Uniper-linja, mikä taas tarkoittaa loputonta selittelyä ja posketonta rahanmenoa useamman vuoden ajan ilman hyötyjä.
HIFKsta "Eurooppalainen suurseura", kiäh..kiäh. Tulee mieleen Speden Uuno Turhapuro sketsit.Jos Salmeilaisen "vappusatanen" oli nostaa IFK Eurooppalaiseksi suuseks..suurseuraksi, niin koen tulleeni häväistyiksi, joskin toisaalta myös etuoikeutetuksi. Kerran, aina.
Itkisin ilosta. Tarjoan kaljat viidelle ensimmäiselle, jos tällainen huikeus tapahtuisi ennen kauden alkua.Ku lähti Salmelainen, niin kohta lähtee Peltonenkin. Sopparipelaajista ainakin Åsten..
En usko VP:n lähtöön.Ku lähti Salmelainen, niin kohta lähtee Peltonenkin. Sopparipelaajista ainakin Åsten..
Ennemmin lähtee fanit kuin Peltonen, niin sisäsiittoinen HIFK on ja tulee aina olemaan.En usko VP:n lähtöön.
Näinpä. Toki uskon vahvasti kykeneväni päästämään ilmoille useamman voimasanan sen puheenvuoron luettuani. Ehkä osan jopa useampaan kertaan.Peltonen on kehotettu pitämään turpansa kiinni niin pitkään, että tämä enteilee kautta aikojen ulostuloa. Veikkaan, että Peltosen seuraavan puheenvuoron jälkeen, jäämme täysin sanattomaksi.