Viime kaudella sivuttiin Hifk kaikkien aikojen ennätystä perättäisissä otteluissa saaduissa pisteissä ja oltiin kevätkauden kuntopuntarin ykkönen. Pudottiin mestarille, kuten ehkä tänäkin vuonna. Joku vaan kyseli perättäisiä voittoja. Tuli nämä mieleen.
Ennätys kaatui muuten tuomari virheeseen. Kalpa teki voittomaalin paitsiosta.
Peltosen ajalta tähän asti saa kolme positiivista jaksoa: 1. Tämä runkosarjan loppurutistus missä saavutettiin perättäisten voittojen ennätys. 2. Lukko sarja ja etenkin siinä se yksi peli. 3. Nousu 3-0:sta vielä sarjaan mukaan.
Mikäli aletaan listaamaan vaakakupin toiselle puolelle sitten kaikki negatiivinen mitä on tapahtunut, niin pakkaselle menee ja rajusti. Ne on täällä listattu jo itseni ja monen muun toimesta niin moneen kertaan, että se lienee nyt turhaa. Minusta joku tulevalle mestarille tippuminen ei ole mikään positiivinen mittari.
Peltosella on kuitenkin iso vastuu myös siitä, että mihin tätä HIFK:ta lähdetään pelillisesti viemään. Hän on nyt kolme kautta ollut mukana esim. valitsemassa niitä pelaajia, jotka HIFK:ssa pelaavat ja myös valinnut ne pelaajat, jotka saavat peliaikaa ja miten paljon. Yleinen ja myös menestyvä suunta jääkiekossa on se kiekolliseen taitoon ja luisteluun perustuva jääkiekko. Peltosen aikana HIFK ei ole yhtään ottanut askelia siihen suuntaan. Tänne on rakennettu isokokoinen, hidas ja etenkin pakiston osalta taitovajaa joukkue. Kaiken kruununa joukkue on hyvin iäkäs eli emme ole onnistuneet myöskään jatkuvuutta luomaan. Ensi kausi vaikuttaa jo ennakkoon välikaudelta, koska se Peltosen tuoma "imu" taitaa olla menneen talven lumia. Sitähän kyllä kiistatta oli, mutta yleiselle tasolle varmasti tullut jos selväksi, että uraansa eteenpäin haluavan pelaajan ei meille kannata tulla ja hankimmekin paljon pelaajia, joiden ura on loppusuoralla.
On paljon puhuttu pelillisestä identiteetistä. Peltosen aikana on entisestään vahvistunut pelilliseksi identiteetiksi mielikuvituksetön möyriminen. Sitkeyden pitäisi olla itseisarvo. Ero esimerkiksi Kalpaan on ihan karmea. Hekin ovat hienosäätäneet omaa pelillistä identiteettiään eri valmentajien alaisuudessa tässä vuosien mittaan, mutta siellä on ollut kuitenkin selkeä pelaajaprofiili, jota he ovat sinne halunneet ja nyt siellä tulokasvalmentaja pienellä budjetilla tekee kovaa tulosta. Kalpassa ei esimerkiksi yhden pelaajan tai kahdenkaan loukkaantuminen tai epäonnistuminen heilauttaisi venettä niin radikaalisti mitä HIFK:lla. Meillä joku kärkipelaajaksi hankittu pelaaja epäonnistuu tai kiekollinen pakki loukkaantuu, niin helvetti on irti. Miksi? Koska siellä se kakkos-kolmosparin pakki pystyy tekemään samoja asioita, kuin ykkösen vaikka ei ehkä niin laadukkaasti ja tämä pienen budjetin joukkueessa. HIFK:ssa on aina kauhea ero siinä, että tässä on nyt nämä meidän kiekolliset pelaajat ja tässä nämä kiekottomat, tässä on meidän maalintekijät ja tässä möyrijät. Eikö ison budjetin joukkueen etu pitäisi olla juuri se verrattuna pieneen, että meillä ei 1-2 loukkaantumista kaada sitä koko venettä, mutta kun asia tuntuu olevan täysin päinvastoin.
Olen sanonut tämän monta kertaa, että pakistoon pitäisi kasata niin paljon kiekollista taitoa, kuin mahdollista ja sitten siirtorajan kynnyksellä miettiä sitä, että tarvittaisiinko sinne kenties hankkia fyysiyyttä sekaan. HIFK:ssa tehdään täysin päinvastoin tämä asia ja joka ikinen kevät sitten metsästetään pakistoon sitä kiekollista taitoa paikkaamaan sen yhden kärkipakiksi hankitun pelaajan alisuorittamista tai loukkaantumista. Mikäli minun pitäisi yksi asia sanoa johon HIFK tänä kautena materiaalin puolesta kaatui, niin pakiston kiekollinen taito. Se ei riittänyt pelin virtauksen hallitsemiseen. Peliä ei hallita hyökkäyspään kulmissa. Se pääsääntöisesti voittaa ottelut, joka pystyy lähtemään paineen alta kiekolla pois ja hallitsee kiekollista peliä siniviivojen välissä eli keskialueella tai pystyy nostaamaan pelin sille tasolle pakkien avulla.
Nytkin yksi pakki tekee 47 pistettä ja seuraava 18. Mitä tapahtuu tämän ykköspakin loukkaantuessa, pelatessa puolikuntoisena tai epäonistuessaan pelillisesti esim. juuri pudotuspeleissä. Tämähän kävi esim. Berglundille, Schmaltzille... Katselin viime kausien pakistoja, niin siellä on jatkuvasti kiekollinen peli laskettu maksimissaan 2 pelaajan varaan ja sitten saattaa olla se kolmas joku nuorempi pelaaja, kuten Salin, Teräväinen, Kiviharju. Minusta tuollaisia Motin, Melart, Manninen, Lindbohm, Seppälä tyylisiä pakkeja saisi jengissä tänä päivänä olla kokoonpanossa kerrallaan ehkä se 2 kpl. Melartilta ja Lindbohmilta odotin suurempaa roolia kiekollisessa pelissä ja eri valmentajan alaisuudessa uskon heidän myös pystyvän siihen. HIFK:ssa on monta kautta eli jo Pikkaraisen ajoista lähtien ollut vaikeuksia pelin avaamisen kanssa ja siitä on tehtykin meille yksi pelillinen identiteetti. Tässä ollaan kärkiseuroja perässä pelaajamateriaalin ja valmennuksen puolella. Uskon että aika moni pelillinen solmu aukeaisia tätä kautta.
Viimeksi muokattu: