Jos puhutaan tästä kaudesta, niin Ville. Ajoiko hän valmentamisellaan IFK:n sarjan viimeiseen ruutuun? Mielestäni ei. Vai voitko eritellä pelaamisesta sen osa-alueen, joka oli selvästi syy huonoon menestymiseen? Minä voin, ja se ei ollut valmennus. Maalivahtipeluutusta on haukuttu syylliseksi syksyn konttaamiseen, mutta tilastot ei tuota puolla. 30.9. IFK oli 7 pelatun pelin jälkeen sarjan 14 päästettyään 21 omiin. Tappara oli sijalla 7 pelattuaan 8 peliä, 22 päästetyllä maalilla. Pisteet Tapparalle 12-5 Eli IFK ei hävinnyt pelejä päästetyillä maaleilla, vaan tekemättömillä. Nättinen oli poissa, Koivistoinen, Pakarinen ja Palola syväjäässä, ja Jääskä vasta kipuamassa kärkiketjuihin ja pidempiin peliaikoihin. Maalinteko oli jälleen kerran se ongelma. Jos hyökkääjä osaa ampua vain logoon, niin siitä ei tule maalia, ei riparia, ei lasta eikä paskaa. Tuo logoon ampuminen ei ole taatusti sitä, mitä valmennus vaatii, mutta se on ollut IFK:n hyökkäyspelaamisen ongelma vuosikaudet.
Lokakuun lopussa IFK oli 17 pelatun pelin jälkeen 14 päästettyään 39 maalia pisteitä 18
Tapparan sijoitus 6 pelattu 17 peliä ja päästetty 36 maalia. Pisteitä 28 Mistä luulet tuon piste-eron syntyneen? Päästetyillä vai tehdyillä maaleilla?
IFK:n laukaisumäärät on riittävät, laukaisukartat todentaa, että paikat on olleet ihan hyviä, mutta miksi vastustajan maalivahti ottaa parhaat torjuntaprosenttinsa juuri IFK:a vastaan? Johtuuko se siitä, että laukaukset on paskoja? Voitko todentaa tämän johtuvan Villen valmentamisesta? Tai Pikkaraisen? Tai tai tai, ties kuinka monenteen valmentajaan, joiden joukkueissa maalin teon kanssa on tuskailtu. Nyt se maalinteko saatiin käyntiin rosterimuutoksin, ja joukkueen henkisessä ilmapiirissä tapahtuneen tuntemattoman muutoksen vuoksi. Oma veikkaus on, että kärkiäijien pelaamiseen saatiin rentoutta sillä, että Salmelainen teki heille jatkosopimukset paskasta kaudesta huolimatta hyvissä ajoin. Tämä on mutua, mutta parempaakaan ei nyt ole. Joka tapauksessa 1.1. - runkosarjan loppuun Tappara pelasi 28 peliä, joissa päästi 64 maalia ja otti 56 pistettä. IFK 27 peliä, 70 päästettyä maalia, joilla irtosi 54 pistettä. Eli omiin on koko kauden soinut suhteessa saman verran kuin Tapparallakin, mutta alkukauden maalinteossa on järisyttävä ero. Tappara tekee paljon riparimaaleja, mutta IFK ei. Onko pelaajan oma valinta ampua se helposti hallittava logo-kiekko, vai näpy takapatjaan ja siitä ripari? Kumpaa luulisit valmennuksen suosittelevan? Vai onko jotain muuta valmennuksellisesti selvästi vihkoon mennyttä yksityiskohtaa syksyn pelaamisesta?
Ylivoimassa IFK oli semeissä selvästi jäljessä. Sen ylivoiman pelaaminen on ihan yhtä helppoa kaikille joukkueille. Hae itsesi vapaaseeen paikkaan, ja tee siitä onetimerillä maali. Kovin kummoista valmentajaa ei fläppitaululle tarvita tuon tosiasian joukkueelle selvittääkseen. Mutta mitä helvettiä se valmentaja tekee sitten, kun jätkät paskoo housuunsa ja ripuloi syöttönsä puruiksi omaehtoisesti? Ihan kaikkia ei voi penkittääkkään poppareista puhumattakaan. Mutta toisaalta, IFK:n ylivoima oli helmikuussa koko sarjan vahvinta ja Vesalainen paukutti niitä onetimereitään liukuhihnalta. Mikä vei hänen ja joukkueen itseluottamuksen, ettei sama pelaaminen jatkunut? En usko, että valmennus vei eväitä, vaan pelaajan henkilökohtainen kantti petti. Ei uskallettu pelata.
Nyt olisi mielenkiintoista kuulla sinun analyysisi siitä, miten Ville peluutti joukkueensa syksyllä sarjan häntäpäähän, ja miten hänen valmennuksensa muuttui vuodenvaihteessa? Jos sinun uskosi on, että nyt huhtikuussa fantasiarostereissa pyörivät nimet miljoonia maksavine kokoonpanoineen on se ensi kauden pelastaja, niin olen aivan varma, että pettymykset jatkuvat. Liigan finaalipaikasta pelaa tosissaan noin yhdeksän joukuetta, eli kilpailu on aivan helvetin kovaa. Siinä kisassa fantasiarosterit on pierukaasua.