Itse kun en jääkiekosta tajua mitään, niin ajattelin että palstan taktiset tietäjät voisivat kommentoida tätä seuraavaa.
HIFK on tyypillisesti pelien alussa aivan suvereeni. Tappara (etenkin kauden eka peli Tampereella), Ilves, KalPa eilen ovat olleet jaloissa jopa melkein joka matsissa ja lopulta ollaan päästy johtoon. Parhaimmillaan HIFK pystyy viemään niin, että vastustaja on kuin kehässä turpiinsa ottava kukkakeppi Tysonia vastaan.
Mutta sitten se mutta. Ote katoaa usein, nykyisin se katoaa aina. Hetkessä ollaankin ottavana osapuolena. Yksi kysymys olisi, miksi ote häviää niin herkästi maalin jälkeen?
Ei mikään jengi pysty hallitsemaan pelejä täyttä 60 minsaa, mutta selkeästi suurimman osan ajasta. Käsittääkseni IFK on YLEENSÄ niskan päällä myöhemminkin ja yli puolet peliajasta, mutta etenkin ottelun alussa.
Nyt päästään ehkä tärkeimpään ydinkysymykseen: miksi IFK ei kestä peremmin ottavana osapuolena? Häviöt tulevat näinä (lyhyinäkin) hetkinä, kun vastustajalla on ote. Oma hallinta ei realisoidu tarpeeksi maaleina, mutta vastustajan hallinnassa omissa soi korkealla prosentilla. Kalpan koutsikin kertoili eilen, että siedettiin hyvin HIFKin hallintaa ja kestettiin. HIFK ei kestä köysissä oloa, ei ole kestänyt Peltosen aikana ennenkään.
Johtuuko tämä ettei osata puolustaa vastustajan hyviä hetkiä siitä, että pakit tekee virheitä, vai hyökkääjät, vai puolustuskuvio on väärä? Eilen oli puhetta Nättisestä, joka "ei pidä miestään" tai on ollut "selkä suorana". Kalpan 2-1 (?) maalissa kevytjalkainen hyökkääjä kiersi kylmästi Raskin ohi tekopaikkaan. Jalalla ei ehditä, siksi kaverin painostus realisoituu aina maaleina?