Kaikki eivät ole valmentajia, vaikka ymmärtävät peliä. Toisaalta kaikki eivät myöskään näemmä ymmärrä peliä, vaikka ovat valmentajia.
Ensinnänkin koko jääkiekko itsessään jo on reagointipeliä, eli samannäköistä tilannetta ei välttämättä pelata samalla tavalla loppuun saakka, eli jokainen pelaaja pyrkii reagoimaan jatkuvasti siihen, miten vastustaja pelaa, joten ei sitä tarvitse erikseen korostaa.
Jokaisen myös pitäisi jo tähän ikään ymmärtää, että pelissä joutuu ajoittain vaihtamaan paikkoja, ja siten paikkaamaan toisen pelaajan roolia, joten senkään ei pitäisi olla rakettitiedettä pelaajille enää tänä päivänä, tai sitten on vikaa pahasti pelin lukemisessa. Esimerkkinä vaikkapa puolustuspään täyttö siten, että maalivahdille jää se vähiten vaarallinen tilanne torjuttavaksi. Jos puolustaja on noussut, niin täytön aloittaa silloin se hyökkääjä, kunnen paikanvaihto luonnollisesti onnistuu. Jos tämä kusee, niin on ihan turha siellä vihaisesti mulkoilla puolustajaa, jos hyökkääjä on korvaavan tonttinsa kussut.
Reagointia voidaan ohjata sillä kuuluisalla "pelikirjalla", jonka turvin luodaan perusta sille miten reagoidaan, kun kiekko voitetaan tai menetetään. Eli edelleen pelaaja reagoi tilanteen mukaan, mutta nyt hänellä on perusta, jonka mukaan toimia. Pelipaikattomuus siis on aina vähintäänkin osittain siellä jääkiekon ytimessä, mutta nyt tuntuu, että Villellä on mennyt liian detaljeihin se, kun yrittää jotenkin keskiä jääkiekkoa uudelleen.
Kuten tässä jo viitaattiinkin, niin perustaltaan on kyseessä hyvin ykisnkertainen peli, eikä se taktisesti ole edes lähellä vaikkapa amerikkalaista jalkapalloa, joka lienee maailman taktisin laji.
Ville voi tietää kiekosta hyvin paljon, mutta se ei tee hänestä hyvää valmentajaa, jos jää kiinni seinätaulunsa mukaisiin detaljeihin, ja pyörii siellä kentällä asettelemassa lapoja, kiekkoja ja pelaajia oikeisiin kohtiin ja asentoihin, että pelikirja toteutuisi.
Villeä ei myöskään näytä olevan kykyä tunnistaa niitä kemioita, joista kovin puhelee, vaan jääräpäisesti venkoilee kenttätasapainon kanssa, saamatta oikein minkäänlaista otetta siitä.
Ville on siis muuttanut perin yksinkertaisen asian todella mystiseksi touhuamaiseksi, josta ei kukaan enää ymmärrä, että minne on siellä kentällä menossa, ja se sekoittaa peliä todella paljon. Halutaan jonkinlaista näyttävyyttä noissa posetiivinsoitto kulmakaruselleissa, mutta kun ne pääosin johtaa kiekon menetykseen, ja pahimmassa tapauksessa sen kiekon löytymisestä omasta maalista, niin siihen se näyttävyys sitten jääkin.
Lisäksi joukkueessa on kivoja nimiä, mutta se on sittenkin osaamisalueiltaan väärin kasattu, ja loukkaantumiset herkistää joukkueen tilaa sen suhteen sitten sitäkin enemmän, sillä kun osaamisessa on puutteita, niin voi riittää kun yksin loukkaantuu, niin homma ei enää kunnolla toimi. Mutta sen taakse ei voida mennä, sillä vastuu joukkueen rakenteesta on niin valmentajalla kuin urheilujohtajallakin.
Ammattilaisurheilussa ei myöskään sen jatkuvuuden nimissä pidä hakata päätä karjalan honkaan, vaan pitää uskaltaa edelleen reagoida, sillä mestaruuden pitää aina olla tavoitteena HIFKn resurseilla toimiessa. Siksi jääräpäinen jatkuvuus ei voi olla tavoitteena, kun kerran vain siitä mestaruudesta pelataan. Jos saisin päättää, niin pronssiottelut poistettaisiin kokonaan, sillä se on kyllä aivan merkitysetöntä touhua. Salmelaisenkin kohdalla nähtiin, että Villen imusta huolimatta siellä tehtiin aivan vääränlaisia jatkoja joukkueen kehittymistä silmälläpitäen.
Nyt siis ihan ensiksi pitäisi olla selkeä strategia siitä, millainen joukkkue HIFK haluaa jatkossa olla, ja nostaa ne arvot (joista vain Ville tietää) esiin sen suhteen mihin painopiste tulevaisuudessa asettuu. Silloin se on kannattajienkin helpompaa hyväksyä. Jos siis esim tiedämme, että toiminnan ydin tulee olemaan sen oman juniorituotannon kehittäminen ja sen varassa tulevaisuuden rakentaminen, niin sitten jätetään vähemmälle nämä eläkeläisostot, ja todella panostettaan siihen juniorityön ja valmennuksen tasoon, ja aletaan toteuttamaan sitä pelitapaa mitä halutaan kentällä esittää. Jos se katsojaa miellyttää pitkän runkosarajan ajan, niin sen mestaruudettomuudenkin voisi jokainen paremmin hyväksyä, kun tiedossa olisi kuitenkin laadukasta kiekkoa seurattavaksi, ja mahdollisuus nähdä niiden omien poikien nousu mahdollisesti mestareiksikin.
No se oli sitä romantiikkaa. Nyt on kuitenkin todettava se tosiasia, että niistä junioreista hyvin harvoin päästään nauttimaan tällä tavalla, sillä maailman muut kiekkosarjat odottavat vesikielellä, että mitä sieltä Suomen juniorimyllystä olisi taas saatavissa.
Tämä taas palauttaa homman siihen, että joukkueita vaan ostettava, ja siten pääosin heiteltävä se urheiluromantiikka roskakoriin. Jos siis halutaan tulevaisuudessakin kilpailukykyisiä joukkueita, niin pitää ensinnäkin kehittää liiketoimintaa, mutta myös jokainen tontti siellä hallinnossa sekä urheilujohtamisessa pitää olla ensimmäinen asia joka on kunnossa. Jos se on vain sellainen omien poikien harrastelukerho, niin eihän siitä mitään tule, jos ei ne harrastelijat sitten kanssa satu olemaan oman alansa absoluuttisia osaajia.
HIFKlla ei ole oikein ollut Valtasta ja Everiä lukuunottamatta oikein koskaan tämä osa-alue kunnossa. Kiitos heille kuitenkin kaikesta HIFKn hyväksi tehdystä työstä.
HIFKn kohdallakin siis pitää nyt oikeasti miettiä, mikä sen junioritoiminnan ydin on. Harrastaminen vai pelaajien kehittäminen. Jos harrastaminen, niin hieno juttu, mutta kannattaa siten idologisesti eriyttää liigajoukkueesta, sillä liigajoukkueen tehtävänäon pelaata mestaruudesta jokikinen kausi, ja siihen ei sitten junnujen opettulu liigassa istu. Jos taas kehittäminen, niin sitten pitää huolehtia, että siellä on jokatasolla oikeanlainen osaaminen, ja yhteinen näkemys siitä millaista kiekkoa HIFK pelaa, ja sitten pitää kehittää pelaajien yksilöllisä ominaisuuksia paremmin, jotta heillä on sitten kykyä toteuttaa sellaista pelitapaa. Yksilötaitoja harjoitellaan aivan liian vähän, koska junnujoukkueetkin yrittävät keskittyä vain voittamiseen, ja kun ei yhteistä näkemystä ole eri tason joukkueiden välillä, niin tätähän siitä tulee. Useamman kerran on jo todettu, että nykyisillä junioreilla, niitä poikkeustapauksia lukuunottamatta, on lajitaidot huonolla tolalla. Eli laukaus ja syötöt sekä niiden vastaanotto. Siksi niiden tappioidenkin uhalla pitäisi uskaltaa paljoan enemmän keskittyä yksilöiden taitojen kehittämiseen, sillä palkinto siitä tulee sitten myöhemmin kyllä.
No tämä nyt oli pitkä ja todennäköisesti paska viesti, mutta se siitä.
