Viimeisin ostamani kirja on Mark Blaken kokoonkyhäämä Queen - Is This The Real Life?
Kirja oli ainakin minulle pieni pettymys, sillä se loi Queenista sellaisen kuvan, että yhtyeelle oli tärkeintä kaupallisuus, eikä Queenin viisuissa olisi juurikaan sanomaa. Ikään kuin Queen olisi ollut vain tunteeton hittitehdas. Kappaleet olisi sävelletty vain myyntitulot mielessä. Olen eri mieltä. Mercuryn huono itseluottamus nuorna miesnä tuli yllätyksenä. Farrokh Bulsaran ja Freddie Mercuryn ero on erittäin huomattava. Brian May Red Specialeineen on toivoton nörtti, vaikka onkin säveltänyt monta klassikkoa. Roger Taylor oli kekkuloitsija, ei tietenkään yltänyt Mercuryn tasolle. Mercury kun teetti itsellään ihmiskokeita USA:n hinttiluolissa. John Deacon eli Deakes oli Queenin salainen ase, joka saattoi nykäistä taskusta sellaisia viisuja kuin Another One Bites The Dust tai I Want To Break Free. Tämä toki oli tiedossa jo aiemmin. Deaconin luonteesta olisi ollut hyvä tietää enemmänkin. Ehkäpä hänen luonteestaan vain ei tiedetä.
Olisin odottanut enemmän selvityksiä ja yksityiskohtia laulujen synnystä. Olisi ollut poikaa lukea David Bowien ja Queenin Under Pressure -hankkeesta muutakin kuin kuittaus siitä, että bassokuvio oli Bowien käsialaa. Hieno Love Of My Life käsiteltiin nopeasti rock-balladina yms. Radio Ga Ga taas on kirjan mukaan suomeksi suurin piirtein Radio Kakka.