Viikate on nyt kuitenkin näemmä tekemässä saman virheen minkä se teki tuon kulta-ajan päättäneen Petäjäveräjät albumin jälkeen. Eli siitä seuraava levy ilmestyi vain vuoden päästä, ja lopputulos oli täysin kuuntelukelvoton Kymijoen Lautturit, joka on se kaikkein suurin häpeätahra bändin diskografiassa (vain mainio Tervaskanto on sillä levyllä poikkeus). Nyt toki viime vuoden levy Askel on käytännössä kuuntelukelvoton sekin, kun sitä ennen taas edellinen Rillumarei oli yhtäkkiä välissä aivan uskomattoman hieno levy joka meni suoraan 2000-luvun alun klassikoiden rinnalle. Mutta nyt tietysti ei saisi tulla heti perään uutta pohjanoteerausta, joka tuon singlen perusteella on näemmä tulossa.
Sinänsä kommentoin useampaakin kohtaa, mutta osin samankaltaisia ajatuksia itsellä. Petäjäveräjä ja Kymijoen Lautturit vaativat toistoja toimiakseen, mikä tietysti eroaa suuresti kerrasta kolahteneisiin Urkuihin, Marraskuihin ja Kaakkoon. Lopulta Kymijoki soinut jopa Petäjää enemmän, sillä onhan se nyt pullollaan loistobiisejä. "Myrkynvihreeä, neiti!"
Askel jäänyt vähintään Petäjäveräjien tavoin edeltäjänsä varjoon, mutta ei se poista sen hyviä puolia. Parhaillaankin itse asiassa pyörii lautasella. Vahva kokonaisuus, jossa kuitenkin turhan vähän sellaisia hittejä, joita yksikseen laittaisi soimaan. Ilta on viekas ja Kavaljeeri lähimpänä.
Ettei liiaksi menisi kehumiseksi, niin Kouvostomolli on omissa kirjoissani se isoin ohilaukaus. Sieltä ei ole jäänyt listalle mitään eivätkä edes toistot parantaneet asiaa.
Jos nyt ihan pantaisiin pistooli ohimolle ja olisi pakko sanoa mikä on Viikatteen paras levy, niin ehkä sitten sanoisin Unholan Urut, mutta kyllä tiukalle menisi..
Väkevä ja perusteltu lausahdus. Pitkään olin samaa mieltä, mutta nykyisellään kenties Marraskuun lauluja 2 saattaisi kiilata ohi. Siinä yhdistyy vielä napsun monipuolisemmin bändin parhaat puolet, kun on sopivassa suhteessa hittejä ja maalailua. Tosin vaikea on puhua Marraskuista ilman että puhuu molemmista samalla kertaa.