Viikate

  • 74 425
  • 351

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Käväisin Logomon Teatron keikan kuuntelemassa. Luulen, että seuraavalla kuuntelulla toimii levy paremmin, koska livenä nuo biisit oli ihan ok. Päivällä levyä kuunnellessa tuli kuitenkin miettineeksi, että olihan Rillumarei parempi. Paha sanoa.

Keikoissa näillä jännä, että aina ovat settiin onnistuneet kaivamaan jonkun biisin, jota olen pitkään toivonut, muttei vaan livenä ole kuulunut. Hautajaissydän vei kyllä uusiin fiiliksiin. Pidin myös Teatrosta paikkana.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Meni kyllä tuo uusi levy ensimmäisellä kuuntelulla aika lailla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kuulosti kyllä silti erittäin Viikatteelta, mutta tuskin muuta oli odotettavissakaan. Laitoin perään soimaan Rillumarein ja tämä kyllä kuulostaa edelleen bändin pirteimmältä levyltä pitkään aikaan. Mutta ehkäpä tuo Askelkin aukenee paremmin, reilun viikon päästä Tavastialle.

En nykyään osaa vissiin lukea muualla kuin junassa, joten lokakuussa aloittamani Viikate-kirja tuli viime viikonloppuna vihdoin luettua loppuun asiaankuuluvasti edestakaisen Kouvolan matkan aikana. En nyt ihan mahdottomasti lämmennyt tuolle kirjalle - johtuneeko paremmin(?) toimittajana tunnetusta Asko Alasesta, mutta tuli pitkälti sellainen olo, että lukisi ylipitkää levyarviota. Toki oli hyviäkin hetkiä ja mielenkiintoisia tärppejä - etenkin osio, jossa Kaarlen ja Jukka Takalon yhteistyötä muisteltiin, oli viihdyttävää luettavaa kun Jukkakin oli saatu keskusteluun mukaan.
 

Jj

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, FCB
Ehdin kuunnella levyn kertaalleen ennen Turun keikkaa, ekat (syna)tahdit oli vähän että mikäs Turbo sieltä nyt on tulossa. Livenä onneksi toimi paremmin mutta vaikea uskoa että nousisi Rillumarein ansioihin. Itse olen sitä mieltä että edellinen oli parasta Veetä useampaan levyyn.
 

mice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Flames, Juventus, Parma
Eipä tämä uutukainen oikein ole vielä lähtenyt. Edellinen Rillumarei oli kova omastakin mielestä, mutta nyt mennään taas vähän heikommin. Oikeastaan tässä vaiheessa ainoat kovemmat kappaleet ovat sinkkunakin julkaistu Älä pelkää pimeää sekä Hei syystuuli.

Koskettimet ovat todellakin esillä aiempaa enemmän. Samoin Kaarlen diggailemat bändit kuuluvat nyt Viikatteen musiikissa vielä aiempaa vahvemmin. No, ehkä tämä vaatii vähän kuuntelua auetakseen paremmin, mutta ei näyttäisi yltävän viime levyn tasolle.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Pari ensimmäistä näytebiisiä olivat taas hälyttävän huonoja, ja kuten mitä moni sanoo edellä, niin odotetusti ei ole kummoinen tämä uusi levy. Tässähän on kyseessä se ikävin mahdollinen tilanne, että levy ei ole sellainen ihan rehellisesti umpipaska (kuten siis Kymijoen Lautturit ja Kouvostomolli olivat), mutta kun se on vain niin käsittämättömän tylsää kamaa, että haukotus meinasi tulla kuunnellessa.. lisäksi jos musiikki vain on yksinkertaisesti tylsää, niin silloin se ei edes kuuntelemalla parane

Tosiaan ei voi kuin ihmetellä miten urallaan pahaan syöksykierteeseen ajautunut Viikate yhtäkkiä sai väliin aikaiseksi sellaisen helmen mitä Rillumarei oli. Kun nyt on taas palattu tähän nyky-Viikatteen normaaliin tasoon..
 

Jj

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Habs, FCB
Jäi ehkä korostamatta, livenä homma toimii kuten ennenkin. Paljon tuli uutta levyä tietenkin ja hieman päivitetty settilistaa (mukana taas tosin Kupletti, josta en juurikaan pidä). Eli siinä mielessä ei tarvitse miettiä kun kulmille osuu.
 

Waluigi

Jäsen
Uusi levy ei Rillumarein kaltainen välitön onnistuminen ole, mutta samaan aikaan levy tuntuu vahvalta kokonaisuudelta. Itselle toimii ja nopeasti huomaa laittavansa uudelleen pyörimään. Etenkin heikkoon Kouvostomolliin vertaaminen tuntuu kohtuuttomalta, sillä kyllä tässä merkittävästi parempi poljento on. Kavaljeeri, Älä pelkää pimeää, Ilta on viekas ja Kylmä kolme maittavat parhaiten.

Hiukan harmi kuitenkin, että erinomainen Omakuva (karvalakki päässä) ei päätynyt levylle lainkaan. Toivottavasti ei unohdu taka-alalle.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Jäi ehkä korostamatta, livenä homma toimii kuten ennenkin. Paljon tuli uutta levyä tietenkin ja hieman päivitetty settilistaa (mukana taas tosin Kupletti, josta en juurikaan pidä). Eli siinä mielessä ei tarvitse miettiä kun kulmille osuu.

Tätä kyllä hehkutin myös. Näillä omat keinonsa koota keikkasetit. Vaikka vähän ketuttaa, että joku biisi jää pois, tuleekin toinen paljon odotettu tilalle. Keikkoja on ilo käydä katsomassa, vaikkei uutta levyä olisi juuri tullutkaan.
 

Zeic

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, JHT
En nyt ihan mahdottomasti lämmennyt tuolle kirjalle - johtuneeko paremmin(?) toimittajana tunnetusta Asko Alasesta, mutta tuli pitkälti sellainen olo, että lukisi ylipitkää levyarviota. Toki oli hyviäkin hetkiä ja mielenkiintoisia tärppejä - etenkin osio, jossa Kaarlen ja Jukka Takalon yhteistyötä muisteltiin, oli viihdyttävää luettavaa kun Jukkakin oli saatu keskusteluun mukaan.
Kirjan perusteella Viikate yhtyeessä on ollu läpi vuosien varsin hyvä henki. Suosio ollut tasaista niin saanut tehdä omaa juttua, ilman että olisi esimerkiksi joutunut liikaa julkisuuden riepoteltavaksi megasuosion takia. Esim. myös pitkän uran tehneessä Lordi yhtyeessä tuntuu olleen samaan aikaan kaikenlaista ongelmaa ja kokoonpano vaihdellut jatkuvasti. Ehkä toisena nostona yhtyeen visio on ollut aina vahva. Sen ansiosta mitään pitkää kypsyttelyaikaa ei alussa tarvinnut vaan levyttämään ja suosioon päästiin kiinni heti alkuun hieman vaatimattomammallakin soitto taidolla. Kerran noin vuonna 2005 kysäisin Ylivieskan keikan jälkeen Kaarlelta onko musiikissa mitään huumoria. Artisti säpsähti niin paljon, liekö kysymyksen typeryyttä, että kaatoi tuopin pöytään. Myöhemmin kysymyksen vastausta ei ole tarvinnut arvuutella, kun Viikate on tuottanut kaiken maailman spede mukaelmia ja haudasta lentäviä pappatuntureita. Kirjassa myös mainitaan "Kuu Kaakon Yllä" levyn seuraajan tekemisen nihkeys. Ei kovin yllättävää, siltä se on omiinkorviinkin hieman kuulostanut.
 
Viimeksi muokattu:
R

Rightin Maila

Kolme kertaa on tullut pyöräytettyä nyt levy läpi ja itselleni tämä levy maistuu oikein hyvin. Mielestäni varsin vahva kokonaisuus, jossa jokainen kappale puolustaa paikkaansa. Rillumarei! oli todella kova levy ja ei tämä siihen yllä, mutta tulee ylpeästi sen vanavedessä.

Melankolia ja kauniit sävelkulut yhdistettynä hienoihin teksteihin puhuttelevat todella isosti. Jotain uuttakin Viikate on levylle tuonut rumpalivaihdoksen yhteydessä, joka tuo tuoreutta soittoon.

Nopeammat sinkkubiisit maistuvat hyvin, kuten myös levyltä pois jäänyt Vapauden Sillan Alla. Hienoimpia hetkiä levyllä tällä hetkellä ovat kuitenkin hitaammat tunnelmapalat Hei Syystuuli, Ei Loputon Yö ja Ilta On Viekas.
 

oiler99

Jäsen
Suosikkijoukkue
Edmonton Oilers, Raahe-Kiekko, Oulun Kärpät, ManU
Kävin katsomassa Viikatetta livenä kun Raahessa kävivät. Bändin piti tulla viime vuoden elokuussa mutta silloin paha myrsky sotki suunnitelmat ja keikka peruttiin. Oli kyllä hyvä veto kaikkinensa. Aika paljon silminnähden päihtyneitä oli keikalla ja se meinasi loppukeikasta vähän latistaa tunnelmaa, kun tulivat häiritsemään. Lähdinkin sitten pois paikalta aika lailla heti keikan loputtua kun ei kiinnostanut olla siellä humalaisten seassa yhtään enempää. Kun katson keikkaa niin haluan olla rauhassa ja nauttia siitä keikasta ilman mitään häiriötekjiöitä.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Tsekkasin itsekin pitkästä pitkästä aikaa festarikeikan näiltä Liedossa.

Festarikeikat ei bändiltä ole se tämän kuulijan juttu. Yleisössä nytkin vähän sellainen fiilis, että moni vasta nosti humalatasoaan muita esiintyjiä odotellen. Toki olivat kohteliaammalla tuulella, mutta bändiä kun eivät samalla tavalla tunteneet, sain monia ihmetteleviä katseita. Bändiltä itseltään kuuli hyvää huumoria, eikä setissä taaskaan vikaa. Festareilla toki aina lyhyempi soittoaika. Ehkä olisin tuntenut oloni kotoisammaksi eturivissä.

Mutta ehkä jatkan näiden tukemista enimmäkseen klubikeikoilla. Logomon terassilla ehkä voisivat seuraavinakin kesinä käydä.
 

Larionov #8

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Festarikeikat on kaikkiaan aika nihkeitä, oli bändi miten iso tahansa.
Kävin katsomassa Viikatetta viime loppiaisena Halosenniemessä akustisella keikalla. Lisäkseni yleisönä oli noin 40 muuta. Siinä oli intimiteettiä kerrakseen.
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Ja ehkä toivoisin näiltä vähän samaa kuin vaikka Apulannalta. Festarisettiin niitä kaikille tutumpia biisejä enemmän ja klubeille niitä, jotka on meidän ahkerammin kuuntelevien hallussa. Apulantaa olen kuunnellut sen melkein 30v ja noilta osaan helposti tehdä omat suosikkilistat livevedoista ja sitten koko tuotannosta.

Mutta uudemmista pakko todeta, että Hallava toimii keikoilla. Sovitus saa tottumaan nykyiseen rumpaliinkin ehkä vielä jonain päivänä.
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Voi jösses sentään miten olikin kamala biisi.. tai no, ehkä "kamala" on väärä sana, vaan pikemminkin taas kerran täysin tyhjänpäiväinen. Haukottelin äsken kun kuuntelin kappaletta (toki nyt muutenkin aamu, mutta silti), koska on aivan malliesimerkki kappaleesta jonka kaltaisen skippaisin levyä kuunnellessa. Eihän tässä nyt kukaan enää odota mitään noin vuosien 2000-2012 tasoa, mutta silti..
 

Waluigi

Jäsen
Sangen hyvältähän tämä uutuusbiisi kuulostaa. Hivenen uudenlaista ilmavuutta, ja vaikka ei nyt ainakaan suorilta nouse minnekkään kärkirallien joukkoon niin luottavaisemmin mielin tässä voi olla kuin edellistä levyä edeltäneen Vapauden sillan alla -lohkaisun jälkeen. Siihenkin kyllä kasvoi, mutta kun ei levylle päätynyt niin on vaipunut soittolistalta unholaan.

Varmaan vuosikymmen jo vierähtänyt edellisestä V-keikasta, joten nyt voisi hyvin käydä ottamassa haltuun. Jos kerta rauhallisempaa ja seesteisempää biisilistaa ovat vetämässä niin Ilta On Viekas, He Eivät Hengitä, Valssi Ikinä Anteeksi ja Työmies joutaisivat kyllä päätyä osaksi settilistaa.

Kaarlen kynästä lohkeaa paskimmillaankin sen verran hyvää tavaraa, että mielenkiinnolla odotan uutta kiekkoa.
 

Jussizip

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings, Porin Ässät, Chelsea FC
Voi jösses sentään miten olikin kamala biisi.. tai no, ehkä "kamala" on väärä sana, vaan pikemminkin taas kerran täysin tyhjänpäiväinen. Haukottelin äsken kun kuuntelin kappaletta (toki nyt muutenkin aamu, mutta silti), koska on aivan malliesimerkki kappaleesta jonka kaltaisen skippaisin levyä kuunnellessa. Eihän tässä nyt kukaan enää odota mitään noin vuosien 2000-2012 tasoa, mutta silti..

On kyllä kauas tultu nimenomaan tuosta 2012 vuodelle ulottuvaa kulta-aikaa ajatellen. En ole uusimpia levyjä pystynyt käytännössä kuuntelemaan lainkaan, kun meno on biisistä toiseen jotenkin aivan onttoa. Onneksi on tuo vanha tuotanto, jossa on erinomaisia biisejä toinen toisensa perään!
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Työmies joutaisivat kyllä päätyä osaksi settilistaa.

Mikähän olisi reaktioni, jos tämän biisin (alleviivaus minun) livenä kuulisi. Menee aivan omalla tavallaan tunteisiin näiden biiseistä. Ja joo, minua joskus kaveriporukka katsoi, kun Ruisrockissa kiljaisin Kotiteollisuuden keikalla. Tuomas Holopainen alkoi pimputtaa Satu Peikoista -alkumelodiaa. Loppu olikin jotain mitä en muista. :D

Petäjäveräjät ihmeen tärkeä levy muutenkin. Syysvedet on todella hieno biisi. Toisaalta Taivas Kielletty sisältää jotain, mikä menee itsellä todella syvälle.
 

Moto

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Omalla listallani kärjessä "Viikate-biisejä, joita en ole kuullut livenä, eikä kai muutenkaan turhan usein soitettu livenä" olisi nopeasti ajateltuna Piispa ja minä. Käsinkosketeltava tunnelma ja sanoitus, joka saa mielikuvituksellisen musiikkivideon pyörimään päässä.


 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
On kyllä kauas tultu nimenomaan tuosta 2012 vuodelle ulottuvaa kulta-aikaa ajatellen. En ole uusimpia levyjä pystynyt käytännössä kuuntelemaan lainkaan, kun meno on biisistä toiseen jotenkin aivan onttoa. Onneksi on tuo vanha tuotanto, jossa on erinomaisia biisejä toinen toisensa perään!
Itse tietysti kait olen jotenkin puolueellinen sanomaan, koska olen kuunnellut bändiä jostain vuodesta 2001-2002 alkaen, ja Viikate on minulle täysin kiistatta koko 2000-luvun TOP-5 bändi. Muistan sen fiiliksen kun ensimmäistä kertaa kuulin Ei Ole Ketään Kelle Soittaa ja ainoa ajatukseni oli, että sen kyllä täytyy olla täysin suvereeni nero, joka edes keksii tehdä tällaista musiikkia..

Viikate on nyt kuitenkin näemmä tekemässä saman virheen minkä se teki tuon kulta-ajan päättäneen Petäjäveräjät albumin jälkeen. Eli siitä seuraava levy ilmestyi vain vuoden päästä, ja lopputulos oli täysin kuuntelukelvoton Kymijoen Lautturit, joka on se kaikkein suurin häpeätahra bändin diskografiassa (vain mainio Tervaskanto on sillä levyllä poikkeus). Nyt toki viime vuoden levy Askel on käytännössä kuuntelukelvoton sekin, kun sitä ennen taas edellinen Rillumarei oli yhtäkkiä välissä aivan uskomattoman hieno levy joka meni suoraan 2000-luvun alun klassikoiden rinnalle. Mutta nyt tietysti ei saisi tulla heti perään uutta pohjanoteerausta, joka tuon singlen perusteella on näemmä tulossa..

Petäjäveräjät ihmeen tärkeä levy muutenkin. Syysvedet on todella hieno biisi. Toisaalta Taivas Kielletty sisältää jotain, mikä menee itsellä todella syvälle.
Petäjäveräjät on kyllä loistolevy, muuta juurikin siitä jännä V-albumi, että se piti "kuunnella hyväksi". Sen epäkiitollinen rooli oli ilmestyä bändin kuitenkin sen yleisen mielipiteen valossa kait parhaan levyn eli KKY:n jälkeen. Tosin täytyy myös sanoa, että varmaankin yllä mainitusta äärimmäisen pitkästä Viikatteen fanittamisen historiastani johtuen pidän itse bändin kaikista aiemmista levyistä vielä enemmän kuin KKY:stä. Jos nyt ihan pantaisiin pistooli ohimolle ja olisi pakko sanoa mikä on Viikatteen paras levy, niin ehkä sitten sanoisin Unholan Urut, mutta kyllä tiukalle menisi..
 

UnenNukkuja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Aika moni, kunhan on turkulainen
Petäjäveräjät on kyllä loistolevy, muuta juurikin siitä jännä V-albumi, että se piti "kuunnella hyväksi". Sen epäkiitollinen rooli oli ilmestyä bändin kuitenkin sen yleisen mielipiteen valossa kait parhaan levyn eli KKY:n jälkeen. Tosin täytyy myös sanoa, että varmaankin yllä mainitusta äärimmäisen pitkästä Viikatteen fanittamisen historiastani johtuen pidän itse bändin kaikista aiemmista levyistä vielä enemmän kuin KKY:stä. Jos nyt ihan pantaisiin pistooli ohimolle ja olisi pakko sanoa mikä on Viikatteen paras levy, niin ehkä sitten sanoisin Unholan Urut, mutta kyllä tiukalle menisi..

Itselle taitaa paras levy olla Marraskuun Lauluja I. Tuosta en ole hypännyt oikein minkään biisin yli. Tuolta monelle "piiloon" on jäänyt esim. Susitaival, joka on aivan suosikkejani näiltä. Mutta Unholan Urutkin kova, sen aikana kuitenkin heräsin tähän bändiin. Usein radion puhki renkuttamat biisit alkaa ketuttaa, mutta Pohjoista Viljaa toimi aivan toiseen suuntaan. Samoin Vesi jota pelkäät on jonkinlainen terapiabiisi itselle, syyn vielä kun joku selittäisi. KKY:kin tietenkin loistava, mutta oma tapani kuunnella tätä bändiä on juurikin tuo, että "kuuntelen hyväksi" moniakin levyjä.
 

Waluigi

Jäsen
Viikate on nyt kuitenkin näemmä tekemässä saman virheen minkä se teki tuon kulta-ajan päättäneen Petäjäveräjät albumin jälkeen. Eli siitä seuraava levy ilmestyi vain vuoden päästä, ja lopputulos oli täysin kuuntelukelvoton Kymijoen Lautturit, joka on se kaikkein suurin häpeätahra bändin diskografiassa (vain mainio Tervaskanto on sillä levyllä poikkeus). Nyt toki viime vuoden levy Askel on käytännössä kuuntelukelvoton sekin, kun sitä ennen taas edellinen Rillumarei oli yhtäkkiä välissä aivan uskomattoman hieno levy joka meni suoraan 2000-luvun alun klassikoiden rinnalle. Mutta nyt tietysti ei saisi tulla heti perään uutta pohjanoteerausta, joka tuon singlen perusteella on näemmä tulossa.
Sinänsä kommentoin useampaakin kohtaa, mutta osin samankaltaisia ajatuksia itsellä. Petäjäveräjä ja Kymijoen Lautturit vaativat toistoja toimiakseen, mikä tietysti eroaa suuresti kerrasta kolahteneisiin Urkuihin, Marraskuihin ja Kaakkoon. Lopulta Kymijoki soinut jopa Petäjää enemmän, sillä onhan se nyt pullollaan loistobiisejä. "Myrkynvihreeä, neiti!"

Askel jäänyt vähintään Petäjäveräjien tavoin edeltäjänsä varjoon, mutta ei se poista sen hyviä puolia. Parhaillaankin itse asiassa pyörii lautasella. Vahva kokonaisuus, jossa kuitenkin turhan vähän sellaisia hittejä, joita yksikseen laittaisi soimaan. Ilta on viekas ja Kavaljeeri lähimpänä.

Ettei liiaksi menisi kehumiseksi, niin Kouvostomolli on omissa kirjoissani se isoin ohilaukaus. Sieltä ei ole jäänyt listalle mitään eivätkä edes toistot parantaneet asiaa.

Jos nyt ihan pantaisiin pistooli ohimolle ja olisi pakko sanoa mikä on Viikatteen paras levy, niin ehkä sitten sanoisin Unholan Urut, mutta kyllä tiukalle menisi..
Väkevä ja perusteltu lausahdus. Pitkään olin samaa mieltä, mutta nykyisellään kenties Marraskuun lauluja 2 saattaisi kiilata ohi. Siinä yhdistyy vielä napsun monipuolisemmin bändin parhaat puolet, kun on sopivassa suhteessa hittejä ja maalailua. Tosin vaikea on puhua Marraskuista ilman että puhuu molemmista samalla kertaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös