Tämä on varmaan moderni versio "nainen vaietkoon seurakunnassa" -raamatunkohdasta. Naiset ovat fiksuja ja hyödyllisiä, kunhan pitävät turpansa kiinni eivätkä ainakaan missään olosuhteissa anna ymmärtää olevansa jossain asiassa parempia kuin miehet tai edes altista miestä tällaiselle tulkinnalle (mikä tuntien monien suomalaismiesten heikon itsetunnon voi olla aika vaikeaa).
Hallitusta ja poliitikkoja saa ja pitää arvostella, teen sitä itsekin, mutta aina toivoisi sen perustuvan asiakohtiin. Jos jonkun hihhuli-miehen eroaminen/erottaminen puolueesta saa puhumaan "jakobiinittarista", "univormuista", "seireeni-ansoista", "unelmista", "feministifalangista", "sädekehien ihasteluhömpöttelystä", "moraaliposeerauksen missikisoista" ja "marie atoinetteista", taidetaan olla jo ihan muiden ilmiöiden kun asiakritiikin alueella. Sitä, mistä se kumpuaa, tässä hiukan arvuuttelin.
Kumpujen hahmottamistani yritän heittovuoron verran selventää
Tarja Halonen oli monille kansalaisille, varsinkin häntä äänestäneille tajunnan räjäyttävä nainen, lasikaton murtaja. Niin oli silloiselle demarinaistoverillenikin. Minä en äänestänyt häntä, mutta olin edellisissä pressavaaleissa äänestänyt naista.
Ehkä olin siinä mielessä edellä aikaani tai muuten outo hyypiö: nainenko presidentiksi???
Olen äänestänyt eduskuntavaaleissa naista, EU-vaaleissa naista ja myös kuntavaaleissa naista. Kaikki menneet myös läpi, pari useamman kerran eli se siitä seurakunnassa vaiettamisesta.
Hihhulimiehen taustaan en ollut perehtynyt, mutta viestiini oli varmaan patoutunut pettymystä nykyVihreiden vasemmistolaiseen ja minulle vaikeasti tajuttavaan femistiseen painotukseen. Jenni Pitkon manifestinen univormu eduskunnassa ärsytti minua yllättävän paljon, koska siitä muistui mieleeni muutamien vuosien aikajanalla näiden Naisten naiseuden korostus eli miehet, setämiehet ovat tunteettomia, kylmiä vanhoja naisten alistajia, ideoiden torppaajia.
Rosa Meriläinen, suuri humoristi. Iiris Suomela, tuo eduskunnan nuorin älykkönainen Politiikkaradion haastattelussa..
Heidän äänestäjäkuntansa eli ylioppilaskapakan punaviinipöytäily kuuluu särähtävänä arveen korviin. Ihan ikioma tulkintani.
Emma Kari, Satu Hassi, nuo taistolaiset.
Tarja Cronberg oli minusta okei nainen, Heidi Hautalasta olen käännellyt mielipiteitäni muutamankin kerran.
Intersektionaalinen feminismi, melkoinen selittelykeksintö eli verkko johon voi sotkeutua.
Antti Rinteen hallituskokoelman johtoajatus: feministinen politiikka. Mitä se tarkoittaa?
Kaikkea kivaa kaikille, mutta varsinkin naisille jotka Suomessa nykyään joutuvat tekemään töitä.
Eivätkä kaikki punaviinipöydässä saaneet Sipilän hallitukselta jatkotutkintoon apurahoitusta, tämä Vihreiden radiokanava Yle Puheelta muutama vuosi sitten puolen tunnin verran kuultuna, vaikeaa oli nuoren naisen elämä nuivan hallitusvallan alla.
Tietysti vajavaisesti muotoilin, mutta kyse on miltä peli minusta näyttää ja kuulostaa.
Kirjoituksista ja sanomisista, jotenkin ylimielisestä asenteesta joka perustetaan suomalaisen naisen syrjittyyn toveruuteen, miesten tunteettomuuteen.