Siirsin tuolta hallituskeskutelusta, koska viestini käsittelee enimmäkseen vihreitä:
Jos Vihreät olisi fiksu puolue, he olisivat tarkempia listoilleen haalimiensa ihmisten suhteen, ja sitä kautta yrittäisivät löytää omaa suuntaansa kauempaa vasemmistoliiton kainalosta - joka ei edistä mielikuvaa talousosaamisesta.
Siis pitäisikö heidän jättää esim. istuvia kansanedustajia pois vaalilistoilta, jotta jotkut lätkäfoorumin kokoomuslaiset äänestäisivät todennäköisemmin vihreitä?
Tuo Iiris Suomelan saama negatiivinen huomio on kyllä häkellyttävää. Ymmärrän jonkun Huhtasaaren profiloimisen hörhöksi perustuen hänen toimintaansa, johon kuuluu mm. kreationismin kannattamista, gradun väärentämistä ja muutama surullisenkuuluisa twiitti.
Mitä tulee puolestaan tuohon kannatukseen, niin totta kai jokainen puolue voi pyrkiä laajentamaan kannatuspohjaansa. Puolueorganisaatioissa työnjako menee kuitenkin niin, että poliittisesta linjasta päättää loppuviimeksi puoluevaltuusto eli jäsenistö. Näitä some-keskusteluja kun seuraan, tulee vähän sellainen olo, että jokaisen puolueen pitäisi toimia kuin jokin markkinointiorganisaatio. Toisin sanoen, kannatuksen maksimoimiseksi pitäisi pestata aina imagoltaan vetovoimaisin puhuja ja poliitikan linja aina siihen suuntaan, mistä tuuli puhaltaa voimakkaimmin.
Tämä puolueiden muuttuminen vaaliorganisaatioiksi on kyllä ihan tutkimuksissakin esille noussut teoria, mutta onko se yhteiskunnan toimivuuden kannalta kovin ruusuinen kehityssuunta? Minun mielestä puolueiden pitäisi tarjota ihmisille erilaisia vaihtoehtoja, joita vaalien jälkeen pyrkivät parhaansa mukaan ajamaan lainsäädäntöön.
Aika ajoin puolueet ovat "lihomassa" oppositiossa, jolloin kannatus tavanomaisesti nousee. Mitä sillä kannatuksella sitten pitäisi tehdä? Yleisin ihmisten toivoma linja tuntuu olevan, että vastustetaan kaikenlaisia kompromisseja ja mennään takaisin oppositioon valittamaan kaikesta, jolloin vaikutusvalta lainsäädäntöön pyöristyy nollaan. Mutta ainakaan ei jouduta netissä järkeilevien politiikan "asiantuntijoiden" silmissä huonoon valoon, koska kukaan ei tiedä, mikä olisi ollut esimerkiksi se perussuomalainen vaihtoehto.
Nythän näyttäisi olevan jonkinlainen konsensus, että persuilla on fiksu talouslinja, mutta mikä se linja sitten on, sitä ei tunnu kukaan tietävän. Vaaleissa höpinät olivat ympäripyöreitä "vyötä kireämmälle"-maalailua, mutta numeroiden tasolla juuri mitään eroa ei ollut muihin puolueisiin. Leikkauksia uskallettiin tarjota joitakin satoja miljoonia ja tämän päälle jotain verohelpotuksia fossiilienergian yrityksiin.
Omasta mielestäni Vihreiden tulisi kaupunkipuolueena haastaa voimakkaammin juuri Kepua ja hakea sieltä sitä vastakkainasettelua, joka auttaa myös määrittelemään puolueelle identiteettiä - Vihreää kaupunkilaisuutta.
Täältä olen lukenut, että vihreät ovat Kalliossa asuvia idealisteja, jotka eivät ymmärrä mitään maaseudun elämästä. Nyt myös kuulemma idiootteja. Muuttuisiko mielikuva vihreistä positiivisempaan suuntaan, jos puolue ajaisi voimakkaammin maaseudun ja kaupunkien välistä vastakkainasettelua?
Itse toki toivon maksimaalista kaupungistumisen edistämistä, mutta poliittisesti se tuskin on kovin suosittu linja.
Persujen kanssa tanssiminen (varsinkin ihmisoikeuskysymyksissä) määrittelee heitä aina vaan vahvemmin sinne ihmisoikeusnurkkaukseen - ja jos se olisi itselleni se kirkkain kärki, niin äänestäisin mielummin vasemmistoliittoa, joka profiloituu tehokkaammin juuri pienen ihmisen puolesta puhujaksi, siinä missä Vihreät ovat ilmeisesti ympäristöihmisiä. Kun puolueella on selkeä oma vahva identiteetti, sitä äänestetään sen identiteetin takia, ei niiden ehdokkaiden takia, jolloin puolue voisi haalia listoilleen sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti osaisivat rakentaa parempaa maailmaa, eivätkä vain puhua siitä.
Näinköhän vähän yliarvioit tässä vihreiden vaikutusvaltaa edellisen tai nykyisen eduskuntaryhmän osalta? Se, että vihreiden erittäin nuori ja kokematon ryhmä ei onnistunut jyräämään valtiovarainministeripuoluetta ympäristö- ja ilmastokysymyksissä, oli odotettu lopputulos, joskin harmillinen sellainen.
Eduskuntaryhmän kokoonpano puolestaan oli isolta osin sattumaa, koska kokeneet edustajat jäivät niukasti rannalle isoissa vaalipiireissä. Toki tämän voi nähdä myös niin, että äänestäjät kannattivat nuorempia ehdokkaita.
Minä vähän epäilen tuota identiteettiasiaa. Toki nykyään kaikista politiikan mielipide-eroista halutaan luoda "identiteettikysymyksiä", ja tietysti vielä niin, että omat poliittiset näkemykset ovat kylmää, faktoihin perustuvaa objektiivisuutta. Oman kokemuksen mukaan vihreitä äänestävät ihmiset, jotka ovat arvoiltaan liberaaleja ja lähestyvät politiikkaa kansainvälisestä näkökulmasta. Tämä sitten ärsyttää puolestaan niitä, joille kansallinen etu ja nykyisen elämänmenon puolustaminen ovat politiikanteon ydintä. En sano, että kumpikaan on oikein tai väärin, mutta tässä on hyvin merkittävä ero lähestymistavassa.
