Vihreä liitto

[mike owen]

Mielestäni Saara Hyrkkö on sopiva henkilö Vihreiden puheenjohtajaksi. Hän on asiallinen ja sanavalmis henkilö. Samalla hän on valmiiksi pätevä esiintymään teeveessä asiaohjelmissa ja vaaliväittelyissä.

 

[Osmo Rapeli]

Iiris Suomela löysi Aamulehden haastattelussa syitä omaan ja puolueen isoon vaalitappioon. Muun muassa:



Kuplassa siis asia kunnossa. Ulkopuolella pahoja ihmisiä.

Heh, eihän tuo hyvältä kuulosta. Ajattelisin, että täytyy olla tässä vaiheessa itsekritiikkiä edes siivun verran tuota enemmän.

TOKI nyt juuri teit niin kuten Suomela manailee: et arvioinut koko suoritusta, vaan pistät sieltä juuri sopivan huonolta näyttävän jakoon. :)

 

[teroz]

Myös Oras Tynkkynen kieltäytyi kunniasta. Sanoisin, että Vihreille olisi nyt ihan imagon ja monimuotoisuuden nimissä tehnyt miespuheenjohtaja gutaa tähän kohtaan, esimerkiksi Iiriksen johdolla on vaikea kuvitella nousua mudasta - kun kaikki on kunnossa, tyhmät ei vaan ymmärrä.

 

[Nahkasohva]

Myös Oras Tynkkynen kieltäytyi kunniasta. Sanoisin, että Vihreille olisi nyt ihan imagon ja monimuotoisuuden nimissä tehnyt miespuheenjohtaja gutaa tähän kohtaan, esimerkiksi Iiriksen johdolla on vaikea kuvitella nousua mudasta - kun kaikki on kunnossa, tyhmät ei vaan ymmärrä.

Tilanne on kieltämättä surkea, ja Oras Tynkkynen olisi ollut paras saatavilla oleva puheenjohtaja. Nyt lienee luvassa jatkuvaa matalalentoa. Vihreät hukkasi tämän myötä etsikkoaikansa täysin.

 

[Animal]

Iiris Suomela löysi Aamulehden haastattelussa syitä omaan ja puolueen isoon vaalitappioon. Muun muasssa:

Täysin kajahtanut tapaus. Vastaus juuri odotettu: nuoret perussuomalaiset miehet ja selvät asiavirheet, joihin ei puututtu. Ihan kuin yksikään noiden äänestäjistä olisi muutenkaan äänestänyt Iiristä.

 

[Patarouva]

Täysin kajahtanut tapaus. Vastaus juuri odotettu: nuoret perussuomalaiset miehet ja selvät asiavirheet, joihin ei puututtu. Ihan kuin yksikään noiden äänestäjistä olisi muutenkaan äänestänyt Iiristä.

Ehkä hän toivoi, että kyseiset henkilöt eivät olisi äänestäneet lainkaan.

 

[Snakster]

Tämä tuli itselle puskista. Oletin Harjanteen ilmoituksen jälkeen, että tässä sitten seuraava pj.

Toisaalta pikaisesti otsikkoja lukeneena taisi vakava sairaus olla syy, mikä erittäin ymmärrettävää. Niin paljon nykyään tulee paskaa silmille ihan tavan kansaltakin poliitikoille, että aika teräkunnossa saa olla kestääkseen kaiken.

Tarkemmin sanottuna läheisen sairaus. Muina syinä mainittuna mm. oman ja puolison elämä useammalla paikkakunnalla ja palon puuten joihinkin puheenjohtajuuden osa-alueisiin. Ymmärrettävä päätös, mutta kyllähän tässä missataan nyt iso mahdollisuus.

 

[Walrus21]

Siirsin tuolta hallituskeskutelusta, koska viestini käsittelee enimmäkseen vihreitä:

Jos Vihreät olisi fiksu puolue, he olisivat tarkempia listoilleen haalimiensa ihmisten suhteen, ja sitä kautta yrittäisivät löytää omaa suuntaansa kauempaa vasemmistoliiton kainalosta - joka ei edistä mielikuvaa talousosaamisesta.

Siis pitäisikö heidän jättää esim. istuvia kansanedustajia pois vaalilistoilta, jotta jotkut lätkäfoorumin kokoomuslaiset äänestäisivät todennäköisemmin vihreitä?

Tuo Iiris Suomelan saama negatiivinen huomio on kyllä häkellyttävää. Ymmärrän jonkun Huhtasaaren profiloimisen hörhöksi perustuen hänen toimintaansa, johon kuuluu mm. kreationismin kannattamista, gradun väärentämistä ja muutama surullisenkuuluisa twiitti.

Mitä tulee puolestaan tuohon kannatukseen, niin totta kai jokainen puolue voi pyrkiä laajentamaan kannatuspohjaansa. Puolueorganisaatioissa työnjako menee kuitenkin niin, että poliittisesta linjasta päättää loppuviimeksi puoluevaltuusto eli jäsenistö. Näitä some-keskusteluja kun seuraan, tulee vähän sellainen olo, että jokaisen puolueen pitäisi toimia kuin jokin markkinointiorganisaatio. Toisin sanoen, kannatuksen maksimoimiseksi pitäisi pestata aina imagoltaan vetovoimaisin puhuja ja poliitikan linja aina siihen suuntaan, mistä tuuli puhaltaa voimakkaimmin.

Tämä puolueiden muuttuminen vaaliorganisaatioiksi on kyllä ihan tutkimuksissakin esille noussut teoria, mutta onko se yhteiskunnan toimivuuden kannalta kovin ruusuinen kehityssuunta? Minun mielestä puolueiden pitäisi tarjota ihmisille erilaisia vaihtoehtoja, joita vaalien jälkeen pyrkivät parhaansa mukaan ajamaan lainsäädäntöön.

Aika ajoin puolueet ovat "lihomassa" oppositiossa, jolloin kannatus tavanomaisesti nousee. Mitä sillä kannatuksella sitten pitäisi tehdä? Yleisin ihmisten toivoma linja tuntuu olevan, että vastustetaan kaikenlaisia kompromisseja ja mennään takaisin oppositioon valittamaan kaikesta, jolloin vaikutusvalta lainsäädäntöön pyöristyy nollaan. Mutta ainakaan ei jouduta netissä järkeilevien politiikan "asiantuntijoiden" silmissä huonoon valoon, koska kukaan ei tiedä, mikä olisi ollut esimerkiksi se perussuomalainen vaihtoehto.

Nythän näyttäisi olevan jonkinlainen konsensus, että persuilla on fiksu talouslinja, mutta mikä se linja sitten on, sitä ei tunnu kukaan tietävän. Vaaleissa höpinät olivat ympäripyöreitä "vyötä kireämmälle"-maalailua, mutta numeroiden tasolla juuri mitään eroa ei ollut muihin puolueisiin. Leikkauksia uskallettiin tarjota joitakin satoja miljoonia ja tämän päälle jotain verohelpotuksia fossiilienergian yrityksiin.

Omasta mielestäni Vihreiden tulisi kaupunkipuolueena haastaa voimakkaammin juuri Kepua ja hakea sieltä sitä vastakkainasettelua, joka auttaa myös määrittelemään puolueelle identiteettiä - Vihreää kaupunkilaisuutta.

Täältä olen lukenut, että vihreät ovat Kalliossa asuvia idealisteja, jotka eivät ymmärrä mitään maaseudun elämästä. Nyt myös kuulemma idiootteja. Muuttuisiko mielikuva vihreistä positiivisempaan suuntaan, jos puolue ajaisi voimakkaammin maaseudun ja kaupunkien välistä vastakkainasettelua?

Itse toki toivon maksimaalista kaupungistumisen edistämistä, mutta poliittisesti se tuskin on kovin suosittu linja.

Persujen kanssa tanssiminen (varsinkin ihmisoikeuskysymyksissä) määrittelee heitä aina vaan vahvemmin sinne ihmisoikeusnurkkaukseen - ja jos se olisi itselleni se kirkkain kärki, niin äänestäisin mielummin vasemmistoliittoa, joka profiloituu tehokkaammin juuri pienen ihmisen puolesta puhujaksi, siinä missä Vihreät ovat ilmeisesti ympäristöihmisiä. Kun puolueella on selkeä oma vahva identiteetti, sitä äänestetään sen identiteetin takia, ei niiden ehdokkaiden takia, jolloin puolue voisi haalia listoilleen sellaisia ihmisiä, jotka oikeasti osaisivat rakentaa parempaa maailmaa, eivätkä vain puhua siitä.

Näinköhän vähän yliarvioit tässä vihreiden vaikutusvaltaa edellisen tai nykyisen eduskuntaryhmän osalta? Se, että vihreiden erittäin nuori ja kokematon ryhmä ei onnistunut jyräämään valtiovarainministeripuoluetta ympäristö- ja ilmastokysymyksissä, oli odotettu lopputulos, joskin harmillinen sellainen.

Eduskuntaryhmän kokoonpano puolestaan oli isolta osin sattumaa, koska kokeneet edustajat jäivät niukasti rannalle isoissa vaalipiireissä. Toki tämän voi nähdä myös niin, että äänestäjät kannattivat nuorempia ehdokkaita.

Minä vähän epäilen tuota identiteettiasiaa. Toki nykyään kaikista politiikan mielipide-eroista halutaan luoda "identiteettikysymyksiä", ja tietysti vielä niin, että omat poliittiset näkemykset ovat kylmää, faktoihin perustuvaa objektiivisuutta. Oman kokemuksen mukaan vihreitä äänestävät ihmiset, jotka ovat arvoiltaan liberaaleja ja lähestyvät politiikkaa kansainvälisestä näkökulmasta. Tämä sitten ärsyttää puolestaan niitä, joille kansallinen etu ja nykyisen elämänmenon puolustaminen ovat politiikanteon ydintä. En sano, että kumpikaan on oikein tai väärin, mutta tässä on hyvin merkittävä ero lähestymistavassa.

 

[Lystikäs]

Muuttuisiko mielikuva vihreistä positiivisempaan suuntaan, jos puolue ajaisi voimakkaammin maaseudun ja kaupunkien välistä vastakkainasettelua?

Ei Vihreiden tarvitsisi pohtia imagoaan sen positiivisen yleisvaikutelman kautta, vaan sen kautta mitä he yrittävät ajaa takaa ja ketä he haluavat edustaa. Tämä on totta kai vain minun näkemykseni, mutta kun lähes kaikilla puolueilla on ympäristöaiheet omalla agendalistallaan, niin minun on vaikea nähdä mikä se Vihreiden todellinen kärki on. Esimerkiksi Oras Tynkkysen kautta näkee sen yhteyden vanhoihin Vihreisiin, mutta jos kuuntelemme esim Fatima Diarran mielipiteitä, ja yrittäisimme veikata mihin puolueeseen hän niiden perusteella kuuluu, niin uskoisin useimpien tavisten veikkaavan häntä vasemmistoliittolaiseksi. Eikä siinäkään mitään vikaa ole, mutta kun puolueessa on tarpeeksi paljon sitä äänekästä porukkaa, joiden luulisi kuuluvan vasemmistoliittoon, niin koko puolueen identiteetti alkaa tuoksua vahvasti vasemmistoliittolaiselta - varsinkin jos puolueella ei ole mitään omaa vahvaa identiteettiä, joka samalla ankkuroisi sitä johonkin omaan aatteeseen.

Ja ymmärrän kyllä näkökulmasi siitä, ettei puolueen tarvitsisi välttämättä identifioitua mihinkään, mutta itse en oikein näe tätä samalla tavalla. Puolue identifioituu aina johonkin. Ja parhaillaan Vihreät identifioituu hyvin monen mielestä toisen puolueen imagoon. Ja voihan se olla, että vasemmistoliiton kainalossa on tilaa kasvaa ja samalla vielä erottua jotenkin itsekin, mutta itse ennakoin toisin.

 

[hulkster19]

Esimerkiksi Oras Tynkkysen kautta näkee sen yhteyden vanhoihin Vihreisiin, mutta jos kuuntelemme esim Fatima Diarran mielipiteitä, ja yrittäisimme veikata mihin puolueeseen hän niiden perusteella kuuluu, niin uskoisin useimpien tavisten veikkaavan häntä vasemmistoliittolaiseksi.

Tämä voi tietysti olla tottakin, mutta minusta se kertoo, etteivät ihmiset ole kyllä varsinaisesti kuunnelleet mitä Diarralla on ollut sanottavanaan noita paria vanhaa kohua lukuunottamatta. Talouspoliittisesti hän on sangen keskellä, luullakseni oikeammalla kuin yksikään vassari, ainakin jos vaalikoneiden arvokarttoja on uskominen. Toki hyvin liberaali arvoiltaan, jos se nyt sitten tänä päivänä vasemmistolaisuudeksi halutaan tulkita.

 

[Snakster]

Esimerkiksi Oras Tynkkysen kautta näkee sen yhteyden vanhoihin Vihreisiin, mutta jos kuuntelemme esim Fatima Diarran mielipiteitä, ja yrittäisimme veikata mihin puolueeseen hän niiden perusteella kuuluu, niin uskoisin useimpien tavisten veikkaavan häntä vasemmistoliittolaiseksi. Eikä siinäkään mitään vikaa ole, mutta kun puolueessa on tarpeeksi paljon sitä äänekästä porukkaa, joiden luulisi kuuluvan vasemmistoliittoon, niin koko puolueen identiteetti alkaa tuoksua vahvasti vasemmistoliittolaiselta - varsinkin jos puolueella ei ole mitään omaa vahvaa identiteettiä, joka samalla ankkuroisi sitä johonkin omaan aatteeseen.

Onko mielestäsi vasemmistoliitossa ja sen puolueen piirissä vaikuttavassa porukassa tapahtunut mitään muutoksia sitten 90-luvun puolivälin, vai onko mielestäsi vihreiden ja vassareiden tietyt yhtäläisyydet seurausta ainoastaan siitä, että vihreät ovat siirtyneet vasemmistoliiton kainaloon?

Diarran talouspoliittisista näkemyksistä tulikin jo tuossa ihan hyvä huomio.

 

[Lystikäs]

Tämä voi tietysti olla tottakin, mutta minusta se kertoo, etteivät ihmiset ole kyllä varsinaisesti kuunnelleet mitä Diarralla on ollut sanottavanaan noita paria vanhaa kohua lukuunottamatta.

Kyllä. Ja tämä on mielestäni se ilmiö tässä tämän päivän klikki-kulttuurissa. Jos sinulla on vähän polarisoivempia näkemyksiä jostain asiasta, joiden kautta persoonasi saa sitä kuuluisuutta, niin hyvin nopeasti se alkaa määritellä sinua kokonaisuutena - pois lukien ne henkilöt, joiden mielestä ne ”klikki-näkemykset” on hyviä, joka motivoi heitä tutustumaan mielipiteisiisi lähemmin ja löytävät sieltä myös niitä tolkun-näkemyksiä (joita varmasti useimmilla henkilöillä löytyy). Minulle ja suurimmalle osalle suomalaisista Diarra on vielä yksiulotteinen tuntemattomuus, jotka tuskin tietäisivät kyseisen henkilön nimeä ilman niitä värikkäitä viittauksia maaseutuun, insestiin ja vaimon hakkaamiseen. Mutta tästä syystä olen varonut luonnehtimasta kyseistä henkilöä sen enempää. Kysyinkin vain aiemmin mihin puolueeseen luulette Diarran useimpien ihmisten mielessä profiloituvan, sillä useimmat ihmiset tietää vain sen mitä noista uutiskynnyksen ylittävistä klikki-otsikoista lukevat.

Onko mielestäsi vasemmistoliitossa ja sen puolueen piirissä vaikuttavassa porukassa tapahtunut mitään muutoksia sitten 90-luvun puolivälin, vai onko mielestäsi vihreiden ja vassareiden tietyt yhtäläisyydet seurausta ainoastaan siitä, että vihreät ovat siirtyneet vasemmistoliiton kainaloon?

Tämä on vaikea kysymys, sillä en ole koskaan seurannut vasemmistoliittoa niin tarkasti. Olen enimmäkseen äänestänyt aina Vihreitä - pois lukien muutamat kerrat, jolloin olen ruokkinut taktisesti demareita tai sympannut pienpuolueita. Mutta se mielikuva mikä minulla on Vasemmistoliitosta, niin äänestäisin varmaan heitä heidän arvojensa takia jos kokisin, että heillä olisi tippaakaan osaamista muuttaa maailmaa arvojaan vastaavaksi paikaksi - ja nimenomaan kestävällä tavalla. Velaksi eläminen on surkea ohjenuora elämälle. Soininvaaran, Hautalan, Saurin, Niinistön yms. aikaiset Vihreät profiloituivat minulle puolueena, jolla oli hyvät arvot, mutta samalla myös talousosaamista - tai ainakin illuusio sellaisesta. Sillä ollakseni rehellinen, mistäpä minä tietäisin kenellä on hyvää talousosaamista ja kenellä ei. Luotan mielikuviini, varsinkin asioista joista minulla ei ole syvempää tuntemusta, kuten useimmat ihmiset tuppaa tekemään. Mutta tästä herääkin hyvä huomio - minkä takia koin, että Vihreillä oli aiemmin talousosaamista, eikä vain hyviä arvoja? Uskon sen johtuneen siitä, että Vihreät pidättäytyi puoluetta liikaa polarisoivista näkemyksistä, ja jätti ne raflaavimmat näkemykset niin sanotusti Vasemmistoliiton heiniksi, jolloin heistä muodostui maltillisempien ihmisten mielikuva, joilla on sisällään muutakin kuin vain yksi tulenpalava agenda. Feministipuoluehan taisi taannoin syntyä, kun ääripään feministit irtosivat Vihreistä, kun nämä eivät suostuneet olemaan tarpeeksi kärkeviä ajatuksissaan (tai näin ainakin sen muistan). Nyky-Vihreissä (tai vasemmistoliitossa) ei tätä ongelmaa ole ollut, jonka on huomannut feministipuolueen totaalisena näivettymisenä. Pienpuoluetentissä oli jopa kiusallista katsella sen poloisen ulosantia, joka oli jäänyt puolueeseen jäljelle.

Tuohon toiseen kysymykseesi minulla on selkeämpi näkemys. Vihreät ajautuivat mielikuvissa selkeämmin Vasemmistoliiton ”ihmisoikeuspöydälle”, sillä muut puolueet alkoivat tunkea itseään Vihreiden ”ympäristöpöydälle” viemällä pois mahdollisuuden erottua sitä kautta. Vihreillä ei näin ollut enää mitään omaa juttua, eikä puolue oikein enää erottunut vasemmistosta talousosaamisenkaan puolesta, sillä sen ydin oli vaihtunut humanisteihin, jotka profiloituivat muunlaisten otsikoiden puolesta. Ja niin se vaan on, että olit kuinka monipuolinen hyvänsä, jos olet otsikoissa aina vain yhden asian puolesta, niin ihmiset näkevät sinut yksiulotteisesti vain sen asian kautta. Ja kyllähän ”ihmisoikeuspöydällä” on tilaa Vihreillekin, mutta siinä missä Vihreät tuntuu välittävän vain naisten ja vähemmistöjen oikeuksista, Vasemmistoliitto välittää myös huono-osaisista suomalaismiehistä, jonka takia Vihreät on Vasemmistoliiton kyljessä ihmisoikeuksien suhteen aina se ”Lite”-versio.

Nämä on totta kai vain minun näkemyksiä ja ehdotuksia siitä mikä saisi puolueen takaisin jaloilleen. En näitä viljelisi, ellei puolue edelleen olisi minulle jollain tapaa rakas. Mutta enemmän ja enemmän tuntuu, että pidän kiinni jostain mitä ei ole enää olemassa.

 

[Ann Arbor]

Vihreät | Fatim Diarra ei asetu ehdolle vihreiden puheenjohtajaksi

”Minä en ole valmis puolueen puheenjohtajaksi vielä”, sanoo vihreiden kansanedustaja Fatim Diarra.

www.hs.fi

Diarra ei ole lähdössä puheenjohtajakisaan. Mielestäni ihan fiksu päätös ensimmäisen kauden kansanedustajalta.

 

[BigRedCat]

Vihreät | Fatim Diarra ei asetu ehdolle vihreiden puheenjohtajaksi

”Minä en ole valmis puolueen puheenjohtajaksi vielä”, sanoo vihreiden kansanedustaja Fatim Diarra.

www.hs.fi

Diarra ei ole lähdössä puheenjohtajakisaan. Mielestäni ihan fiksu päätös ensimmäisen kauden kansanedustajalta.

Samaa mieltä. Potentiaalinen tulevaisuuden pj niin turha lähteä liian aikaisin nostamaan uppoavaa laivaa. Siinä voi hukkua mukana turhan takia.

 

[IceWalker]

Nyt taitaa olla jotakin haussa, velvollisuudentuntoko? Varmaan liian arkaainen käsite, mutta kun sopivaa luontovertaustakaan ei ole tarjolla. Mistä löytyisi se Iso Vihreä, joka ottaisi melkoisen riippakiven kannettavakseen? Kyntisi kyisen pellon? Ihan menisi ruohonjuuritasolle asti, suolammen pohjamutia myöten innostaisi viherkasvit takaisin uuteen kukoistukseen.

Toisaalta ymmärrän, ettei evoluutio oikeastaan sano mitään vastuunkannosta tai velvollisuudesta. Kyse on sopeutumisesta vallitseviin olosuhteisiin. Pienet muutokset faunassa tarpeeksi pitkillä aikaväleillä aikaansaavat muutosta, mutta ei neljässä vuodessakaan. Tarvittaisiin kemiallista terästettä, mikä on kiellettyä ehdottomasti.

Puheenjohtajan pitäisi olla nainen tai metroseksuaali. Tuollainen maastoretkeltä haiseva uros ei taitaisi sittenkään kelvata cityvihreille suunnannäyttäjäksi. Toisaalta Ison Vihreän pitäisi jotenkin aistia uutta riistaakin tai palata vanhoille metsästysmaille. Uusnostalgiaa ehkäpä?

Tai miten olisi moninkertaisesti kuorrutettu ironinen Vihreä? Henkilö, joka tuntee vihreiden genren läpikotaisin, tuntee puolueen historian, mutta suhtautuu siihen kepeydellä, ironialla. On valmis poseeraamaan uusien tuulimyllyjen kyljessä, rientää jokaisen aaltovoimalan perustamistilaisuuteen, on haltioissaan aurinkopaneelien hyötysuhteesta. Ajaa vain sähköpyörää, mutta sisällyttää siihen ironiaa. Kenties hienot nahkakengät polkimilla.

Voisiko Iso Vihreä olla mukana kaatamassa karhua? Ampumassa sutta? Pelottelemassa merimetsoja? Tai uhkaamassa valkoposkihanhia äkkikuolemalla? Moni toteaisi, vihreä on löytänyt sisäisen ugrinsa ja rientäisi kiireellä puolueen jäseneksi.

Voisiko maastopuku olla tämän kepeän uusvihreän pääsääntöinen puku? Voisiko hän näyttäytyä toisinaan kokonaan ei-vihreissä tilaisuuksissa? Kuten vaikka myymälän avajaisissa hakemassa klassista ämpäriä, Jyväskylän suurajoissa epäsovinnaisesti pukeutuneena, ydinvoimalassakin välillä virkistäytymässä. Kaiken aikaa sisällyttäen vain herkimmille nähtävissä olevia vihjeitä omista todellisista näkemyksistään, jotka nekin ovat ironialla kuorrutettuja.

Henkilö, joka on oivaltanut politiikan olevan vain performanssia, mutta tekee tämän todella huolellisesti, niin että hurmaa kaikki ituhipit ja muut maan luomukset näytöksillään. Henkilö, joka voi esiintyä täysin päinvastaisesti eri tilaisuuksissa odotusarvoihin nähden. Henkilö, joka sopeutuu erinomaisesti vaikkapa perussuomalaiseen juhannuksenviettoon. Mutta hän ei kuitenkaan sopeudu: on yhtä kotonaan kuin Jörn Donner lastenkutsuilla (ei Kekkosen).

Se, mitä haen, on post-Vihreä: poliitikko, joka kannattaa puolueensa arvoja, mutta ei kuitenkaan kannata. Hän ottaa niihin aina etäisyyttä, mutta kaiken aikaa on läsnä kuin hämähäkki verkossaan. Tunnustellen vaalikärpästen fiiliksiä. Etsien tietä suomalaisuuden ytimeen, sen sydämeen, luontokokemukseen. Sillä luontokokemus on se, mitä miltei jokaisella suomalaisella on. Ja on kesämökki, vaikka sitten suvun, jossa suomalainen estoitta ui kuin ahven koko kesän jääkylmässä vedessä.

Toki post-Vihreä heittää myös Soininvaaralle läppää. Tämäkin suhde on täysin ironinen: siinä missä Osmo paasaa ja on tosissaan, post-vihreä pj. on vain olevinaan tosissaan. Pj. on oivaltanut, että vihreä ja urbaani eivät ole ihmisten mielissä sama asia. Vihreys ei sittenkään ole viheralueen, siis pikkukaupungin ainoan puiston suojelua. Vihreys on havumetsän tuoksua. Ja sienien, siis ruokasienien. Ja puolukoiden.

Vihreää persuako olisi etsittävä? Vihreää virkamiestä? Tai vihreää upseeria? Mitä tahansa näistäkin, kunhan vihreä on oivaltanut olennaisen, suomalaisuuden ytimen nimenomaan luontoaspektilla. Meillä on luonto, sitä pitää suojella. Mutta meidän pitää myös suojella luonnossa käyskenteleviä ugreja. Tätä vihreät eivät todellakaan ole oivaltaneet, tämä on se porkkanamehu, jota vihreiden pitäisi nappailla.

Tämä on sanottu sillä varauksella, että Vihreät haluavat olla jotakin muutakin kuin klubi, johon pääsevät vain naiset ja naisenmieliset, vihtorit, oloneuvokset. Luonnosta taas voisi löytää vaikkapa alkumiehen tai naisen, jolle nimenomaan luonnossa eläminen, ei betonierämaassa, on jatkuva voiman ja innostuksen lähde. Puolue, josta jopa Riikka Purra saattaisi innostua ja vaihteeksi hymyillä lämmintä hyistä hymyään. Jesperi Pääkkösen unohdettu velipuoli. Tai Peltsin kaveri.

Miten olisi kalevalaisuus? 1900-luvun alun kansallisuusaate yhdistettynä kepeään moderniin vihreyteen? Uusi post-Vihreä pj. voisi jättää jäähyväiset globalismille, suurille sanoille, suurille tyhjyyksille, kaupungeille. Siirtyä kohti suomalaista vihreyttä (ironisesti, kuten totesin). Kirmata kedolla kuin juhannustaikoja tehden, Iltalehden jutussa kuvattuna. Kurkistaa kaivoon salaperäisesti hymyillen. Etsiä kalevalaisuuden juuria Paikkarin torpasta.

Voisiko uusi Vihreä ilmaantua Veikkausliigan otteluun antamaan avauspotkua? Voisiko hän kesällä antaa itseään kuvata heinäseiväs kädessä? Tai ajamassa taatusti sähkökäyttöistä ruohonleikkuria? Mutta antaa myös oman silauksensa nurmikoille, kuten jättää sinililjat rauhaan. Pieni vihreä kommentti arjen kuristavan paineen alla, antaa kaikkien kukkien kukkia.

Uuden vihreän ideologinen linjaus: on aivan samantekevää, mitä ideologista mössöä haluatte kuluttaa, mitä identiteettipelejä pelata, tärkeintä on vain yhdistävä tekijä, luontokokemus. Tällaiseen puolueeseen voisi olla tunkua, nyt on vain työntöä. Eipä monikaan halua viettää piknikkiä vihaisen ampiaisparven edessä. Diarra olisi toiminut tehokkaammin kuin mikään hyttyskarkoitin puolueelle.

Mutta tämä on varmasti aivan liikaa Vihreille: paluu takaisin post-Koijärvelle ei houkuta. Koska cityvihreä eksyisi välittömästi viimeisen liikenneympyrän jälkeen. Koska on suuri joukko ihmisiä, joilla on vaikeaa, siitä huolimatta tai sen vuoksi, että kuulutaan ylimpään tulodesiiliin tai toiseksi ylempään. Ja joilla kaikista mahdollisuuksista huolimatta elämä ei vain avaudu ollenkaan. Tai se avautuu vain haluna kieltää muilta hauskanpito.

Mutta on olemassa myös vaihtoehtoinen tulkinta. Jospa Vihreät ovat jo tehneet työnsä, esittäneet visionsa. Muut voivat jatkaa tästä. Tolkun ihmiset. Fiksut vihreät vain käsittävät, että loppu on tullut. On turha vetää tyhjiä ruosteisia rattaita, pössytellä viimeisiä henkosia. Pian koittaa villimiehen tai naisen aika kaikille tolkun vihreille. Viimeinen sammuttaa teltasta valot ja kipinän. On aika vapautua, on aika riisua kraka, on aika palata takaisin luontoon. Jääkylmän suolammen pehmeään syleilyyn.

 

[BigRedCat]

Minä vähän epäilen tuota identiteettiasiaa. Toki nykyään kaikista politiikan mielipide-eroista halutaan luoda "identiteettikysymyksiä", ja tietysti vielä niin, että omat poliittiset näkemykset ovat kylmää, faktoihin perustuvaa objektiivisuutta. Oman kokemuksen mukaan vihreitä äänestävät ihmiset, jotka ovat arvoiltaan liberaaleja ja lähestyvät politiikkaa kansainvälisestä näkökulmasta. Tämä sitten ärsyttää puolestaan niitä, joille kansallinen etu ja nykyisen elämänmenon puolustaminen ovat politiikanteon ydintä. En sano, että kumpikaan on oikein tai väärin, mutta tässä on hyvin merkittävä ero lähestymistavassa.

Kenties osin näin mutta yhtälailla sitä viiteryhmää johon itse identifioidutaan puolustetaan herkästi juuri esittämälläsi tavalla. Eli ikään kuin lakaistaan koko identiteettipolitiikan (huom. tämä on yhteiskuntatieteellinen tutkimuksessa laajasti käytetty termi) käsite ja leikitään että sen ainoa sisältö olisi vastustajien kritisointi ja sokeus kuvitella omat poliittiset näkemykset kylmiksi faktoiksi.

Esim. kotimainen vaalitutkimus puhuu identiteettipolitiikasta yleisimpänä selittäjänä kasvaneeseen tunneperäiseen polarisaatioon. Tutkimuksessa myös kyetään aivan sujuvasti erottelemaan asiakysymykset, joiden olemassaoloa mm. täällä foorumilla tasaisin väliajoin taivastellaan ja kuvitellaan ettei sellaisia olekaan. Tämä ei ole piikki sinulle, arvon @Walrus21 .

 

[Ann Arbor]

Forsgren lienee kaiketi jonkinlainen "Iiris Suomela light", vaikka melko näkymättömäksi poliitikoksi jäänyt toistaiseksi.

 

[Beltran]

Bella Forsgrén harkitsee vakavasti lähtöä pj-kisaan. Ville Niinistö on näyttänyt aiheelle peukkua.

En tiedä muistanko oikein, mutta muistaakseni juuri Bella hihkaisi suoraan vaalilähetykseen 2019 sanat "nyt aletaan tekemään feminisistä politiikkaa!"

Jos, niin se määrittää myös minun suhtautumista häneen täysin identiteettipoliitikkona.

Ainakin tällaisen Bella on tehnyt, itse en jaksa katsoa tuota noin 22min mittaista videota mutta kenties joku innostuu katselemaan:

 

[IceWalker]

Ainakin tällaisen Bella on tehnyt, itse en jaksa katsoa tuota noin 22min mittaista videota mutta kenties joku innostuu katselemaan:

Ollaan aika lailla sinileväesiintymän keskellä, jos sellaiset henkilöt, joista juuri kukaan ei ole koskaan kuullutkaan, eivät hae Vihreiden puheenjohtajaksi. Edes näytille, kun on olemassa pieni vaara.

Populistinen kommentti: Vihreät tietääkseni ovat vaatineet ja vaativat edelleen meiltä muilta aika suuria uhrauksia ilmastonmuutoksen torjunnassa. (Ihan oikein sinänsä, jos kaikki, siis tosiaan kaikki maailman ihmiset ja valtiot, saataisiin tähän mukaan).

Mutta vaikka ollaankin valmiit uhraamaan esimerkiksi maaseutu maaseudun puolesta, jostakin syystä Vihreät eivät halua uhrautua itse olemaan näin tärkeän puolueen puheenjohtajia. Äänitorvia maailmassa. Maailman pelastajia. Mykän luonnon puolestajapuhujia.

Todellakin tuntuu vähän ihmeelliseltä, että kun maailma kytee ilmaston lämpenemisen kourissa, joku Espanjakin suorastaan kiehuu, niin meidän pikku vihreämme eivät halua lähteä parantamaan maailmaa edes pienessä määrin. Eikö naalin hätä kosketa enää?

Kutsuisinko tätä tehopyhyydeksi? Vai rintamakarkuruudeksi? Aivan kuin viher-Rokka kävelisi pois ilmastomuutoksen eturintamasta ja kertoisi, ettei oikeastaan huvita enää.

Mitä Vihreät sitten vielä odottavat? Tarvitaan tekoja, tarvitaan tiukkaa oppositiopolitiikkaa. Mutta kun ne eivät enää halua leikkiä meidän kanssamme, niin emme sitten viihdytä niitä. Pitäkööt ilmastonsa ja päästönsä.

Onko tämä yhteydessä joihinkin kasvatusnormeihin? Vihreä haluaa elää vapaana ja kirmailla kedon kukkien keskellä, velvollisuus ei nappaa. Mutta asian luulisi olevan juuri päinvastoin: Gretahan saisi slaagin Suomen vihreiden käytöksestä. Juuri nyt on oikea aika terävöittää politiikkaa.

Onhan se niinkin, ettei ketään kiinnosta soittaa toista viulua. Johdattaa puolue vaalivoittoon ja sitten joutua luopumaan puheenjohtajuudesta. Kun on se neljän vuoden sääntö. Eivätkö säännöt ole tehty rikottaviksi? Ja eikö suuri asia vaadi myös niitä, jotka uhrautuvat muiden edestä. Kuten Lenin ennen Stalinia? (Toki vastentahtoisesti, eipä olisi halunnut delatakaan.)

 

[Bay]

Eikös Timo Soini kommentoinut Vihreiden vaalienjälkeiseen "Emme saaneet viestiämme perille" jargoniin että Vihreät nimenomaan saivat viestinsä perille ja ihmiset tätä pelästyivät.

 

[rpeez]

Mielestäni hyvä artikkeli Vihreiden puheenjohtajakisan kahden osallistujan näkemyksistä. Eipä ole vaikea valita kumman toivoo voittavan oikealla katsovin silmin.

Grafiikat näyttävät | Vihreiden puheenjohtajaehdokkailla on isot erot talousajattelussa

Vihreiden puheenjohtajuutta tavoitteleva Sofia Virta erottuu arvokartalla monia muita puolueen kansanedustajia oikeistolaisempana. Saara Hyrkkö on lähempänä nykyistä puheenjohtajaa.

www.hs.fi

 

[Kilgore Trout]

Mielestäni hyvä artikkeli Vihreiden puheenjohtajakisan kahden osallistujan näkemyksistä. Eipä ole vaikea valita kumman toivoo voittavan oikealla katsovin silmin.

Grafiikat näyttävät | Vihreiden puheenjohtajaehdokkailla on isot erot talousajattelussa

Vihreiden puheenjohtajuutta tavoitteleva Sofia Virta erottuu arvokartalla monia muita puolueen kansanedustajia oikeistolaisempana. Saara Hyrkkö on lähempänä nykyistä puheenjohtajaa.

www.hs.fi

Yhtä helppo on valita noista kahdesta se, joka sitten kumminkin voittaa.

 

[Nahkasohva]

Mielestäni hyvä artikkeli Vihreiden puheenjohtajakisan kahden osallistujan näkemyksistä. Eipä ole vaikea valita kumman toivoo voittavan oikealla katsovin silmin.

Grafiikat näyttävät | Vihreiden puheenjohtajaehdokkailla on isot erot talousajattelussa

Vihreiden puheenjohtajuutta tavoitteleva Sofia Virta erottuu arvokartalla monia muita puolueen kansanedustajia oikeistolaisempana. Saara Hyrkkö on lähempänä nykyistä puheenjohtajaa.

www.hs.fi

Oikeistovihreänä ja entisenä vihreiden äänestäjänä koen, että Virran johdolla vihreillä voisi olla mahdollisuus uuteen nousuun. Puolueen tuntien en kuitenkaan laske sen varaan kovin paljon, valitettavasti.

 

[Snakster]

Mielestäni hyvä artikkeli Vihreiden puheenjohtajakisan kahden osallistujan näkemyksistä. Eipä ole vaikea valita kumman toivoo voittavan oikealla katsovin silmin.

Grafiikat näyttävät | Vihreiden puheenjohtajaehdokkailla on isot erot talousajattelussa

Vihreiden puheenjohtajuutta tavoitteleva Sofia Virta erottuu arvokartalla monia muita puolueen kansanedustajia oikeistolaisempana. Saara Hyrkkö on lähempänä nykyistä puheenjohtajaa.

www.hs.fi

Ei sillä ole politiikan sisällön kannalta kovasti väliä, kumpi noista voittaa. Ei puheenjohtajalla niin suurta vaikutusta sisältöön ole, vaan sisältö muodostuu aina kulloinkin mukana olevien mukaan. Puheenjohtajan merkitys on erityisesti mielikuvien luojana ja markkinoijana. Jos haluaa Vihreiltä esim oikeistolaisempaa politiikkaa, pitää toivoa, että ehdokkaiksi, kunnanvaltuutetuiksi, kansanedustajiksi, puoluevaltuuskunnan jäseniksi jne. tulee oikeistolaisempaa jengiä. Siitähän se suunta sitten muodostuu.

 

[peruspata]

Ohisalolla on somessa ollut kyllä jo huolestuttavan vaikeaa, surullista kommentointia vaalitappionsa jälkeen.

Dieselin hintakin tuli ainakin hetkeksi alle 1.90 euron, mikä varmaan lisäsi kuormitusta.

Vihreiden ajatuksena korostuu nyt ennen kaikkea metsäteollisuuden alasajo. Mikäli tilasto uhkaavasti näyttää siltä, että Suomessa onkin ihan ok meno, ei maailmanlopun tunnelma, siirretään maalitolppia. Satu Hassista saa aina tuen, kun julistetaan suomalaisen järjestelmän haitallisuutta koko maailmalle.

Linkki: https://twitter.com/MariaOhisalo/status/1655923498630430721?t=Ese35pgJGiwJSdH764_iww&s=19