...
Turvallisuuspolitiikka ei ole Vihreiden ysinosaamisaluetta, joten ehkä siinä tuo puunhalaajaosasto pääsee vähän turhan paljon ääneen, mutta kyllä tuolta joukosta fiksumpiakin mielipiteitä löytyy. Vetäisen heti kärkeen ässän hihasta ja laitan tämän Lilja Tammisen bloggauksen Natosta:
NATO - eli miksi Suomi oli joskus varoittava esimerkki - Lilja Tamminen
Vähän offtopicia, mutta pohjoismainen NATO-keskustelu on ottanut aivan viime aikoina varsin dramaattisen käänteen, josta ehkä ymmärrettävästikin on keskusteltu varsin vähän (koska talous, pakolaiset jne).
On nimittäin niin, että kertoimet Ruotsin NATO-jäsenyydelle ovat kyllä laskeneet dramaattisesti viime aikoina, syinä mm. keskustapuolueiden siirtyminen sen kannattajiksi sekä historiallinen gallup-tulos, jonka mukaan NATOn kannattajien määrä Ruotsissa ylittää ensi kertaa vastustavien määrän. Ruotsidemokraateille NATO ei näyttäisi olevan mikään kynnyskysymys ja 54% heidänkin äänestäjistään jo kannattaa.
Tämä yhtälö ei ole mitään avaruustiedettä eli mikäli valta vaihtuu Ruotsissa ensi vaaleissa, niin on mahdollista että järjestetään kansanäänestys. Ainakin Suomesta tiedämme gallupeista sen, että mikäli hallitus asettuisi kannattamaan NATO-jäsenyyttä, niin kansa kääntyisi samaan suuntaan. Epäilemättä tämä pätee myös ruotsalaisessa yhteiskunnassa. Tästä seuraa mielestäni varsin looginen päätelmä, että mikäli Ruotsissa hallitus vaihtuu ja järjestetään kansanäänestys, niin Ruotsi hakee lopputulemana NATOn jäsenyyttä.
Suomen tämä asettaa erittäin kiinnostavaan tilanteeseen, olemmehan jargonin omaisesti hokeneet tätä "yhteistä pohjoismaista turvallisuuspolitiikkaa".
Ja erityisesi mielenkiintoista on se, miten Vihreät tässä asemoituvat, Vasemmistoliiton kannan varmasti tiedämme.