Jos jatketaan vielä Kiinasta - Afrikasta Kiina on jo nurkannut raaka-aineita ja rakentanut infraa (oman maansa) teollisuuden tarpeisiin. Uusiutuvan energian rakentamiseen Afrikkaan lienee ihan pragmaattisia syitä: fossiilisten polttoaineiden tuotantokokonaisuus on helpompi kaapata (kansallistaa) kuin hankalammin varastoitavaa ja eteenpäin myytävää sähköä. Kuten Syyriassa on nähty, pystyy Isiskin tuottamaan ja myymään öljyä, jos infra on valmiina. Siksi on turvallisempaa tuoda Kiinasta oma koulutettu henkilökunta ja pitää kokonaisuus omissa näpeissä. Ekologisuuden sijasta kyseessä ovat siis taloudellset edut - voidaan puhua reilusti myös kolonialismista, jossa maan alkuperäisväestö ei pääse riittävästi hyötymään tästä kasvusta. (Vastaavan tekisi samassa mittakaavassa eurooppalainen teollisuuskin, jos se olisi ns. poliittisesti hyväksyttävää. En siis demonisoi kiinalaisia - business is business.)
Juurikin näin. Tällä hetkellä Kiina imee sieltä fossiilisia polttoaineita ja muita raaka-aineita ja vie uusiutuvien teknologiaa. Kolonilialismi on juuri oikea sana, tällä vuosituhannella se vaan toimii niin, että neliökilometrien sijasta haalitaan megawatteja. Sitten kun paikalliset fossiiliset on kynytetty Kiinan tehtaissa loppuun, on helppo painostaa sillä omalla energiavaihtoehdolla joka on jäljellä ja antaa paikallisväestön tuottaa sillä asioita ja päästä tästä taloudellisesta toimeliaisuudesta osalliseksi.
Yllätyin @kahdensuunnansentterin laittamasta linkistä Kiinan hiili-intensiteetin kehityksestä ja jatkotavoitteista, joten piti penkoa sitä hieman lisää. Ilmastouutisia julkaisevan
RTCC:n artikkelissa samaa kuvaa ja tavoitetta on analysoitu tarkemminkin. Vaikeudeksi saavuttaa tavoite mainitaan kaksi: "helpot voitot" on jo napsittu ja päästövähennysten teko vaikeutuu ja se, ettei Kiina ole julkistanut päästötilastoja. Mielenkiintoinen on myös yhden kommentoijan toteamus, ettei hiili-intensiteetin vähennys ole sama kuin päästöjen leikkaus. Minun asiantuntemukseni ei riitä sanomaan pitääkö väite paikkansa, mutta looginen se ainakin on, kun tarkastin miten mittausluku saadaan. Epäilemättä Kiinan - kuten muidenkin maiden - intresseissä on tottakai valita tavoiteltavaksi maaliksi tavoite/mittari ("fit for purpose"), jonka saavuttaminen ei johda paluuseen linkolamaiseen elämäntyyliin (mistä kunnia hänelle, rohkea mies).
On suhteellisen semanttista pohtia onko hiili-intensiteetin pudotus päästöjen leikkausta. Sitä voi pitää sellaisena, tai sitten ei. Päästöjen kasvun leikkausta vähintään. Eri kansantalouksien, esim. tässä Suomen/EU:n ja Kiinan, päästövähennyksien vertailuun se on kuitenkin ihan mielekäs määre, parempi kuin esim. pelkkä päästöjen vuosikasvu, sillä onhan se selvää että kansantaloudessa joka kasvaa 7% vuodessa päästöt lisääntyvät enemmän kuin kansantaloudessa joka kasvaa -0,5 % vuodessa, eikä siitä voida paljoakaan päätellä päästöjen kehityksestä. On myös todennäköistä että kaikki tahot tulevat jäämään päästötavoitteistaan, käsittääkseni Suomikin on päässyt viime aikoina keulimaan päästövähennystavoitteidensa todennäköistä onnistumisesta vain lähinnä siksi kun tehtaissa satuttiin männä vuosina lähinnä meistä riippumattomista syistä sammuttamaan valot. Siksi tavoitteita pitäisikin kiristää aivan helvetisti kuten kaikki asiaa tutkivat asiantuntijat toitottavatkin.
Linkolamaiseen elämäntyyliin ei kuitenkaan kenenkään tarvitse ryhtyä. Jos talouskasvu on 2,5 % - 3 %, tarkoittaa se sitä, että talouden tuplaantumisväli on 23 - 28 vuotta. Jos tässä harjoituksessa oletetaan että hiili-intensiteetti pysyy samana, niin kolmen prosentin kasvulla seuraavan 23 vuoden aikana ihmiskunta tuottaa enemmän päästöjä kuin koko ihmiskunnan historiassa tähän asti on tuotettu. Tästä voidaan johtaa takaisin päin, kun tiedetään että suomalainen käyttää resursseja noin "neljän maapallollisen" verran, että suunnilleen 60-70-luvulla Suomessa elettiin sellaisella kulutustasolla joka 7 miljardilla ihmisellä kerrottuna olisi vielä suunnilleen kestävää. Ei mitenkään järin askeettista; oli stereot, televisiot, mikroaaltouunit, videonauhurit, pakastin, kahvinkeitin, pölynimuri ja toki se mikroprosessorikin voisi olla. Autot, kesämökit, veneet, internet. No, väkiluku tulee kasvamaan sinne hivenen kympin päälle, mutta toisaalta se kompensoituunee jo pelkällä teknologisella kehityksellä sieltä 70-luvulta siihen päivään kun meitä on täällä 10 miljardia. Lisäksi käytäntöjä ja rakenteita voidaan tehostaa, on esim. suhteellisen hölmöä ja varsin väliaikaista syödä 21 aterialla viikossa lihaa, ajella jokainen jonossa omalla henkilöautolla lähiöstä keskukseen duuniin neljä paikkaa tyhjänä, lennellä huvikseen ympäri maailmaa ja kaiken huippuna säännöllisesti vaikka Oulusta Helsinkiin ja asua niin väljästi kuin nykyään on tapana. Tietysti meidän sukupolville (1940 - 20xx) nämä tuntuvat helposti automaattisilta ja ikiaikaisilta kun emme ole muunkaanlaista elämää nähneet.
Huomenna muuten Linkola ja Apunen debatoivat aiheesta Tampereella.