Tätä en ymmärrä miksi Vihreät väkisin haluaa koittaa kalastaa näitä samoja punaviherfeministejä, kun Marin ja etenkin vassarit tavoittelevat samaa kohderyhmää. Onko tuo äänestäjäryhmä muka niin suuri, että niiden kustannuksella kannattaa unohtaa kokonaan oikeistovihreät ja lähinnä antaa emmakarien karkoittaa nämä äänestäjät.
Tähän pätee sama kuin siihen toiseen "blokkiin" eli kokoomukseen, kepuun ja persuihin: äänestäjäkuntaa on niin paljon, että sitä kannattaa kalastella samoilta vesiltä.
Vihreillä on paljon äänestäjäpotentiaalia naisissa, kaupunkilaisissa ja korkeakoulutetuissa. Melkeinpä kaikki megatrendit ovat vihreiden puolella. Sdp ja vasemmistoliitto ovat samoilla apajilla, mutta heillä on taakkanaan historian painolasti sekä vakiintuneen kannattajakunnan toivomukset.
Jos politiikkaa tarkastelee vain omasta näkökulmasta, kaikki näyttää helposti hyvin yksinkertaiselta: miksei noi muut ajattele samoin kuin minä?
Niillä muilla on kuitenkin toisenlaisia intressejä ja mielipiteitä: maalaiset haluaa työpaikkoja velkaisen torppansa juureen, yritysjohtaja haluaa paremman liikevoittoprosentin ja kaupungissa asuva fillariväylän takapihalleen. Kaikkia on mahdoton miellyttää.
Arkielämän kokemusmaailma ja ongelmat ohjaavat yleensä voimakkaasti ajattelua. Faktoja, argumentteja ja tilastoja etsitään jo lähtökohtaisesti siten, että ne tukevat aiemmin päätettyjä kantoja. Tämän voi todentaa helposti lukemalla politiikka-aiheisia keskusteluja.
Näissä Jatkoajan puolueketjuissa näkyy se, että keskeisimpänä käyttäjäkuntana on nuoret, keskituloiset miehet. Vihreille ei ole massiivisesti kannatusta.
Jos taas menee jonnekin yliopiston kampukselle, julkishallinnon kahvihuoneisiin tai Sanoma-taloon, niin vihreät voi hyvinkin olla suosituin puolue. Etenkin naisäänestäjät ovat aika tukevasti hyvinvointivaltion ja ilmaston puolella.
Oikeistoliberaalille kulmaukselle on aika vähän markkinoita. Kokoomus ei selvästikään ole halukas lähtemään sinne, vaan pyrkii maksimoimaan kannatustaan olemalla Audi-miesten ja jakkupukuisten vakuutusmyyjien puolue, jossa on pari vihreää feministiä kiillottamassa konepeltiä. Strategiassa ei ole suurta tappion vaaraa, koska Suomessa ei ole - ja tuskin tulee olemaan - muita vaihtoehtoja kepun oikealla puolella. Persuille voidaan jättää LVI-asentajat ja Pub Oslon vakkarit.
Vihreillä taas on se tilanne, että Helsingissä voi kilpailla kokoomuksen kanssa, mutta muualla on vaikeaa. Esim. Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa jengi ajaa tyytyväisenä torille maasturilla ja työskentelee telakalla tai lääketehtaalla. Ei ole sellaista green energy -pöhinää, maailma kylässä -festareita ja katukeittiöitä. On sitä perusarkea, jossa merkitsee ay-liikkeen ja ek:n väännöt tai dieselin pumppuhinta.
Näissä olosuhteissa vihreiden on vaikea tunkea kiilaa perinteisten puolueiden väliin. Arvokysymysten tiimoilta löytyy kuitenkin halukkaita myllyttäjiä (persut), joita voi yliopiston paneeleissa "servailla", samalla kun pelastetaan maailmaa boikotoimalla Valiota tai keräämällä adressi parkkipaikan rakentamisen estämiseksi.
Vihreiden siunaus on siinä, että sdp on eläkeläisten ja tehdastyöläisten puolue ja vasemmistoliitto liian punainen. Ihminen, joka ei halua lähteä kumpaankaan tarinaan mukaan, voi äänestää vihreitä. "Eihän se ole kuitenkaan mikään rikkaiden mulkvistien puolue".
Palaan vielä niihin twitter-pöhinöihin. Aika moni CEO, CFO ja liikkeenjohdon assistentti pauhaa siellä verotuksesta, kommunisteista ja kuusituntisesta työpäivästä. Isolle osalle ihmisistä se puhe on rikkaiden/etuoikeutettujen länkytystä, joka on vahvan ideologista. Suomessa pääsee kuitenkin 5000e:n kuukausituloilla ylimpään desiiliin. Suurin kannattajapotentiaali on siinä alapuolella, eli siis käytännössä niissä, joille ansiosidonnaisen kesto tai lomarahat on iso juttu. Ei niitä haittaa, että Emma Kari näyttää voimahauista Instagramissa.