Esimerkkinä mainitsemasi ydinvoimakanta YLE:n vaalikoneesta 2019:
Menemättä sen enempää yksityiskohtiin, tuo on aika lailla standardivastaus ydinvoimavastaisesta leiristä.
Tänä päivänä ydinvoimaa ei enää kannata vastustaa ideologisista syistä, vaan tulisi ehdottomasti painottaa Rosatom-kuviota, voimaloiden riippuvuutta julkisesta rahasta ja kansainvälisiä trendejä. Nämä kaikki kallistavat vaakaa ydinvoimavastaisille toimijoille, vaikka sinällään ydinvoiman kategorinen poissulkeminen onkin hölmöä.
Kuten totesin, Ohisalon ja Kokoomuksen verolinja on ansiotulo- ja haittaverotuksen osalta mainitsemani osuuden osalta sama. Lepomäki piti hallitusohjelmaneuvotteluissa tästä kiinni:
En tiedä, mistä olet saanut päähäsi Ohisalon mukailevan kokoomuksen linjoja, mutta aika voimakkaalta vaikuttaa puolustushalukkuutesi. Mitään vihreiden yleisestä linjasta poikkeavaa ei mielestäni ole pääteltävissä hänen ulosannistaan. Vaalikonevastaukset, vaikka ovatkin vain yksi mittari, antavat osviittaa yleisestä suunnasta. Toinen arvioinnin kohde ovat julkiset esiintymiset, joita on kuluneen vuoden aikana kertynyt useita etenkin Ylen lähetyksissä.
Epäilen, että jos laitettaisiin Ohisalon ja Karin näkemykset rinnakkain, harva tunnistaisi eroa. Julkisessa presenssissä onkin sitten merkittäviä eroavaisuuksia, jotka kallistuvat Ohisalon eduksi.
Oma näkemykseni on, että Ohisalo tulee viemään vihreät punavihreäksi puolueeksi, joka painottaa päätöksenteossa sosiaalisia dimensioita ja identiteettinäkökulmia.
Täytyy muuten ottaa vielä yksi asia keskusteluun: katselin eilen vuoden 1987 vaalidebattia, jossa vihreitä edusti Pekka Haavisto. Sattumaa tai ei, niin hänellä oli aika samansuuntaisia näkemyksiä kuin nyky-vihreillä. Oli kaikenlaisia "sapattivuosia", energiaveron kiristyksiä, kulutuksen vähentämistä ja jopa robottiveroa. Sijoittuminen poliittisella kartalla oli Kalevi Sorsan vieressä.
Pikanttina yksityiskohtana mainittakoon, että kysyttäessä viidennestä ydinvoimalasta kaikki paneeliin osallistuneet ehdokkaat vastasivat kieltävästi.