Haluaisin Tynkkysen vihreiden seuraavaksi puheenjohtajaksi siitä syystä, että Tynkkynen saisi vaaliväittelyissä nollattua ilmastontuhoajapuolue keskustan puheet muka ilmastomyönteisestä metsäpolitiikasta.
Vihreiden oma ympäristöpolitiikka on kestämätöntä. Se nojaa kulutuskulttuuriin, jonka haittoja säätelemällä pyritään kestävään maailmaan. Käytännössä tämä on mahdotonta. Globaalisti kasvava hyvinvointi ja kuluttamisen kasvu yhdistettynä valtavaan väestömäärään on kestämätön tie.
Jyrki Kasvin kanta lienee perusvihreän kaupunkilaisen kanta. Ollaan huolissaan ja tehdään jotain, mutta pidetään samalla huoli, että kulutuspössis pysyy yllä.
Metsäkysymyskin on moniulotteinen, eikä siihen ole yhtä oikeaa vastausta. Yle onnistuu tarjoamaan silloin tällöin haastateltavaksi asiantuntijan, jolla on luonnontieteellinen koulutus ja jolta puuttuu poliittinen sidonneisuus. Näissä haastatteluissa nousee esiin, että erilaisten ratkaisujen vaikutukset riippuvat lukemattomista lähtöoletuksista ja ajasta, johon ratkaisut mitoitetaan. Metsäpolitiikka 200 vuoden jaksolla ja metsäpolitiikka 20 vuoden jaksolla ovat eri asioita.
Sen asiantuntijat kuitenkin muistavat tuoda ilmi, että kuluttaminen ei voi jatkua. Työpaikat, joita pitää yllä turha kuluttaminen, täytyy kieltää. Samalla sosiaaliturvajärjestelmä on muokattava massatyöttömyyttä varten. Niin ei voi jatkua, että ihmiset saavat tehdä ties mitä ympäristöä tuhoavaa työtä ja sille vain hymähdellään. Työn täytyy liittyä perustarpeisiin, eikä se saa houkutella kuluttamaan tai tarjota kulutettavaa.
Ympäristönsuojelu on umpi-irrationaalista, jos samaan aikaan luodaan tuhoavaa kasvua ja pyritään estämään sen vaikutuksia.