Luuletko, että voisin vielä lisätä kritiikkiä? Äkkiseltään olen haukkunut kaikki hallituspuolueet sotesta, maakuntahimmelistä ja turvapaikkapolitiikasta. Opposition olen haukkunut milloin mistäkin, kuten talouspolitiikasta, laittomasti maassa olevien hyysäämisestä jne. Ay-liikkeen olen haukkunut ylätason etuja ajavaksi uudeksi herrakerhoksi jne.
Joo, ehkä olisi ollut syytä tarkentaa, etten kohdistanut kritiikkiä ainoastaan (tai edes ensisijaisesti) sinuun.
Tiilikainenkin on lukenut Kokoomuksen ympäristöverkoston blogia, joka löytyy ko. puolueen sivuilta. Sieltä löytyy myös hyvä yhteenveto muovin osalta: muovituotteiden osalta suunnitteluprosesseja tulisi viedä reippaasti eteenpäin esimerkiksi pakkausten kierrätettävyyden osalta. Erilaisten muovilaatujen sekoittaminen, sekä muovin ja muun materiaalin yhdistäminen heikentää kierrätettävyyttä. Tämä tulisi ilman muuta huomioida jo tuotteen suunnittelussa, jotta materiaalien kierrätysastetta voidaan nostaa.
Ympäristö- ja pakolaisasiat ovat vähän samassa jamassa kuin orjuus oli aikoinaan. Ratkaiseminen vaatii muutakin, kuin punavihreitä julistuksia vajain tiedoin. Viittaan tällä mm. Saksan ydinvoimakieltoon ja sen seurauksiin ympäristön kannalta tai ydinvoiman näkemiseen vain virheenä ja tuulivoiman näkemiseen vain oikeana ratkaisuna kaikkeen energian tuotantoon Suomessa.
Toki on hyvä myös huomioida, että vihreät eivät missään maassa tee yksimielisiä päätöksiä ympäristöpolitiikasta, vaan heidän vaikutusvaltansa on melko marginaalista. Näin ollen "punavihreiden" syyttäminen epäonnistuneista poliittisista ratkaisuista jättää huomioimatta, miten päätökset ovat syntyneet.
Pidän ydinvoimaa välivaiheena, ja uskon sen käytön hiipuvan heti kun uusiutuvien kannattavuusaste ja käyttökapasiteetti kasvavat. Kertainvestointeina ydinvoimalat ovat melko kalliita ja lisäävät monissa tapauksissa riippuvuutta mm. Venäjän omistusosuuksista ja polttoainesaatavuudesta (tämä etenkin Suomessa).
Saksassa tehtiin kenties hätäisiä päätöksiä ottamatta huomioon energiapolitiikan realistisia tulevaisuusnäkymiä. Se ei tarkoita, että vihreät Saksassa tai muuallakaan olisivat tyytyväisiä tilanteeseen, jossa ydinvoima korvataan hiilellä.
Niin, kun argumentaatiovirhe korvattiin uudella argumentaatiovirheellä, tämä oli
@dana77 liikaa ja apuun riensi viherpolitbyroon toinen jäsen. Tiedätkö että arvasin sen olevan sinä, Tuamas. Korhola ei missään väittänyt että hänelle olisi raportoitu tällaista.
Minusta on aika koomista, että sinä olet lukinnut em. nimimerkit johonkin "viherpolitbyroon" jäsenlistoille. Olen itse hahmotellut kummatkin kokoomuslaisiksi tai yleisemmin liberaalin pragmaattiseen oikeistoon.
Mutta sitähän se vaatii, kun aika lailla kaikki uskottavat toimijat ovat vastakkaisella kannalla. Jostain pitää löytää se salaliitto.
Heräsin jo nukkuvien jäsenistöstä ja kelasin unenpöpperössä, anteeksi etukäteen ja lisään sen, että viestisi jatkossa oli paljon rakentavia vastaantuloja.
Tartun nyt kuitenkin tuohon Korholan ja Paunion toistaitoisiksi määrittelyyn. Mistä uskottavuus ja varsinkin painoarvo valtakunnan politiikassa syntyy?
Onko Satu Hassilla painoarvoa, varmaan hänellä on uskottavuutta omiensa porukassa, taistolaiset osaavat, mutta kyllä Satun uskottavuutta ja painoarvoa on rakennettu mediassa, ainakin Ylessä huolellisesti. Politiikkaradion kundit ovat asiallisia, muuta muutama vuosi sitten YLE Puheella oli tarjolla muutenkin radioaikaa, sopivasti valituissa sloteissa. Ville Niinistö, hänellä on uskottavuutta valtakunnanpolitiikassa. Kukaan ei ole Villeä kritisoinut, vaikka mies on oppositiossa ollessaan vetänyt railakkaasti yli maalin ja myös kieriskellyt, filmannut loukkaantunutta.
Olen äänestänyt Korholaa. Sitten hän menetti fokuksen, vaihdoin euro-edustajaa. Sirpa Pietikäisen äänestäjiä ihmettelen, ymmärrän jopa Satu Hassin äänestäjiä, ymmärrän jonkun Hannu Takkulan äänestäjiä, Kyllösen. Pietikäisen äänestäjiä en tajua.
Paunio on persona non grata. Se on median valinta, näin luodaan painoarvottomuus, valtakunnan poliittista uskomattomuutta mutta ehkä joskus.
Times they are changin..
En ole Hassin tekemisiä juurikaan seuraillut, joten en tiedä, onko hän hölmöillyt sitten stallariaikojensa. Ehkä tässä nyt on kuitenkin oleellisempaa se, onko henkilöllä tänä päivänä kyseenalaisia kytköksiä - kuten Pauniolla epäilemättä on.
En ole hirveästi kuullut Björn Wahlroosin asiantuntemuksen kyseenalaistamista stallaritaustan perusteella. Erästä Torvaldsiakin tunnutaan ylistävän aina silloin, kun on ns. oikealla asialla. Minusta olisi hyvä ymmärtää nykyisyyden ja menneen ero. Menneisyys ei tietystikään pyyhkiydy mihinkään, mutta se voidaan asettaa kontekstiinsa.
