Puhumattakaan siitä fiiliksestä kun plärää levyjä ja löytää sellaisen, jota on etsinyt pitkään ja hartaasti. Keltainen Jäänsärkijä on tällä hetkellä vähintään Helsingin paras levykauppa jossei koko Suomen. Toinen kiva on Black&White Hakaniemessä, siellä on tosi hyvä palvelu ja laajat progevalikoimat sekä runsaasti käytettyjä myynnissä. Toivottavasti molemmat pysyvät pystyssä.Viime aikoinan olen päättänyt, että en enää tilaile levyjä muutaman euron säästön toivossa netistä, jos suinkin voi olettaa, että ne löytää levykaupan hyllystä. Keltainen Jäänsärkijä on Helsingin suosikkini, mutta Levykauppa Äxälle pitää nostaa hattua, kun on tuollaisena ketjuna pysynyt. Jokunen viikko sitten Joensuussa tuli vierailtua Levy-Eskoissa, joka sekin vaikutti mainiolta putiikilta. Kyllä niitä onneksi vielä toistaiseksi riittää.
Tämä on niin totta. Kovatasoisen levydivarin vinyylikaukaloiden selaamisesta kehkeytyvää fiilistä ei voi jäljitellä, eikä varsinkaan sitä hetkeä, jolloin levyjen seasta paljastuu jotakin kauan metsästettyä. Nykyään tällaisen tunnelman äärelle pääsee tosin jo silloin, kun tajuaa olevansa levydivarissa, jossa moisen löydön voi kuvitella ylipäätään olevan jonakin päivänä mahdollista. Näitä liikkeitä on jatkuvasti pudonnut pelistä, kun taas uusia tulee tilalle tuskin ollenkaan.Puhumattakaan siitä fiiliksestä kun plärää levyjä ja löytää sellaisen, jota on etsinyt pitkään ja hartaasti. Keltainen Jäänsärkijä on tällä hetkellä vähintään Helsingin paras levykauppa jossei koko Suomen. Toinen kiva on Black&White Hakaniemessä, siellä on tosi hyvä palvelu ja laajat progevalikoimat sekä runsaasti käytettyjä myynnissä. Toivottavasti molemmat pysyvät pystyssä.
Tilasin nuorena jannuna 80-luvun jälkipuoliskolla Kanelta muuutaman kerran vinyylejä. Niillä oli välillä ihan katalogiin asti painettuna listaa myynnissä olevista käytetyistä levyistä. Harvoin käytetyistä mitään ostettavaa löytyi, hinnat olivat jo tuolloin aivan säädyttömiä. Oikein huvitti, kun hinnat oli silti asetettu markan tarkkuudella, esim. 237 mk oli Kanella ihan mahdollinen hintalappuhinta vanhalle vinyylilevylle (jollaisen saattoi hyvin ostaa muista divareista 50-100 markalla, mikäli vaan löysi vastaavan).Turustakin meni jokunen vuosi sitten liki yhtä pitkään toiminut Kane Records, joka tosin ehti hitaasti taantumaan niin kauan, että harva sitä varmaan jäi kaipaamaan. Kanen heikkona lenkkinä olivat myyjät, joista monelle käsitteet palveluinto ja aktiivisuus olivat varsin vieraita, ja Kanen käytettyjen levyjen hintataso oli kovin korkea kuntoon nähden. Kane jatkaa edelleen verkkokauppana omistajansa Reijo Kanervan toimesta.
Meinasin tulla kirjoittamaan itkeä vai nauraa -ketjuun tuosta Suomen holhoamisesta viinarallin suhteen, mutta pienet on mun ongelmat. Itse en pysty edes kuvitella miltä tuo tuntuu, kun läheisin kuollut ihminen kuoli kun olin juuri ja juuri kävelyikäinen taapero (isän äitin äiti). Kovasti tsemppiä sinne.Mutsilla todettiin tänään paksusuolen syöpä. Leikkaus suoritettiin pari viikkoa sitten, ja nyt saapui tulokset pahalaatuisesta kasvaimesta. Sädehoitoa luvassa, ajankohdasta sun muista ei ole tietoa.
Johan tähän 22 ikävuoteen mennessä on ehtinyt saattaa isän ja veljen ikuiseen lepoon, ja vaikka hoidot sun muut ovat kehittyneet älyttömästi, eikä syöpä tarkoita kuolemantuomiota, niin vetää tämä vitun hiljaiseksi. Nopeasti se hyväkuntoinen ihminen menettää voimansa, ja pelkkä kävelykin tai seisominen aiheuttaa vaikeuksia, niin voimaton kuin on. Ei jumalauta.
En joutunut rajusti vierestä seuraamaan toisten isovanhempieni lähtöjä. Nuori ikäni ja heidän kaukainen sijaintinsa tekivät tuon.
Nyt seuraan samassa kaupungissa asuvia isovanhempiani. Tämän verran kun itsellä ikää, osaa seurata sitä miettien itse. Tuo on hajoittavaa.
Työkaverillani on syöpä ja elinaikaakin ilmeisesti kovin vähän. On töissä koska ei halua olla yksin kotonaan. Hemmetin vaikea keksiä mitään järkevää sanottavaa. Kaikki arkipäiväiset asiat tuntuvat niin turhita mutta toisaalta tuntuisi tyhmältä alkaa synkistelemäänkään.
Ihmiset ovat kovin yksilöllisiä, joten mitään yleispätevää ohjetta ei oikein voi antaa mutta omien kokemusteni mukaan (hoitanut vaikeasti sairastuneita kuin myös työkavereina esim. juuri syöpäpotilaita) ja monien yhteisesti jakama ajatus on juuri se, että parasta on jos ihmiset ovat kuin ennenkin, puhuvat niistä arkisista asioista, jos ennen on puhunut lätkästä niin tuolloin jutellaan siitä lätkästä - toki voi tarkkailla toista osapuolta ja jos tulee sellainen tunne, että sairaudesta on hyvä kysyä tms. niin aihetta ei liikaa pidä myöskään arastella. Moni ymmärtää sen, että aihe otetaan esille ja kysellään vointia eikä sitä turhaan karteta, parasta on pyrkiä mahdollisimman suureen luonnollisuuteen ja toimia mikä tuntuu itsestä hyvältä samalla myös toista kunnioittaen.
vlad.
Aika vaikea siihen on sanoa mitään kun oma kokemusmaailma ei oikein mahdu noihin ajatuksiin. Lähinnä olen siis kuunnellut.
Jos täällä olisi se tykkää-toiminto, niin tälle laittaisin peukun. Tuntematta yhtään ihmisiä tämän tapauksen ympärillä on toki vaikea antaa mitään yleispäteviä neuvoja, mutta tuo läsnäolo on vähintä, mitä itse voisin tässä kohtaa suositella.Ei kannata vähätellä sitä, ettet osaisi suhtautua asiaan oikein. Kuunteleminen on nimittäin tärkeä taito. Jotkut juoksevat helposti karkuun koska eivät osaa kuunnella ja vain olla maisemissa.
Jos täällä olisi se tykkää-toiminto, niin tälle laittaisin peukun. Tuntematta yhtään ihmisiä tämän tapauksen ympärillä on toki vaikea antaa mitään yleispäteviä neuvoja, mutta tuo läsnäolo on vähintä, mitä itse voisin tässä kohtaa suositella.
Puhumattakaan siitä fiiliksestä kun plärää levyjä ja löytää sellaisen, jota on etsinyt pitkään ja hartaasti. Keltainen Jäänsärkijä on tällä hetkellä vähintään Helsingin paras levykauppa jossei koko Suomen. Toinen kiva on Black&White Hakaniemessä, siellä on tosi hyvä palvelu ja laajat progevalikoimat sekä runsaasti käytettyjä myynnissä. Toivottavasti molemmat pysyvät pystyssä.
Tämmöistä huhua vielä tohon Rautavaaran kolariin.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288755984933.html
Vetää kyllä hiljaiseksi.