Kaikkien rokkilevykauppojen esikuva Epe's on olemassa enää vain muistoissamme. Myymälä lopetti toimintansa kuluvan vuoden helmikuussa 42 vuoden toiminnan jälkeen. Nyt myös Epe's -verkkokauppa on laittanut lapun luukulle. Asiasta uutisoi mm. YLE:
http://yle.fi/uutiset/legendaarinen_levykauppa_epes_lopetti_lopullisesti/7503285
Aikansa kutakin. Äänitemyynnillä on yhä hankalampaa tehdä järkevää bisnestä. Erittäin kohderyhmätietoinen ja verkkokauppaan panostava levykauppa voi vielä jotenkin pärjätä, samoin fiksusti erikoistunut käytettyjen levyjen divari. Muilla menee huonosti, jos eivät ole vielä lopettaneet.
Epe'sin tarinan päättyminen on erään lämmöllä muistelemani aikakauden päätepiste. Rocklevyjä ennen cd-levyjen aikaa ostaneelle sukupolvelle Epe's oli kerta kaikkiaan merkittävä firma 70- ja 80 -luvuilla. Olen tavannut vuosien saatossa melkoisen joukon nykypäivän 40-70 -ikäistä porukkaa, jotka ovat tuhlanneet aikoinaan melko paalin fyrkkaa Epe'sin tuotteisiin.
Epe'sin myymälä Tampereella oli suosittu pyhiinvaelluskohde seudulla vieraileville musiikinystäville, mutta ennen kaikkea sieltä tilattiin postitse levyjä ympäri Suomea. Heleniuksen alkuperäinen kuningasidea oli ostaa hyvää tavaraa suoraan ulkomailta halvalla eikä pelkästään kotimaisilta jakelijoilta. Toiseksi sama äijä ymmärsi, että levyjä voi myydä muullakin hinnalla kuin ohjevähittäishinnalla. Vanhempi väki muistaa hyvin vielä sen ajan, kun useimmat levyt maksoivat saman "täyden" hinnan joka paikassa. Kun Fazerilla, Valintatalossa ja muissa paikoissa uudet ja vanhat levyt maksoivat sanotaan vaikka 40 markkaa per kipale, niin Epe myi uutuuksia 30-40 markalla ja kotvan aikaa sitten julkaistuja levyjä 1-20 markalla. Tuollainen hinnoittelu oli siihen aikaan totaalisen vallankumouksellista. Kilpailijat yrittivät kampittaa nuorta häirikköä minkä ehtivät, kunnes joutuivat hyväksymään että Helenius oli muuttanut jotakin suomalaisessa levymyynnissä pysyvämmin.
Jostakin 80-luvun puolivälin tienoilta muistan, kun tilasin kaverin kanssa ison paketin halpislevyjä Epe'siltä. Pikkurahalla uskallettiin ostaa vähän oudompaakin kamaa, ja useimmat paketin levyt maksoivatkin esimerkiksi 3, 5 tai 9 markkaa. Koko valikoima oli noihin aikoihin kätevintä tsekata uusimmasta Soundi-lehdestä, jonka viimeisille taka-aukeamille oli präntätty kunnioitettava listaus levyjä uutuuksineen ja tarjouksineen. Lehdestä ruksattiin kiinnostavimmat tuotteet ja ostoslista lähetettiin kirjekuoressa Tampereelle. Postipaketin saapumista odotettiin kuin tulisilla hiilillä, onneksi Epe's oli yleensä aika nopea toimissaan.