Ikävä kuulla. Hiljaiseksi varmasti vetää. Varmasti omien vanhempien avioero on asia, jota ei ole koskaan osannut odottaa. Kuitenkin asia on luultavasti niin, ettei tuollaista päätöstä tehdä ihan hetken mielijohteesta. Pitkä yhteiselo takana ja yhteiset lapsetkin. Se on aivan varmasti todella kova paikka päätöksen tekeville, koska vanhempien pitää ajatella koko perhettä ja sitä kokonaisuutta, mikä avioeroon liittyy.
Omat vanhempani erosivat vuonna 1990. Silloin perheessämme lasten ja nuorten elämään kuului valitettavia lieveilmiöitä, elämättä jääneestä nuoruudesta aina joulun vituilleen menemiseen saakka.
Toivon kaikkea hyvää perheellesi. Usein se, joka jätetään on se, joka tarvitsee enemmän tukea. Täytyy kuitenkin hahmottaa kokonaisuus ja muistaa, että kyse on yksilöistä ja ihmisten elämästä. Ei siis kannata valita koskaan puolta, jos sille ei ole selkeitä perusteita.
