Usko siihen loppuu kaikilla ennemmin tai myöhemmin. Mitään ikuista ja "rakkautta" kun ei faktisesti ole olemassa. On vain tarpeita ja tarpeiden tyydyttymistä.
Ikävä homma, ei sillä.
Isovanhempieni vajaat 52-vuotta kestänyt avioliitto päättyi kuin seinään viime huhtikuussa Ukkini menehtyessä. Kyllä minä sitä pidin ikuisena rakkautena ja kyllä minä sen muillakin ihmisillä näen täysin mahdollisena, siitäkin huolimatta että olen itsekin avioerolapsi.
Kova paikka alkuun, mutta kun aika kuluu, niin asian pystyy varmasti ymmärtämään. Itsekin olin alkuun hyvin katkera - varsinkin toiselle osapuolelle, mutta pikku hiljaa olen alkanut ymmärtämään eroon johtaneet syyt. Minusta on ainakin tällä hetkellä hieno nähdä omien vanhempieni onnellisina uusissa avioliitoissaan.