Veti surulliseksi / hiljaiseksi

[Lucky Murphy]

Totta kai hänellä oli osansa siinä, että isompaa pudotusta ei tapahtunut. Kuitenkin dokumentin perusteella olosuhteet toipumiselle olivat parhaat mahdolliset. Joku toisen luontoinen olisi toki varmasti tarttunut pulloon rollaattorin sijasta.

Niinkuin sanoitkin, niin joku toinen yhtä "onnekas" olisi voinut silti päätyä eri tilanteeseen, hyvin jätkä tsemppasi, hattu pois. Eihän se ole hänen vika että olosuhteet oli hyvät, onneksi oli.
Ymmärrän toki myös pointtisi, mitä sitten kun ei olekaan sitä, tätä ja tota siellä taustalla tukemassa. Ajatuksiahan tollanen herättää, mitä jos oisin itse samassa tilanteessa.

 

[KiVi]

Niinkuin sanoitkin, niin joku toinen yhtä "onnekas" olisi voinut silti päätyä eri tilanteeseen, hyvin jätkä tsemppasi, hattu pois.

Minäkin ymmärrän ja en ymmärrä näitä "hattu pois" -kommentteja. Toisaalta on kunnioitettavaa, että hoitaa elämänsä takaisin kondikseen, toisaalta juuri noin järkevän ihmisen tuleekin toimia; kokeilla, vieläkö annetuista aihioista saa konvehdin. Dokumentista ei ainakaan käynyt ilmi, että toipumisessa olisi ollut suurempia takapakkeja enää kun alkuun päästiin. En halua ottaa mitään pois tältä nuorelta herralta, hieno taistelu. Minusta on kuitenkin ihmisen perusluonteeseen kuuluvaa, että paskasta noustaan.

 

[Baloun]

Minusta on kuitenkin ihmisen perusluonteeseen kuuluvaa, että paskasta noustaan.

Hyvinkin monet eivät nouse paskasta. Suomalaiseen luonteeseen kun kuuluu helvetillinen negatiivisuus.

Kuvittele itsesi tuohon tilanteeseen ja kuvittele onko se helppoa nousta paskasta.

Tyyppi oli joukkueen kapteeni(Lopun aikaa Michael Keränen oli kapteeni). Ei päässyt pelaamaan jne.

 

[-OO-]

Minusta on kuitenkin ihmisen perusluonteeseen kuuluvaa, että paskasta noustaan.

Ei se vaan läheskään aina mene niin vaikka se järkevältä tuntuisikin. Sitä on helppo sanoa että "järkevä ihminen toimisi näin" varsinkin silloin jos itselle ei ole ikinä mitään oikein kunnon vastoinkäymisiä sattunut, mutta sitten kun se tilanne tulee yht'äkkiä silmille niin ei se järkevästi ajatteleminen ja toimiminen ja positiivinen asenne välttämättä olekaan niin helppoa. Jokainen ihminen reagoi siihen eri tavalla ja toisille se paskasta nouseminen ei onnistu koskaan vaikka tukijoukot olisi miten hyvät.

Minä nostan kyllä hattua ihan jokaiselle ihmiselle joka noin vakavista tilanteista pystyy itsensä jaloilleen kampeamaan, enkä näe sitä mitenkään "oletusarvoisena toimintana".

 

[Lucky Murphy]

Minäkin ymmärrän ja en ymmärrä näitä "hattu pois" -kommentteja. Toisaalta on kunnioitettavaa, että hoitaa elämänsä takaisin kondikseen, toisaalta juuri noin järkevän ihmisen tuleekin toimia; kokeilla, vieläkö annetuista aihioista saa konvehdin.

Murto-osa meistä kuitenkaan joutuu itse tuohon tilanteeseen, niin silloin itse arvostaa niitä ketkä sieltä nousevat, vaikka olisikin ihmisen perusvietti nousta sieltä paskasta. Ja samaa mieltähän tässä oltiin, ehkä eri painotuksin ja sanankääntein.
Ehkä tässä taustalla omassa mielipiteessä on se, ettei ole varma jaksaisiko ja kiinnostaisoko itse nousta sieltä tällä hetkellä yhtään, mutta se on jo kokonaan toinen tarina.

 

[KiVi]

Kuvittele itsesi tuohon tilanteeseen ja kuvittele onko se helppoa nousta paskasta.

En tiedä lähtötilannetta tarpeeksi hyvin, esim. lääkärien antamia toipumisennusteita, jotta tietäisin, mikä tilanne pitäisi kuvitella. Jos lääkärit kertovat, että opit kävelemään uudelleen kun harjoittelet, niin tuskin viskaisin heti lusikkaa nurkkaan.

Luulen, että minun breiking point olisi se, etten pystyisi elämään itsenäistä elämää enää koskaan (joku syöttää/pesee/kusettaa/käyttää ulkona). En tietenkään osaa sanoa mitään varmaa mielenliikkeistäni jossakin tilanteessa, ennen kuin tällainen tilanne eteen tulee.

En halua saastuttaa ketjua tällä väännöllä loppumattomiin. Suurin osa on varmasti ymmärtänyt minun ajatuksenkulkuni jo nyt, kun olemme pysyneet vielä suurin piirtein aiheessa.

 

[-OO-]

Kyllä minä ymmärrän mitä ajat takaa mutta silti minä uskon että kukaan ei pysty sanomaan varmaksi miten reagoi tuollaisessa tilanteessa ennen kuin se tulee oikeasti vastaan. Siinä ei auta vaikka miten pitäisi itseään järkevänä ja loogisesti ajattelevana yksilönä kun mieli tappelee täysillä vastaan. Tuollaiset äärimmäiset tilanteet saattavat tuoda ihmisestä esille sellaisia piirteitä joiden olemassaolosta ei ole tiennyt yhtään mitään.

 

[Baldrick]

Koira, jonka kanssa olen elellyt suurimman osan elämästäni, lopetettiin juuri äsken. Ite kun olen parikymppinen ja koira 13-vuotias, niin kyllähän niitä muistoja siitä on jäänyt. Iloinen koira, joka tykkäsi kaikista ihmisistä. Harmi vaan, että loistavan luonteen vastapainona oli muutenkin aika paljon erilaisia sairauksia ja nyt tänään todettu diabetes oli se viimeinen tikki.

 

[Humpauttaja]

Mummo kuoli viime yönä. Kyllähän tuossa muutama kyynel tirahti kun isä soitti suru-uutisen. Huono omatuntokin tuli, kun viimeiset vuodet olen asunut eri paikkakunnalla ja kyläilyt jäivät liian vähiin. Lepää rauhassa mummo!

 

[sampio]

Isovanhempien kuolemat ovat erikoisella tavalla surullisia. Jollain tapaa maailman luonnollisin asia, kun ovathan he olleet aina vanhoja, kun lapsena joku päälle 50-vuotias on toki vanha, ja toisaalta taas sitten isovanhemman mukana menee hautaan jotain omasta lapsuudesta, mikä on myös hyvin surullista. Pullantuoksuiset vierailut, uintiretket, seikkailut navetan vintillä yms. jutut, jotka olivat aina pientä ekstraa tavalliseen kaupunkielämään. Sitten on tietenkin ikävä, kenellä suurempi, kenellä pienempi. Ja hiukan olen asiaa käynyt lävitse omien vanhempien kautta, heidän suruaan katsellut ja miettinyt, että joskus sitä on itse samassa tilanteessa, mikä myös tuntuu surulliselta kaikessa luonnollisuudessaan. Kaunis elämä, kaikesta huolimatta.

Osanottoni.

 

[Jääkaappi]

Jotkut ovat varmaankin lukeneet uutisen viime viikonlopulta, jossa kerrottiin perheenisän kuolleen moottoripyöräonnettomuudessa, kyydissään 13 vuotias poika.

Tuo tapahtui tiellä, jolla minäkin ajelen aika usein ja muutenkin tuo tie on sellainen yleinen "ratapätkä" tällä suunnalla. Ajoin tänään tuon tapahtumapaikan ohi ja kyllähän se runsas kynttilöiden määrä siellä pimeässä pisti hieman hiljaiseksi. Kävin vielä tarkemmin lähempänä katsomassa ja siellä oli kummipojan kirjoittamana "Hei hei kummisetä! T. Ville*) -kirje kera piirroksen. Tuo laittoi mielen vielä enemmän hiljaiseksi ja surulliseksi. Johtuuko sitten siitä, että itsellänikin on kummilapsi, mutta kyllä tuo kirje sen verran kolahti ja pisti miettimään, että tulevaisuudessa ajan varmasti aivan rauhallisesti joka paikassa. Mielestäni jokaisen paikallisen arivatasen pitäisi käydä tuolla ja miettiä minuutti, että kannattaako sittenkään hurjastella.

* Nimi muutettu.

Edit: Enkä siis tähänkään päivään mennessä ole kuvitellut olevani mikää teiden ritari, joka kaahaa jokaisessa paikassa aina kuin mahdollista. Tämä siis selvennyksenä, ettei kukaan vain pääse luulemaan väärin.

 

[Hiisi_van_Holten]

Hieman edellisen teemalla jatkaen. Viime perjantaina Ruovedellä kuoli 16-vuotias mopoilijatyttö. Ajoin itse mökkireissulla onnettomuuspaikan lävitse, kun paikalla oli vielä lukuisia hälytysajoneuvoja. Tyttö pyörineen oli jo viety onnettomuuspaikalta, mutta lukuisien hälytysajoneuvojen ja vähäisen romun määrä (kolariauto oli lavalla, kylki lommoilla) herättivät heti mielessäni ajatukset, että toinen osapuoli on ollut mopoilija ja nyt on sattunut pahasti. Kuulin myöhemmin asiasta radiosta ja kotimatkalla näin kynttilät tien poskessa pistivät ajattelemaan. Kyllä noi on vaan aika rajuja paikkoja 15-kesäsille liittyä satasen tielle suoraan pikku soratieltä ilman minkäänsorttista kiihdytyskaistaa. Likka oli missannut kolmion ja kun törmäät mopolla satasta tulevaan autoon, niin kyllä siinä välissä on aika huonot luvut arvassa. Yhtä kaikki, todella traagista...

 

[JiVe]

Kyllähän tuo eilinen lentokoneonnettomuus sinänsä jo veti vakavaksi, mutta vasta tämän luettua menin hetkeksi myös hiljaiseksi:
Reality Check achicksperspective
Linkin takana Skrastinsin perhettä hakemaan menneen autokuskin blogikirjoitus.

 

[Tuusa]

Hiljaiseksi vetää tämä video (youtube): Lokomotiv R.I.P.

 

[peruspata]

Mummo kuoli viime yönä. Kyllähän tuossa muutama kyynel tirahti kun isä soitti suru-uutisen. Huono omatuntokin tuli, kun viimeiset vuodet olen asunut eri paikkakunnalla ja kyläilyt jäivät liian vähiin. Lepää rauhassa mummo!

Humpauttajan viesti on jo yli kuukauden takaa, mutta herätti ajatuksia. Osanotot tietysti esitän vielä näin jälkeenpäin ensiksi.

Tässä vaan kiteytyy itse asiassa se kaikki, mikä liittyy isovanhempien kuolemaan noin keskimäärin. Omalla kohdallani vielä elää isovanhemmistani yksi, ja mennään iässä jo niin korkeilla luvuilla, että järjellä tietää, ettei tämä jatku enää loputtomiin.

Siitä herää se ajatus, että kannattaa osoittaa rakkautta ja kiintymystä ja auttaa, jos on mahdollista silloin, kun vielä voi niin tehdä. Oli hieno hetki tuossa heinä-elokuun vaihteessa, kun pitkästä aikaa ehdin käydä tervehtimässä ja auttaa samalla muutamassa käytännön jutussa.

Surulliseksi olen tullut siitä määrästä väkivaltaisia kuolemantapauksia, mitä on tullut tuttavien sukuun. Tuntuu välillä siltä, että touhussa ei ole enää mitään järkeä. Eivät siis kosketa suoraan minua, mutta kun vierestä katselee rakkaittensa riutumista, tuntuu omankin puseron alla raastavalta.

 

[Vuokralainen]

Kyllä minuakin vituttaa ja surettaa tuo eilinen lento-onnettomuus ja sen mukana tulleet kuolemat.

Vituttaisiko tai surettaisiko minua, jos kyseessä olisi vaikkapa venäläinen uppopallojoukkue (tähän melkein mikä tahansa laji paitsi jääkiekko tai jalkapallo), jossa pelaa muutamia ulkomaalaisia? Tuskin juurikaan. Olenko siis huono ihminen?

 

[tinkezione]

Hiljaiseksi vetää tämä video (youtube): Lokomotiv R.I.P.

Hiljaiseksi vetää tämäkin aiheeseen liittyvä video: Medvedevin tilannetiedotus

 

[Delter]

Minua taas sitten surettaa niin vietävästi tämä Karoliinan tapaus. Ilmiselväähän oli, että likka tuskin elossa löytyisi, mutta silti tämän päiväiset uutiset ovat pysäyttäneet. Mahdollisen rikoksen merkit paljastuvat sitten kun ruumiinavaus saadaan suoritettua. Pelkään pahinta, joskin ensitietojen mukaan mitään hirveyksiin viittaavaa ei ole löytynyt. Ainekset 2000-luvun Kyllikki Saareksi ovat ikävä kyllä olemassa...

Ihmisiä, aina nuorista vanhuksiin, katoilee joka päivä, mutta sen verran ahkerasti media on tapausta rummuttanut, että mieleen tämä on painunut ja syvälle.

Vanhemmille ruumiin löytyminen on varmasti jollain tapaa helpotus, mutta pahin líenee heillä vasta edessä. Voimia täältä jostain.

 

[Nume]

Vituttaisiko tai surettaisiko minua, jos kyseessä olisi vaikkapa venäläinen uppopallojoukkue (tähän melkein mikä tahansa laji paitsi jääkiekko tai jalkapallo), jossa pelaa muutamia ulkomaalaisia? Tuskin juurikaan. Olenko siis huono ihminen?

Keksin tänään syyn miksi tämä koskettaa niin paljon verrattunna uppopallojoukkueeseen tms. Jos odotat jotain jäätävää pyskoanalyysia niin lopeta lukeminen tähän. Edes lajilla ei ole merkitystä, on sillä merkitystä kuitenkin siinä mielessä, että tiedämme jokaisen pelaajan kasvojen piirteet, koska rakastamme tätä lajia ja olemme nähneet heidät elämässämme, osa livenä, osa tv:ssä. Tärkeintä kuitenkin on se, että muistamme niin elävästi Pavol Demitran, Karel Rachunekin ( pää auki Artturin taklauksen jälkeen) jne. Normaaliin lento-onnettomuuden uhreista sulla harvemmin on mitään ajatusta siitä, että minkänäköisiä uhrit olivat, et voi perustaa mitään mihin surra.

Toki normaalistikin tunnemme empatiaa uhrien omaisia kohtaan, jos alamme miettimään uhreja tarkemmin, heidän perheitään ja heidän viimeisiä hetkiämme. Nyt kuitenkaan meillä ei tarvinnut miettiä ollenkaan mitään, tunteet nousivat pintaan heti välittömästi pelkän nimen kuultuamme, samalla sekunnilla näimme jostain muistisyövereistä jonkun pätkän, kun he olivat pelanneet. Ei, et ole paha ihminen.

 

[Individual]

Jotenkin koskettavaa katsoa tuota WTC-uhrien uhrien nimien luentaa. Kun kaikki suurvaltapolitiikka, mahdolliset salaliitot ja muut riisutaan pois, jäljelle jää omaisten kaipaus ja pohjaton suru.

 

[Eino_Mies]

Jotenkin koskettavaa katsoa tuota WTC-uhrien uhrien nimien luentaa. Kun kaikki suurvaltapolitiikka, mahdolliset salaliitot ja muut riisutaan pois, jäljelle jää omaisten kaipaus ja pohjaton suru.

Sen juuri näin. Äsken joku pikkupoika oli vuorossa ja luki lopuksi isän nimen. Poika ei koskaan ehtinyt nähdä isäänsä, koska oli vielä tuolloin äitinsä vatsassa. Hän sanoi olevansa isälle kiitollinen elämän lahjasta.

Hijaiseksi vetää.

 

[Berrie]

Hiljaiseksi vetää Raumalla koulun liikuntatunnilla tapahtunut onnettomuus jossa menehtyi 10-vuotias tyttö. Aivan uskomattoman huonoa tuuria...

 

[scholl]

Big Brother

Siis kuinka tyhmää kansa voi olla.
Maanantaiaamuna kuulin Metro FM:ltä noin puoli kahdeksan aikaan aamulla, että ko. ohjelma ja sitä kautta tv-yhtiö toimii parittajana. Sinne on kuulemma otettu neljä lorttoa, joille maksetaan päivärahaa hanurin jakamisesta. Eli siis mennään rikoslaissa parittamisen puolelle. Toimittaja sanoi oikein, ettei prostituutio sinänsä ole rikos, mutta parittaminen on.

Herää kysymys, että kuinka tuollainen on ylipäätänsä mahdollista. Miten voi olla niin, että jostain löytyy lorttoja, jotka suostuvat tollaiseen. Herää myös kysymys, että mistä helkkarista löytyy ihmisiä, jotka tuollaista haluavat katsoa. Homman nimi on Metro FM:n mukaan se, että nämä neljä naista jakavat jollekin jätkälle samanaikaisesti kun muut asukkaat istuvat pihalla kaatosateessa. Kuka hitto tuollaista haluaa katsoa?

Muutenkin tuo formaatti on aivan käsittämätön. Miten on mahdollista, että ihmiset käyttävät iltojaan siihen, että katsovat televisiosta sitä, että luuserit istuvat sohvalla, juovat viinaa ja naivat?

Ymmärrän tosi tv -ohjelmat. Tulee nyt mieleen vaikkapa Mark Burnettin tuottamia ohjelmia kuten The Apprentice ja Shark Tank, jossa ihmisillä on oikeasti kunnianhimoa ja halua tehdä hyviä asioita elämässään. Sama koskee Idolsia ja Talentia jossain määrin, vaikka niissä on mukana ihan lahjattomiakin, mutta tuossa BB:ssä ei ole kertakaikkiaan mitään ideaa.

 

[Evil]

Miten on mahdollista, että ihmiset käyttävät iltojaan siihen, että katsovat televisiosta sitä, että luuserit istuvat sohvalla, juovat viinaa ja naivat?

Teutoniveljen kanssa ihan samaa mieltä. Käsittämätöntä. Kuvastaa ihmiskunnan henkistä rappiota, sanoisin.

 

[Mynttoni]

Jotenkin ton kyseisen asian kans yrittänyt pukea sanoiksi mutta en ole osannut. Mutta enää ei tarvitsekkaan.

Kiitos scholl! Muutit myös mun ajatukseni sanoiksi.