Veti surulliseksi / hiljaiseksi

[alwahla]

Samaa olen huomannut, kun pari vuotta sitten tulin isäksi. Jotenkin aiemmin nämä tuli enemmän olankohatuksella luettua ja siirryttyä seuraavaan artikkeliin, mutta nykyisin kaikki lapsiin liittyvät tragediat ottaa jotenkin paljon kovemmin ja syvemmältä. Vaikea selittää, mutta kai se oman lapsen suojeluvietti sieltä jotenkin herää myötätunnosta muitakin perheitä kohtaan tai jotain.

En ole isä (vielä), mutta olen itsekin huomannut viimeisten vuosien aikana, että juuri tällaiset uutiset koskettavat syvältä. Vilja Eerikan tapauksesta se taisi alkaa ja nykyään jokainen uutinen, jossa uhrina on pieni lapsi kouraisee minua syvältä ja vetää mielen matalaksi. Vaikea tietenkin rinnastaa tätä kokemusta vanhempiin, joilla on lapsia, joten kaiketi tämä menee sitten johonkin orastavaan vanhemmuuden kaipuun piikkiin.

 

[A Siente]

Etelä-Korean Halloween-kaaoksen uhriluku nousi: kuolleita yli 150

Suuronnettomuus Soulissa tapahtui myöhään lauantai-iltana.

www.iltalehti.fi

Tuo on vain tämän hetken tilanne. Yritin katsoa jotain yleistä ketjua isoille onnettomuuksille, mutta en löytänyt. Joskus itsekkin tuollaisessa isossa väkijoukossa ollut ja sieltä ei kyl pois pääse.

 

[MegaForce]

Judi Dench tosiaan sokeutunut. Vanha ihminen toki. Hyvissä rooleissa ollut monissa elokuvissa. Judi Dench, 87, on menettänyt näkönsä: ei pysty lukemaan, kirjoittamaan tai syömään ilman apua

 

[UnenNukkuja]

Judi Dench tosiaan sokeutunut. Vanha ihminen toki. Hyvissä rooleissa ollut monissa elokuvissa. Judi Dench, 87, on menettänyt näkönsä: ei pysty lukemaan, kirjoittamaan tai syömään ilman apua

Tämä herättää isoa myötätuntoa, itsellä oli vähän vastaavaa taisteltavaa reilu pari vuotta sitten. Ei voi toki puhua täysin sokeudesta, vaan käyttäisin sanana näkövammaa.

Vaikka Dench ei voi enää lukea sanomalehtiä tai kirjoja tai tehdä ristisanatehtäviä, hän sanoo, että hän on oppinut sopeutumaan tilanteeseensa.

– Näen tarpeeksi. Siihen sopeutuu. Siksi jätän sen täysin huomiotta.

Tähän laittaisin sellaisen haba-emojin, asennetta löytyy vielä.

 

[Loorz15]

Nämä kyllä kolahtaa aina jotenkin eri tavalla. Itse menetin kolme kaveria omana varusmiesaikana onnettomuudessa, joten surettaa extra paljon kun nuoria miehiä kuolee palveluksessa.

Onnettomuus ampumaradalla – varusmies kuoli

Kainuun prikaatin varusmies kuoli saamiinsa vammoihin sairaalassa torstaina.

www.is.fi

 

[Steril]

Nämä kyllä kolahtaa aina jotenkin eri tavalla. Itse menetin kolme kaveria omana varusmiesaikana onnettomuudessa, joten surettaa extra paljon kun nuoria miehiä kuolee palveluksessa.

Onnettomuus ampumaradalla – varusmies kuoli

Kainuun prikaatin varusmies kuoli saamiinsa vammoihin sairaalassa torstaina.

www.is.fi

2017 Dragsvik kyseessä?

 

[Loorz15]

2017 Dragsvik kyseessä?

Kyllä.

 

[nummenkallio]

Varusmiehen kuolema on aina hirveä juttu. Itsekin aina pysähdyn lukemaan nämä uutiset, ja olo on raskas. Joka kerta.

Sitä kuitenkin mietin, miten tämäkin oli vahinko. Tai niin kerrottiin. Jos suoraan sanotaan, niin ainakin omana armeija-aikanani kaikki sählät raakattiin kyllä pois ennen kuin lähdettiin kovilla ampumaan. Kyllä sitä aseen käsittelyä katsottiin todella tarkkaan.

En tiedä tästä tapauksesta enempää, mutta valitettavasti mieleen tuli itsemurha. Armeija-aika on stressaavaa ja armeijassa voi helposti itsemurhan tehdä, jos annetaan kovia.

 

[Johnny B. Goode]

Varusmiehen kuolema on aina hirveä juttu. Itsekin aina pysähdyn lukemaan nämä uutiset, ja olo on raskas. Joka kerta.

Sitä kuitenkin mietin, miten tämäkin oli vahinko. Tai niin kerrottiin. Jos suoraan sanotaan, niin ainakin omana armeija-aikanani kaikki sählät raakattiin kyllä pois ennen kuin lähdettiin kovilla ampumaan. Kyllä sitä aseen käsittelyä katsottiin todella tarkkaan.

En tiedä tästä tapauksesta enempää, mutta valitettavasti mieleen tuli itsemurha. Armeija-aika on stressaavaa ja armeijassa voi helposti itsemurhan tehdä, jos annetaan kovia.

Miätin täysin samaa ton jutun luettuani. Ei tommosta nyt vaan tapahdu "vahingossa".

 

[nummenkallio]

Miätin täysin samaa ton jutun luettuani. Ei tommosta nyt vaan tapahdu "vahingossa".

Ei tosiaan. Jos itsekin muistelen sitä, kun mentiin vaikka morttiaikana ampumaan kovilla, niin kyllä siinä selän takana oli alikessuja aika tiuhaan. Ainakin muihin kohdistuvaa uhkaa olisivat luultavasti ehtineet torjumaan, mutta jos varusmies haluaa itsensä ampua, niin sitä eivät tietenkään olisi pystyneet estämään. Eivät silloin eivätkä nyt. En usko, että tämä on armeijassa hirveästi muuttunut, joten siksi veikkaan, että oli itsemurha. Hirveän surullista joka tapauksessa.

 

[finnjewel]

Miätin täysin samaa ton jutun luettuani. Ei tommosta nyt vaan tapahdu "vahingossa".

Tosiaan vaikea uskoa. Ei taida rynkky vahingossa laueta, vaikka pitelisi piipusta kiinni ja iskisi perän maahan.

Itse kylläkin ammuin puupään kassun käytävän kattoon, matkalla viemään "puhdistettua" rynkkyä asetelineeseen. Ihme kyllä kukaan kapiainen ei kuullut, muuten olisin varmaankin joutunut pulaan.

 

[Surukuku]

Tosiaan vaikea uskoa. Ei taida rynkky vahingossa laueta, vaikka pitelisi piipusta kiinni ja iskisi perän maahan.

Itse kylläkin ammuin puupään kassun käytävän kattoon, matkalla viemään "puhdistettua" rynkkyä asetelineeseen. Ihme kyllä kukaan kapiainen ei kuullut, muuten olisin varmaankin joutunut pulaan.

Kun minä olin armeijassa, ammuimme radalla mm. Suomi-konepistoolilla. Kouluttaja preppasi meitä aseen saloihin näyttämällä, kuinka herkästi se laukesi. Hän latasi rumpulippaaseen viisi patia, varmisti aseen, otti kiinni yhdellä kädellä perän kaulasta ja "pudotti" aseen kantoon => koko lipas tyhjäksi. Aseet olivat sodanaikaisia ja niin kuluneita, että moinen oli mahdollista. Mullakin lipas, viisi patia, tyhjeni kertatulella ammuttaessa heti eka laakilla, kun lukon kynsi ei pitänyt. No, huutoahan siitä seurasi, vaikka ongelma oli hyvin tiedossa.

Kaverini oli samaan aikaan intissä Santiksessa ja kerran aamupäivällä ilmestyi heidän tupansa ikkunaan luodinreikä sisältäpäin ammuttuna. Koskaan(?) ei selvinnyt, kuka oli syyllinen, mutta kuulemma aika pitkään oli aika vittumaista olla siinä komppaniassa, kun nk. yllätystarkastuksia tuli solkenaan.

 

[Johnny B. Goode]

Kun minä olin armeijassa, ammuimme radalla mm. Suomi-konepistoolilla.

Olen kade. Mää en oo koskaan päässy ampuun Suomella. Meillä verettiin sarjaa KVKK:lla. Kivaa sekin oli. Mihkään sillä ei kyllä osunu... Lahti/Parabellum pistoolilla kun räiskin niin tuli sen verta natsi olo että jätin pyssyttelyt sikseen sillon. Nää ei tosin tapahtunut intissä. Kylähän sitä nykyään vetelis helposti muutamat kuulat jollain kunnon tykillä, historiasta riippumata.

 

[nummenkallio]

Kun minä olin armeijassa, ammuimme radalla mm. Suomi-konepistoolilla. Kouluttaja preppasi meitä aseen saloihin näyttämällä, kuinka herkästi se laukesi. Hän latasi rumpulippaaseen viisi patia, varmisti aseen, otti kiinni yhdellä kädellä perän kaulasta ja "pudotti" aseen kantoon => koko lipas tyhjäksi. Aseet olivat sodanaikaisia ja niin kuluneita, että moinen oli mahdollista.

Tästä lienee jo aikaa. Nykyään ei tuollaisia aseita voisi armeijassa olla, se olisi valtava riski. Oli se sitä tottakai silloinkin, mutta sota oli kaiketi niin hyvin muistissa, että porukka vain hyväksyi tuon. Nykyään tuollaisesta tulisi valtava huuto.

 

[Surukuku]

Olen kade. Mää en oo koskaan päässy ampuun Suomella. Meillä verettiin sarjaa KVKK:lla. Kivaa sekin oli. Mihkään sillä ei kyllä osunu... Lahti/Parabellum pistoolilla kun räiskin niin tuli sen verta natsi olo että jätin pyssyttelyt sikseen sillon. Kylähän sitä nykyään vetelis helposti muutamat kuulat.

Ammuttiin me radalla Lahti-Salorannallakin, joka oli niin pirun painava ja kömpelä raahatava, mutta ammuttaessa piipun jalustan ansiosta vakaa ja perä istui mukavasti olkapäähän. Lisäksi, pitkäpiippuisena aseena sillä osui kertatulella tosi tarkasti 150 metriltä. Palvelusaseinahan meillä oli vielä torrakot eli sotilaskiväärit. Minunkin aseen valmistusvuosi oli 1942, mutta niin vain valiot tuli ammuttua.

 

[Johnny B. Goode]

Ammuttiin me radalla Lahti-Salorannallakin, joka oli niin pirun painava ja kömpelä raahatava, mutta ammuttaessa piipun jalustan ansiosta vakaa ja perä istui mukavasti olkapäähän. Lisäksi, pitkäpiippuisena aseena sillä osui kertatulella tosi tarkasti 150 metriltä. Palvelusaseinahan meillä oli vielä torrakot eli sotilaskiväärit. Minunkin aseen valmistusvuosi oli 1942, mutta niin vain valiot tuli ammuttua.

Mulla oli palvelusaseena RK62. Taitaa olla tänäpäivänäkin (?). Sillä osukin maaliin. Panssarijääkärinä kyllä monet pyssyt tuli tutuksi. Mut hei, vissiin väärä ketju...

 

[Surukuku]

Tästä lienee jo aikaa. Nykyään ei tuollaisia aseita voisi armeijassa olla, se olisi valtava riski. Oli se sitä tottakai silloinkin, mutta sota oli kaiketi niin hyvin muistissa, että porukka vain hyväksyi tuon. Nykyään tuollaisesta tulisi valtava huuto.

Aikaapa hyvinkin, 70-luvun puoliväliä elettiin, kun meillä oli alokasaikana vielä nuo sotilaskivääritkin palvelusaseena. Kateellisena vierestä päästiin katsomaan, kun sotilaspartiokilpailun osallistujat ampuivat rynkyillä radalla ilmapalloja - oli ne hienoja ja keveitä aseita.
Noh, sitten RAUK:ssa saatiin mekin kokeilla rynkyillä, mutta eihän semmosilla leluilla mihinkään osunut, niin oli lyhyt piippukin - harjoituksen puutetta...

Onnistuin minä tunkemaan itseni taisteluammunnoissa Raasissa semmoiseenkin rakoon, että kohdalleni osui kevyt kk eli 7,62 KvKK 62, jonka vyöhön onnistuin panostamaan niin monta kutia kuin suinkin ehdin - olin näet viimeinen aseen käyttäjä sillä kertaa ja käsky oli, että joka toinen kuti oli valojuova, Noh, kouluttaja kaatoi sadeviitalle pateja laatikolliset ja minähän latasin melkein pelkillä valojuovilla, kun huomasin, ettei toimitusta kukaan seurannut.
Voihan pojat sitä fiilistä, minkä KK:lla ampuminen hämärissä sai aikaan, kun pelkkien valojuovien perusteella saattoi "suihkun" suunnata oikeaan osoitteeseen - veti suuta hymyyn...
Noh, hymy hyytyi viimeistään sitten, kun kouluttaja sanoi, että ase piti, tietysti, puhdistaa ja tuoda heidän majapaikkaansa vielä sinä iltana. Siinä sitä sitten, pikku pakkasessa, avokäsin, nuotion valossa purkamaan täysin tuntematonta vehjettä, yksin. Sain aseen purettua, puhdistettua ja lopulta koottuakin ja pienen selittelyn kera se kelpasi sitten kouluttajallekin, joka sitä sähkövalon turvin tarkasteli.
Oi, niitä aikoja...

 

[Murkula]

Ite kun olin intissä niin yksi jamppa ampui itseään makuuammunta matolla leuan alle. Luoti tuli nenän vierestä läpi ja mies selvisi hengissä.
Viereisen tuvan lämäri ampui viereisellä matolla ja kertoi että oli aika vakava paikka kun ensimmäinen ajatua oli että ampui kaveria, mutta yhtä nopeasti tajusi että se ampui itse itseään.

En tiedä tuosta viimeisestä tapahtumasta.

Surullinen homma kuitenkin.

 

[Glove]

No kun kerran ampumajuttuja kerrotaan niin tuli tehtyä pikku virhe intissä. Toki syyksi paljastui viallinen kalusto, mutta kappareiden ensireaktio oli aika jäätävä. Ammuttiin Rovajärvellä 122 H 63 haupitsilla. Ehdittiin ampua kuuden sarjasta yksi kranaatti yhteislaukauksena kuudella tykillä. Sitten tuli komentoteltalta äkäinen "tuli seis" käsky. Sitten ammuttiin tykki kerrallaan yksi laukaus. Äkäinen kapiainen saapui sitten tykille, jonka johtajana olin. Laukaus oli jäänyt kymmeniä metrejä lyhyeksi.

122 H 63:ssa on suuntauslaitteisto, jossa on kolme komponenttia. Yhdellä säädetään sivusuuntausta, toisella korotusta ja kolmannella korjataan ampuma- ja maalialueiden korkeusero. Silloinen tykistölaskin kuitenkin otti korkeuseron huomioon tykin putken korossa, jolloin tätä kolmatta ominaisuutta ei käytetty. Paljastui kuitenkin, että meidän tykissä tämä korkeuserosäädin ei pysynytkään paikallaan kun koroa säädettiin, niin se oli sitten pyörähtänyt koko kierroksen ja sen seurauksen ammuimme maalia, joka oli kymmenen metriä oikeaa maalia alempana. Lyhyeksihän se silloin jäi.

Ei tuosta mitään seurauksia tullut, oltiin vaan hieman tarkempana sitten jatkossa, ettei se korkeuskorjain pääse kiertämään koko kierrosta. Se kun saattoi ihan toimivassakin laitteistossa liikkua hieman kun korotusta säädettiin.

 

[Johnny B. Goode]

Viinakauppa oli kiinni. Joutu ostaan cittarista keskikuraa.

 

[Ollakseni]

Viinakauppa oli kiinni. Joutu ostaan cittarista keskikuraa.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=HruldPrMelU

Oletettavasti tuossa kappaleessa ovat myös sinun fiiliksesi.

 

[Iisoppi]

Viinakauppa oli kiinni. Joutu ostaan cittarista keskikuraa.

Voi hitsi, ekkö ollut ollenkaan varautunut tilanteeseen. Perkuleen arkipyhät...

 

[alwahla]

Tämmöinen uutinen tuli eteen. Sanattomaksi ja surulliseksi vetää. En vaan pysty ymmärtämään, miten kukaan voi tehdä noin lapselle.

Saksalaislehti: Pikkutyttöä pidettiin 8 vuotta vangittuna huoneessaan

Vielä ei ole tarkkaa tietoa, miksi tyttö oli lukittu huoneeseen.

www.iltalehti.fi

 

[Ramchester]

Kun minä olin armeijassa, ammuimme radalla mm. Suomi-konepistoolilla.

Oijoi. Olihan tuo legendaarinen peli. Ainoa asia mitä armeijasta jäi kaipaamaan oli kovapanosammunnat. Suomi-konepistooli oli mahtava, oikean käsikranaatin heitto oli vielä mahtavampaa mutta parasta oli, kun pääsi KK:lla nakuttamaan valojuovia yöaikaan. RK62 ei ollut enää mitään sen jälkeen, vaikka tarkka se oli kuin mikä.

Mutta joo. Onhan aseiden kanssa räplääminen yleisesti pakotettuna/väsyneenä/masentuneena riskialtista. Yksi väärä ajatus päähän väärässä paikassa, niin elämä on sitten siinä ja huonolla säkällä vielä jonkun muunkin siinä samalla.

 

[PataJaska]

”Lapset olivat luulleet, että poikani kuolee” – äidit kertovat ekaluokkalaisten kohtaamasta silmittömästä väkivallasta kaarinalaisessa koulussa

Vanhemmat ovat tehneet rikosilmoituksia tapahtumista. He ovat turhautuneita siihen, miten asiaa on hoidettu koulussa. Rehtorin mukaan toimenpiteitä on tehty ja kaikkiin tapauksiin puututaan.

www.is.fi

Tämä vetää juurikin näin ekaluokkaisen isänä niin uskomattoman surulliseksi ja vakavaksi. En tiedä olenko täällä aiemmin sanonut, mutta juuri tällaiset asiat osoittavat sen, mikä on suomalaisen yhteiskunnan kaikkein suurin rakenteellinen ongelma: se on se, ettei mitään asia kuulu oikein kunnolla ja selkeästi kenellekään, siis ihan aikuisten oikeasti selkeästi. Ei lasten pahoinvointi, ei vanhempien tukeminen, ei tällaiseen puhtaasti väkivaltaan puuttuminen, ei yhtään mikään..