Kyllä.2017 Dragsvik kyseessä?
Kyllä.2017 Dragsvik kyseessä?
Miätin täysin samaa ton jutun luettuani. Ei tommosta nyt vaan tapahdu "vahingossa".Varusmiehen kuolema on aina hirveä juttu. Itsekin aina pysähdyn lukemaan nämä uutiset, ja olo on raskas. Joka kerta.
Sitä kuitenkin mietin, miten tämäkin oli vahinko. Tai niin kerrottiin. Jos suoraan sanotaan, niin ainakin omana armeija-aikanani kaikki sählät raakattiin kyllä pois ennen kuin lähdettiin kovilla ampumaan. Kyllä sitä aseen käsittelyä katsottiin todella tarkkaan.
En tiedä tästä tapauksesta enempää, mutta valitettavasti mieleen tuli itsemurha. Armeija-aika on stressaavaa ja armeijassa voi helposti itsemurhan tehdä, jos annetaan kovia.
Ei tosiaan. Jos itsekin muistelen sitä, kun mentiin vaikka morttiaikana ampumaan kovilla, niin kyllä siinä selän takana oli alikessuja aika tiuhaan. Ainakin muihin kohdistuvaa uhkaa olisivat luultavasti ehtineet torjumaan, mutta jos varusmies haluaa itsensä ampua, niin sitä eivät tietenkään olisi pystyneet estämään. Eivät silloin eivätkä nyt. En usko, että tämä on armeijassa hirveästi muuttunut, joten siksi veikkaan, että oli itsemurha. Hirveän surullista joka tapauksessa.Miätin täysin samaa ton jutun luettuani. Ei tommosta nyt vaan tapahdu "vahingossa".
Tosiaan vaikea uskoa. Ei taida rynkky vahingossa laueta, vaikka pitelisi piipusta kiinni ja iskisi perän maahan.Miätin täysin samaa ton jutun luettuani. Ei tommosta nyt vaan tapahdu "vahingossa".
Kun minä olin armeijassa, ammuimme radalla mm. Suomi-konepistoolilla. Kouluttaja preppasi meitä aseen saloihin näyttämällä, kuinka herkästi se laukesi. Hän latasi rumpulippaaseen viisi patia, varmisti aseen, otti kiinni yhdellä kädellä perän kaulasta ja "pudotti" aseen kantoon => koko lipas tyhjäksi. Aseet olivat sodanaikaisia ja niin kuluneita, että moinen oli mahdollista. Mullakin lipas, viisi patia, tyhjeni kertatulella ammuttaessa heti eka laakilla, kun lukon kynsi ei pitänyt. No, huutoahan siitä seurasi, vaikka ongelma oli hyvin tiedossa.Tosiaan vaikea uskoa. Ei taida rynkky vahingossa laueta, vaikka pitelisi piipusta kiinni ja iskisi perän maahan.
Itse kylläkin ammuin puupään kassun käytävän kattoon, matkalla viemään "puhdistettua" rynkkyä asetelineeseen. Ihme kyllä kukaan kapiainen ei kuullut, muuten olisin varmaankin joutunut pulaan.
Olen kade. Mää en oo koskaan päässy ampuun Suomella. Meillä verettiin sarjaa KVKK:lla. Kivaa sekin oli. Mihkään sillä ei kyllä osunu... Lahti/Parabellum pistoolilla kun räiskin niin tuli sen verta natsi olo että jätin pyssyttelyt sikseen sillon. Nää ei tosin tapahtunut intissä. Kylähän sitä nykyään vetelis helposti muutamat kuulat jollain kunnon tykillä, historiasta riippumata.Kun minä olin armeijassa, ammuimme radalla mm. Suomi-konepistoolilla.
Tästä lienee jo aikaa. Nykyään ei tuollaisia aseita voisi armeijassa olla, se olisi valtava riski. Oli se sitä tottakai silloinkin, mutta sota oli kaiketi niin hyvin muistissa, että porukka vain hyväksyi tuon. Nykyään tuollaisesta tulisi valtava huuto.Kun minä olin armeijassa, ammuimme radalla mm. Suomi-konepistoolilla. Kouluttaja preppasi meitä aseen saloihin näyttämällä, kuinka herkästi se laukesi. Hän latasi rumpulippaaseen viisi patia, varmisti aseen, otti kiinni yhdellä kädellä perän kaulasta ja "pudotti" aseen kantoon => koko lipas tyhjäksi. Aseet olivat sodanaikaisia ja niin kuluneita, että moinen oli mahdollista.
Ammuttiin me radalla Lahti-Salorannallakin, joka oli niin pirun painava ja kömpelä raahatava, mutta ammuttaessa piipun jalustan ansiosta vakaa ja perä istui mukavasti olkapäähän. Lisäksi, pitkäpiippuisena aseena sillä osui kertatulella tosi tarkasti 150 metriltä. Palvelusaseinahan meillä oli vielä torrakot eli sotilaskiväärit. Minunkin aseen valmistusvuosi oli 1942, mutta niin vain valiot tuli ammuttua.Olen kade. Mää en oo koskaan päässy ampuun Suomella. Meillä verettiin sarjaa KVKK:lla. Kivaa sekin oli. Mihkään sillä ei kyllä osunu... Lahti/Parabellum pistoolilla kun räiskin niin tuli sen verta natsi olo että jätin pyssyttelyt sikseen sillon. Kylähän sitä nykyään vetelis helposti muutamat kuulat.
Mulla oli palvelusaseena RK62. Taitaa olla tänäpäivänäkin (?). Sillä osukin maaliin. Panssarijääkärinä kyllä monet pyssyt tuli tutuksi. Mut hei, vissiin väärä ketju...Ammuttiin me radalla Lahti-Salorannallakin, joka oli niin pirun painava ja kömpelä raahatava, mutta ammuttaessa piipun jalustan ansiosta vakaa ja perä istui mukavasti olkapäähän. Lisäksi, pitkäpiippuisena aseena sillä osui kertatulella tosi tarkasti 150 metriltä. Palvelusaseinahan meillä oli vielä torrakot eli sotilaskiväärit. Minunkin aseen valmistusvuosi oli 1942, mutta niin vain valiot tuli ammuttua.
Aikaapa hyvinkin, 70-luvun puoliväliä elettiin, kun meillä oli alokasaikana vielä nuo sotilaskivääritkin palvelusaseena. Kateellisena vierestä päästiin katsomaan, kun sotilaspartiokilpailun osallistujat ampuivat rynkyillä radalla ilmapalloja - oli ne hienoja ja keveitä aseita.Tästä lienee jo aikaa. Nykyään ei tuollaisia aseita voisi armeijassa olla, se olisi valtava riski. Oli se sitä tottakai silloinkin, mutta sota oli kaiketi niin hyvin muistissa, että porukka vain hyväksyi tuon. Nykyään tuollaisesta tulisi valtava huuto.
Viinakauppa oli kiinni. Joutu ostaan cittarista keskikuraa.
Voi hitsi, ekkö ollut ollenkaan varautunut tilanteeseen. Perkuleen arkipyhät...Viinakauppa oli kiinni. Joutu ostaan cittarista keskikuraa.
Kun minä olin armeijassa, ammuimme radalla mm. Suomi-konepistoolilla.
Lastensuojeluilmoituksen voi kaiketi tehdä nykyään interwebsissä kotisohvalta käsin.Yläkerran naapuri (mies) on kyllä menettänyt järkensä ja hermonsa pahasti. Kuuluu selvästi huudot tänne mun kämppään. Äsken karjui että "Nyt pitää vaihtaa sulle vaippa. Vittu, etkö kuule saatanan ipana, perkele!" Ja tuota kiroilua ja huutoa kuuluu päivittäin. Ei tässä oikeen pysty mitään tekemään asialle, mutta tälleen isänä tuntuu todella pahalta tuommonen lapselle huutelu ja kiroilu.
Aikoinaan tutussa taloyhtiössä asusteli nainen, joka raivosi julkisesti lapsilleen. Kolmevuotiasta poikaansa haukkui "vitun vaikeaksi" ja pahimmillaan julisti jokaisen lapsensa pilanneen elämänsä, kun tänään oli haahuiltu kaupassa katsomassa leluja tjsp. jotain älytöntä.Yläkerran naapuri (mies) on kyllä menettänyt järkensä ja hermonsa pahasti. Kuuluu selvästi huudot tänne mun kämppään. Äsken karjui että "Nyt pitää vaihtaa sulle vaippa. Vittu, etkö kuule saatanan ipana, perkele!" Ja tuota kiroilua ja huutoa kuuluu päivittäin. Ei tässä oikeen pysty mitään tekemään asialle, mutta tälleen isänä tuntuu todella pahalta tuommonen lapselle huutelu ja kiroilu.
Veti kyllä hiljaiseksi ja surulliseksikin, varsinkin kun oma jääkiekkoileva poika on saman ikäinen.Veti hiljaiseksi nuoren kaverin asenne epäonnisen ja ikävän loukkaantumisen jälkeen. Todella kova taistelija!