Hieman vetää surulliseksi, tai ennemmin hiljaiseksi, kun eilen aamulla sain tiedon, että muistisairas mummuni on siirtynyt aamulla ajasta ikuisuuteen 81-vuotiaana ilmeisesti aivoverenvuodon seurauksena. Tavallaan olen onnellinen hänen puolestaan, kun pääsi vihdoin tuosta sairaudesta eroon. En olisi ikinä halunnut nähdä hänellä tuota kauheaa sairautta. Aivan mielettömän huumorintajuinen, eläväinen ja nuorekas ennen tuon sairauden puhkeamista. Joutui elämänsä aikana saattelemaan kaksi aviomiestään hautaan, toisen jo todella nuorena päälle parikymppisenä äitini ollessa vasta parivuotias ja toisen sitten vanhemmalla iällä keuhkosyövän seurauksena.
Nyt mummu pääsee jälleen tanssimaan, tällä kertaa kummankin aviomiehen kanssa.
Lepää mummu rauhassa. Joskus taas tavataan ja nauretaan <3