Puolison äiti on kyllä nyt mitään kiertelemättä muistisairas - ja jälki on sen mukaista. Vielä pari vuotta sitten oli ns järjissään, mutta ryminällä on tultu alas. Käytiin hänet jopa muuttamassa paikasta toiseen, josko se auttaisi, mutta en tiedä kuinka kaukana laitoskunto tällä hetkellä on. Todennäköisesti se on jo syksyn asia tätä menoa.
Yhtään asiaa ei ole auttanut se, että hän on ollut elämässään taipuvainen pyörittämään samaa levyä asiasta kuin asiasta omassa pienessä päässään, jolloin oireilu on varsinkin viime aikoina vaan saanut gallonittain bensaa liekkeihin. Nyt alkaa olemaan jopa ne paskapäitä, jotka ovat aiemmin olleet hänelle erittäin tärkeitä läheisiä. Ymmärrys asioista on aika katkonaista laaja-alaisesti. Hänen kuplaansa puhkotaan toisinaan reikiä, joista vähän näkee sinne sisälle, mutta kupla kuitenkin pysyy kasassa lukuisista rei'istä huolimatta.
Traagistahan tämä on kuin mikä, ja sairaus erittäin perseestä.