Mainos

Veti surulliseksi / hiljaiseksi

  • 1 499 474
  • 5 068

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buli
Tällaisen lukemisesta tulee aina yhtä surullinen olo. Ei yhdenkään lapsen tai yleensäkään kenenkään pitäisi joutua kokemaan vastaavaa. Kukaan ei kanna vastuuta, vaikka joku saattaakin hieman heristellä sormeaan ja kiusaaminen vaan jatkuu jatkumistaan.

Jokainen voi miettiä, jos vastaavaa tapahtuisi oman lapsen kohdalla, minkälaista helvettiä siinä joutuisi käymään läpi ja samalla taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Vanhempien, koulun sekä viranomaisten täytyisi pystyä selvittämään tämänkaltaiset tapahtumat ilman mitään mutkutteluja ja vastuun siirtelyä taholta toiselle. Näissä asioissa yhteiskuntamme on epäonnistunut todella pahasti, kun kiusaajatkin selviävät kuin koira veräjästä ilman mitään korvausvastuuta tai muita asianmukaisia seuraamuksia. Uhriin sen sijaan jäävät hyvinkin todennäköisesti elinikäiset arvet ja se vaikuttaa siten hänen koko loppuelämäänsä.

 

Nelfor

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Tällaisen lukemisesta tulee aina yhtä surullinen olo. Ei yhdenkään lapsen tai yleensäkään kenenkään pitäisi joutua kokemaan vastaavaa. Kukaan ei kanna vastuuta, vaikka joku saattaakin hieman heristellä sormeaan ja kiusaaminen vaan jatkuu jatkumistaan.

Jokainen voi miettiä, jos vastaavaa tapahtuisi oman lapsen kohdalla, minkälaista helvettiä siinä joutuisi käymään läpi ja samalla taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Vanhempien, koulun sekä viranomaisten täytyisi pystyä selvittämään tämänkaltaiset tapahtumat ilman mitään mutkutteluja ja vastuun siirtelyä taholta toiselle. Näissä asioissa yhteiskuntamme on epäonnistunut todella pahasti, kun kiusaajatkin selviävät kuin koira veräjästä ilman mitään korvausvastuuta tai muita asianmukaisia seuraamuksia. Uhriin sen sijaan jäävät hyvinkin todennäköisesti elinikäiset arvet ja se vaikuttaa siten hänen koko loppuelämäänsä.

Näitä juttuja lukiessa tulee itsellekin täysin ulkopuolisena voimaton olo, kun tekisi mieli auttaa, mutta ei tiedä miten. En osaa edes kuvitella miltä vanhemmista tai kiusatusta itsestään tuntuu.

Olen itsekin kokenut kiusaamista ja pystyn joltain osin samaistumaan tuossa kerrottuihin asioihin, mutta silti omalla kohdalla tilanne ei missään nimessä edennyt lähellekään yhtä pahaksi.

Vaikka on selvää, että vanhempien, koulun ja viranomaisten pitäisi pystyä parempaan, niin ymmärrän myös miten vaikeita nämä tilanteet ovat. Kuten tuostakin jutusta käy selväksi, niin ainakin välillä on yritetty tehdä "kaikki oikein", mutta kaikenlaiset keskustelut ja kiusaajien vastuuseen saattamiset ovat yleensä vain pahentaneet tilannetta. Minun on vaikea keksiä, että mikä noissa tilanteissa olisi se oikea toimintatapa, joka varmuudella johtaisi parempaan lopputulokseen.

Pohjimmiltaan itse syyllistän kiusaajien vanhempia. Kasvatuksessa on mennyt jotain pieleen, jos lapsesta tulee kiusaaja. Vielä vakavampaa on, jos vanhemmat saavat tietoonsa mitä heidän lapsensa on tehnyt, mutta eivät puutu siihen kunnolla.
 

SamSal

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vilpas, Englanti
Tällaisen lukemisesta tulee aina yhtä surullinen olo. Ei yhdenkään lapsen tai yleensäkään kenenkään pitäisi joutua kokemaan vastaavaa. Kukaan ei kanna vastuuta, vaikka joku saattaakin hieman heristellä sormeaan ja kiusaaminen vaan jatkuu jatkumistaan.

Jokainen voi miettiä, jos vastaavaa tapahtuisi oman lapsen kohdalla, minkälaista helvettiä siinä joutuisi käymään läpi ja samalla taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Vanhempien, koulun sekä viranomaisten täytyisi pystyä selvittämään tämänkaltaiset tapahtumat ilman mitään mutkutteluja ja vastuun siirtelyä taholta toiselle. Näissä asioissa yhteiskuntamme on epäonnistunut todella pahasti, kun kiusaajatkin selviävät kuin koira veräjästä ilman mitään korvausvastuuta tai muita asianmukaisia seuraamuksia. Uhriin sen sijaan jäävät hyvinkin todennäköisesti elinikäiset arvet ja se vaikuttaa siten hänen koko loppuelämäänsä.

Itse kanssa luin tuon jutun ja voin suoraansanoen pahoin.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Tuota juttua lukiessani kuulin korvissani koulun rehtorin hyminän. "Hmm..mmhmmm.eimeilläkiusatahmmm..kyllä...tämäpitäähmmmselvittää...eiolekivaahmmm..joskoulunmainehmmmmmenee." Mutta ehkä hänellekään ei ole työkaluja annettu sen enempää. Jos tuon mitä kouluissamme tapahtuu siirtäisi johonkin työyhteisöön, vaikka työyhteisö koulukin on, ja siellä tapahtuisi moista toimintaa, niin saisiko se jatkua viikkoja, kuukausia, vuosia? Onhan toki työpaikkakiusaaminenkin todellisuutta, mutta käsittänette tämän vertauksen.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Kiusaamisjuttujen lukeminen saa aina raivon valtaan, kun miettii mitä helvettiä kiusatun elämä on. Toisaalta minut sai kyllä raivon valtaan myös tuon tytön äiti, joka pahensi entisestään tilannetta.
 

septi

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Näitä juttuja lukiessa tulee itsellekin täysin ulkopuolisena voimaton olo, kun tekisi mieli auttaa, mutta ei tiedä miten. En osaa edes kuvitella miltä vanhemmista tai kiusatusta itsestään tuntuu.

Olen itsekin kokenut kiusaamista ja pystyn joltain osin samaistumaan tuossa kerrottuihin asioihin, mutta silti omalla kohdalla tilanne ei missään nimessä edennyt lähellekään yhtä pahaksi.

Vaikka on selvää, että vanhempien, koulun ja viranomaisten pitäisi pystyä parempaan, niin ymmärrän myös miten vaikeita nämä tilanteet ovat. Kuten tuostakin jutusta käy selväksi, niin ainakin välillä on yritetty tehdä "kaikki oikein", mutta kaikenlaiset keskustelut ja kiusaajien vastuuseen saattamiset ovat yleensä vain pahentaneet tilannetta. Minun on vaikea keksiä, että mikä noissa tilanteissa olisi se oikea toimintatapa, joka varmuudella johtaisi parempaan lopputulokseen.

Pohjimmiltaan itse syyllistän kiusaajien vanhempia. Kasvatuksessa on mennyt jotain pieleen, jos lapsesta tulee kiusaaja. Vielä vakavampaa on, jos vanhemmat saavat tietoonsa mitä heidän lapsensa on tehnyt, mutta eivät puutu siihen kunnolla.

Sanasta sanaan kuin omat ajatukset. Varsinkin tuo viimeinen kappale; kyllä jokainen lapsi tarvitsee rajat ja rakkautta ja vanhemmilta opin ja esimerkin miten muita ihmisiä kohdellaan. Omat lapset ovat vasta päiväkoti-iässä, mutta suorastaan hirvittää kun päiväkotien eteisissä välillä kuulee jonkun lapsen puhuvan vanhemmalleen mm. "haista paska äiti/isä", "vihaan sua" jne. johon sitten vastauksena vanhemmalta tulee "sovitaan että mä en kuullu tota" tms. Jos n. 5v lapsella ei ole vanhempiaan kohtaan tuon enempää kunnioitusta, niin miten sitä olisi ~15-vuotiaanakaan ketään kohtaan.

Ihan varmuuden vuoksi, ettei tule väärinkäsityksiä, lisään että vanhan ajan "vitsalla kasvattaminen" on vielä surkeampi ja poissuljettu vaihtoehto, mutta kyllä vanhemman on onnistuttava olemaan auktoriteetti omalle lapselleen ilmankin sitä ja opetettava kunnioittavaa käytöstä muita kohtaan.
 

Nelfor

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Kiusaamisjuttujen lukeminen saa aina raivon valtaan, kun miettii mitä helvettiä kiusatun elämä on. Toisaalta minut sai kyllä raivon valtaan myös tuon tytön äiti, joka pahensi entisestään tilannetta.
Eihän tuon tytön äiti tehnyt mitään lähtökohtaisesti väärin. Päinvastoin, on yrittänyt olla tukena ja puuttua asioihin parhaansa mukaan. Toki siinä on osittain käynyt huonosti, mutta parhaansa on tuon jutun perusteella silti yrittänyt. Ei ole helppoa olla kiusatun lapsen vanhempi, kun hyvillä vanhemmilla on hirvittävä halu puuttua asioihin ja helpottaa lapsensa tilannetta, mutta monessa kohtaa se puuttuminen voi pahentaa asioita, vaikka se ei tietenkään ole tarkoituksena.

Minusta tuntuu vain pahalta tuon äidin puolesta, kun on yrittänyt parhaansa, mutta se ei ole usein johtanut mihinkään hyvään. Ihan kauhea tilanne.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Sanasta sanaan kuin omat ajatukset. Varsinkin tuo viimeinen kappale; kyllä jokainen lapsi tarvitsee rajat ja rakkautta ja vanhemmilta opin ja esimerkin miten muita ihmisiä kohdellaan. Omat lapset ovat vasta päiväkoti-iässä, mutta suorastaan hirvittää kun päiväkotien eteisissä välillä kuulee jonkun lapsen puhuvan vanhemmalleen mm. "haista paska äiti/isä", "vihaan sua" jne. johon sitten vastauksena vanhemmalta tulee "sovitaan että mä en kuullu tota" tms. Jos n. 5v lapsella ei ole vanhempiaan kohtaan tuon enempää kunnioitusta, niin miten sitä olisi ~15-vuotiaanakaan ketään kohtaan.

Ihan varmuuden vuoksi, ettei tule väärinkäsityksiä, lisään että vanhan ajan "vitsalla kasvattaminen" on vielä surkeampi ja poissuljettu vaihtoehto, mutta kyllä vanhemman on onnistuttava olemaan auktoriteetti omalle lapselleen ilmankin sitä ja opetettava kunnioittavaa käytöstä muita kohtaan.
Voi herranjestas. Oppiiko lapsi tuosta mitään?
Nokkelampi lapsi oppii kyllä heittämään vanhemmalle takaisin nuo sanomiset.

”Korjaatko lelusi pois lattialta!” Lapsi nenäkkäästi ”Sovitaan, että mä en kuullut tota”.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Eihän tuon tytön äiti tehnyt mitään lähtökohtaisesti väärin. Päinvastoin, on yrittänyt olla tukena ja puuttua asioihin parhaansa mukaan. Toki siinä on osittain käynyt huonosti, mutta parhaansa on tuon jutun perusteella silti yrittänyt. Ei ole helppoa olla kiusatun lapsen vanhempi, kun hyvillä vanhemmilla on hirvittävä halu puuttua asioihin ja helpottaa lapsensa tilannetta, mutta monessa kohtaa se puuttuminen voi pahentaa asioita, vaikka se ei tietenkään ole tarkoituksena.

Minusta tuntuu vain pahalta tuon äidin puolesta, kun on yrittänyt parhaansa, mutta se ei ole usein johtanut mihinkään hyvään. Ihan kauhea tilanne.
Ei tehnyt ei, mutta hyvä tarkoitus voi aiheuttaa ongelmia, kun muutenkin on vaikeaa.

Jos et ollut kiusattu ennen niin kyllä siitä kantelupukin leiman saat, jos kerrot Jotakin äidillesi, ja äiti kertoo sen toisen nuoren äidille. Onko oikeasti ollut niin, että tästä ei olisi tullut itselle haittaa jossakin koulussa ja kaveripiirissä? Mun mielestä tuo äiti oli tyhmä, kun petti oman tyttärensä luottamuksen päästääkseen ”ilkkumaan” toiselle äidille, että lapsesi on juopotellut.
 
Tällaisen lukemisesta tulee aina yhtä surullinen olo. Ei yhdenkään lapsen tai yleensäkään kenenkään pitäisi joutua kokemaan vastaavaa. Kukaan ei kanna vastuuta, vaikka joku saattaakin hieman heristellä sormeaan ja kiusaaminen vaan jatkuu jatkumistaan.

Jokainen voi miettiä, jos vastaavaa tapahtuisi oman lapsen kohdalla, minkälaista helvettiä siinä joutuisi käymään läpi ja samalla taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Vanhempien, koulun sekä viranomaisten täytyisi pystyä selvittämään tämänkaltaiset tapahtumat ilman mitään mutkutteluja ja vastuun siirtelyä taholta toiselle. Näissä asioissa yhteiskuntamme on epäonnistunut todella pahasti, kun kiusaajatkin selviävät kuin koira veräjästä ilman mitään korvausvastuuta tai muita asianmukaisia seuraamuksia. Uhriin sen sijaan jäävät hyvinkin todennäköisesti elinikäiset arvet ja se vaikuttaa siten hänen koko loppuelämäänsä.


Eipä tarvitse ihmetellä, jos sitten niitä Amok-juoksuja tehdään kouluissa aseiden kanssa. Sitten voidaan taas heristellä näille ”venloille” sormea, että hyihyi, olisit ottanut paskan vastaan tai tappanut vaan itsesi…

Vuosia kestävää kidustahan tuo on käytännössä. Helpommalla pääsisi kidutttevana sota-ajan vankina. Siellä pääsee kuitenkin lopussa rauhaan…
 

Nelfor

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Ei tehnyt ei, mutta hyvä tarkoitus voi aiheuttaa ongelmia, kun muutenkin on vaikeaa.

Jos et ollut kiusattu ennen niin kyllä siitä kantelupukin leiman saat, jos kerrot Jotakin äidillesi, ja äiti kertoo sen toisen nuoren äidille. Onko oikeasti ollut niin, että tästä ei olisi tullut itselle haittaa jossakin koulussa ja kaveripiirissä? Mun mielestä tuo äiti oli tyhmä, kun petti oman tyttärensä luottamuksen päästääkseen ”ilkkumaan” toiselle äidille, että lapsesi on juopotellut.
No tyhmä voi olla, mutta ei se tarkoita, että olisi tarkoittanut mitään pahaa. Jos tämä äiti ei ole itse kokenut kiusaamista, niin ei välttämättä osaa ajatella, että mitä erilaiset ratkaisut voivat aiheuttaa. Ajattelemattomuutta ja kokemuksen puutetta tuo lähinnä on, mutta ei se tee tuosta äidistä pahaa ihmistä, vaan ihmisen, joka tekee virheitä. Ja virheetöntä ihmistä ei ole olemassakaan.

On myös outoa puhua jostain ilkkumisesta, kun mainittiin vain, että tämä äiti oli välittänyt tiedon sille toiselle äidille. Hän varmastikin ajatteli, että sen alkoholia nauttineen äiti ymmärtäisi olla kertomatta mistä on tietonsa saanut ja osaisi muutenkin hoitaa asian järkevästi.
 

V-G-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Voimaton on hyvä sana kuvaamaan fiilistä, joka tulee kun tällaisia lukee.

Toisaalta, jos tuo tapahtuisi omalle jälkikasvulleni, aika paljon pitäisi tapahtua etten joutuisi vankilaan. Tiedän täysin, että tulokulmani on väärä, mutta mun silmissäni tuollaiset kiusaajat ovat aivan legitiimiä riistaa pesäpallomailalle. Lienee aika alkaa valmistautua henkisesti pitkäpinnaisuuden parantamiseen.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
No tyhmä voi olla, mutta ei se tarkoita, että olisi tarkoittanut mitään pahaa. Jos tämä äiti ei ole itse kokenut kiusaamista, niin ei välttämättä osaa ajatella, että mitä erilaiset ratkaisut voivat aiheuttaa. Ajattelemattomuutta ja kokemuksen puutetta tuo lähinnä on, mutta ei se tee tuosta äidistä pahaa ihmistä, vaan ihmisen, joka tekee virheitä. Ja virheetöntä ihmistä ei ole olemassakaan.

On myös outoa puhua jostain ilkkumisesta, kun mainittiin vain, että tämä äiti oli välittänyt tiedon sille toiselle äidille. Hän varmastikin ajatteli, että sen alkoholia nauttineen äiti ymmärtäisi olla kertomatta mistä on tietonsa saanut ja osaisi muutenkin hoitaa asian järkevästi.
Ei sen tarvitse kertoa, kun toinen äiti kertoo omalle tyttärelleen niin asia on äkkiä päätelty.
No sanoin sen ilkkumisen, koska yleisesti huolestuneisuus toisen lapsesta koetaan, että päästään vähän sanomaan. Ei muakaan ole kiusattu enkä ole kiusannut muita, mutta ymmärtäisin silti olla puuttumatta asiaan. Vaikka tuo tytär olisi ollut kovinkin pidetty niin tuon äidille kertomisen jälkeen melkoinen mainehaitta olisi kavereiden keskuudessa.

Suomessa on oppivelvollisuus mutta ei koulupakkoa. Välillä mietin, että kunpa kaikki kiusattujen vanhemmat pystyisivät järjestämään lastensa opetuksen toisin. Mitähän KiVakouluissa mietittäisiin kun luokkahuoneissa väki vähenisi? Avautuisivatko joidenkin silmät?
 

Nelfor

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Ei sen tarvitse kertoa, kun toinen äiti kertoo omalle tyttärelleen niin asia on äkkiä päätelty.
No sanoin sen ilkkumisen, koska yleisesti huolestuneisuus toisen lapsesta koetaan, että päästään vähän sanomaan. Ei muakaan ole kiusattu enkä ole kiusannut muita, mutta ymmärtäisin silti olla puuttumatta asiaan. Vaikka tuo tytär olisi ollut kovinkin pidetty niin tuon äidille kertomisen jälkeen melkoinen mainehaitta olisi kavereiden keskuudessa.

Suomessa on oppivelvollisuus mutta ei koulupakkoa. Välillä mietin, että kunpa kaikki kiusattujen vanhemmat pystyisivät järjestämään lastensa opetuksen toisin. Mitähän KiVakouluissa mietittäisiin kun luokkahuoneissa väki vähenisi? Avautuisivatko joidenkin silmät?
Edelleen, hyväuskoisuus ja ajattelemattomuus ei tee ihmisestä pahaa. Eikä edes huonoa vanhempaa, vaikka tuo voikin joskus johtaa virheratkaisuihin.
 

Nelfor

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
En mä pahaksi häntä väittänytkään. Kamala on kiusatun ja kiusatun vanhemman osa.
Lähinnä tuntuu aika voimakkaalta reaktiolta, jos tuon äidin toiminta saa "raivon valtaan". En minä ainakaan osaa tuntea raivoa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka lähtökohtaisesti tarkoittavat hyvää. Kyllä raivo on varattu aidosti pahoille ihmisille, jotka tekevät pahuutta tahallaan.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Lähinnä tuntuu aika voimakkaalta reaktiolta, jos tuon äidin toiminta saa "raivon valtaan". En minä ainakaan osaa tuntea raivoa sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka lähtökohtaisesti tarkoittavat hyvää. Kyllä raivo on varattu aidosti pahoille ihmisille, jotka tekevät pahuutta tahallaan.
No, ehkä olen sitä sukupolvea, että jos lapsi kertoisi minulle jonkun asian, joka ei ollenkaan liity häneen tai meihin niin en kovin helposti sitä lähtisi kenellekään kertomaan. Ymmärrän kyllä että alkoholi nuoren hallussa järkyttää, mutta en sen takia olisi tehnyt kiusatusta vielä kiusatumpaa. Voi tietysti olla, että nuorten ”koodisto” on muuttunut niistä ajoista kun itse olin nuori ja tuo äiti oli nuori tai sitten tuolla äidilläkään ei ole ollut liiemmin kavereita.

Join lähes 16-vuotiaana ekan kerran alkoholia ja jos joku olisi sen kertonut vanhemmilleni niin muistaisin taatusti vieläkin, kuka se oli.

Tämä menee ohi tuosta traagisesta kiusaamistarinasta, mutta nuoruus on tuota helvetillistä taiteilua muutenkin niin siihen ei enää kiusaamista tarvita.
 

Nelfor

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
No, ehkä olen sitä sukupolvea, että jos lapsi kertoisi minulle jonkun asian, joka ei ollenkaan liity häneen tai meihin niin en kovin helposti sitä lähtisi kenellekään kertomaan. Ymmärrän kyllä että alkoholi nuoren hallussa järkyttää, mutta en sen takia olisi tehnyt kiusatusta vielä kiusatumpaa. Voi tietysti olla, että nuorten ”koodisto” on muuttunut niistä ajoista kun itse olin nuori ja tuo äiti oli nuori tai sitten tuolla äidilläkään ei ole ollut liiemmin kavereita.

Join lähes 16-vuotiaana ekan kerran alkoholia ja jos joku olisi sen kertonut vanhemmilleni niin muistaisin taatusti vieläkin, kuka se oli.

Tämä menee ohi tuosta traagisesta kiusaamistarinasta, mutta nuoruus on tuota helvetillistä taiteilua muutenkin niin siihen ei enää kiusaamista tarvita.
En mä nyt ole sun kanssa eri mieltä, ihmettelin vain voimakasta reaktiota, joka kohdistui erittäin kovia kokeneeseen äitiin, joka ei ole mielestäni tarkoituksella tehnyt mitään pahaa (ainakaan tuon jutun perusteella).

Olen nimittäin 110% varma, että tuo äiti ei missään nimessä halunnut aiheuttaa lapselleen mitään pahaa tai vaikeuttaa tilannetta entisestään. Ajattelematon teko tietenkin, mutta ei siinä tarkoituksella pahaa tehty ja siksi voimakas reaktio tuntui itsestä erikoiselta.

Ei tässä muuta.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
En mä nyt ole sun kanssa eri mieltä, ihmettelin vain voimakasta reaktiota, joka kohdistui erittäin kovia kokeneeseen äitiin, joka ei ole mielestäni tarkoituksella tehnyt mitään pahaa (ainakaan tuon jutun perusteella).

Olen nimittäin 110% varma, että tuo äiti ei missään nimessä halunnut aiheuttaa lapselleen mitään pahaa tai vaikeuttaa tilannetta entisestään. Ajattelematon teko tietenkin, mutta ei siinä tarkoituksella pahaa tehty ja siksi voimakas reaktio tuntui itsestä erikoiselta.

Ei tässä muuta.
Mulla on aina todella voimakas reaktio, kun lapset joutuvat kärsimään. Et ole ensimmäinen joka ihmettelee.
 

Gostisbehere

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia City of Brotherly Love
Hyi helvetti mitä toimintaa. Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Meidän tehtävä on auttaa heikoimpia
eikä sortaa heitä lisää. Itselleni ala-aste oli aivan hirveää. Kiusaamista jatkui koko 1-6. Yläasteelle siirryin sitten toiseen kouluun kaupungin toiselle puolelle. Sitten elämä muuttui ns. Normaaliksi.
Ikävät arvet tämä jätti minuun henkisesti. Vieläkin vaikeuksia lähestyä tuntemattomia ihmisiä. Myös erittäin vaikea jutella naispuoliselle henkilölle. Ekana pitää saada luottamus että tämä ei ole mitenkään pilkkaamassa/vahingoittamassa minua. Tämän jälkeen meistä voi tulla kaverit.
Olenko antanut mielessäni näille kiusaajille? Kyllä olen. Olenko unohtanut? En ole.
 
Viimeksi muokattu:

Nelfor

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Mulla on aina todella voimakas reaktio, kun lapset joutuvat kärsimään. Et ole ensimmäinen joka ihmettelee.
Voimakasta reaktiota en ihmettele. Itsekin reagoin tuohon juttuun todella voimakkaasti. Ihmettelen vain sitä, mihin se voimakas reaktio kohdistuu. Ja ihmettelen myös niitä, jotka ihmettelevät, jos reagoi voimakkaasti lasten kärsimykseen. Toivottavasti et nyt ymmärrä väärin mitä olen tässä yrittänyt sanoa.
 

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Voimakasta reaktiota en ihmettele. Itsekin reagoin tuohon juttuun todella voimakkaasti. Ihmettelen vain sitä, mihin se voimakas reaktio kohdistuu. Ja ihmettelen myös niitä, jotka ihmettelevät, jos reagoi voimakkaasti lasten kärsimykseen. Toivottavasti et nyt ymmärrä väärin mitä olen tässä yrittänyt sanoa.
Et ymmärrä väärin. Sanotaanko niin, että moni kyllä reagoi lasten kärsimykseen, mutta silti eivät samalla intohimolla epäoikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuden puuttumisen kuin minä saatan reagoida.
 

Nelfor

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Et ymmärrä väärin. Sanotaanko niin, että moni kyllä reagoi lasten kärsimykseen, mutta silti eivät samalla intohimolla epäoikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuden puuttumisen kuin minä saatan reagoida.
Ei meissä ole tässäkään mitään eroa - siis pohjimmiltaan.

Paitsi että koen äidin syyllistämisen jokseenkin epäoikeudenmukaisena tässä tapauksessa. Ymmärrän mistä se kumpuaa, mutta en näe sitä tarpeellisena, kun ottaa huomioon, että äiti on varsin selvästi yrittänyt tehdä asiat oikein.

Vaikka itselle tulee heti mieleen, että noin ei olisi kannattanut toimia ja tuo lopputulos oli odotettavissa, niin kaikkien ihmisten elämänkokemus ei johda samanlaiseen ajatteluun. Ihan samalla tapaa itse tekee joskus virheitä, jotka olisi muiden ihmisten mielestä ollut helppo välttää.
 

godspeed

Jäsen
Puolison äiti on kyllä nyt mitään kiertelemättä muistisairas - ja jälki on sen mukaista. Vielä pari vuotta sitten oli ns järjissään, mutta ryminällä on tultu alas. Käytiin hänet jopa muuttamassa paikasta toiseen, josko se auttaisi, mutta en tiedä kuinka kaukana laitoskunto tällä hetkellä on. Todennäköisesti se on jo syksyn asia tätä menoa.

Yhtään asiaa ei ole auttanut se, että hän on ollut elämässään taipuvainen pyörittämään samaa levyä asiasta kuin asiasta omassa pienessä päässään, jolloin oireilu on varsinkin viime aikoina vaan saanut gallonittain bensaa liekkeihin. Nyt alkaa olemaan jopa ne paskapäitä, jotka ovat aiemmin olleet hänelle erittäin tärkeitä läheisiä. Ymmärrys asioista on aika katkonaista laaja-alaisesti. Hänen kuplaansa puhkotaan toisinaan reikiä, joista vähän näkee sinne sisälle, mutta kupla kuitenkin pysyy kasassa lukuisista rei'istä huolimatta.

Traagistahan tämä on kuin mikä, ja sairaus erittäin perseestä.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös