Näitä juttuja lukiessa tulee itsellekin täysin ulkopuolisena voimaton olo, kun tekisi mieli auttaa, mutta ei tiedä miten. En osaa edes kuvitella miltä vanhemmista tai kiusatusta itsestään tuntuu.
Olen itsekin kokenut kiusaamista ja pystyn joltain osin samaistumaan tuossa kerrottuihin asioihin, mutta silti omalla kohdalla tilanne ei missään nimessä edennyt lähellekään yhtä pahaksi.
Vaikka on selvää, että vanhempien, koulun ja viranomaisten pitäisi pystyä parempaan, niin ymmärrän myös miten vaikeita nämä tilanteet ovat. Kuten tuostakin jutusta käy selväksi, niin ainakin välillä on yritetty tehdä "kaikki oikein", mutta kaikenlaiset keskustelut ja kiusaajien vastuuseen saattamiset ovat yleensä vain pahentaneet tilannetta. Minun on vaikea keksiä, että mikä noissa tilanteissa olisi se oikea toimintatapa, joka varmuudella johtaisi parempaan lopputulokseen.
Pohjimmiltaan itse syyllistän kiusaajien vanhempia. Kasvatuksessa on mennyt jotain pieleen, jos lapsesta tulee kiusaaja. Vielä vakavampaa on, jos vanhemmat saavat tietoonsa mitä heidän lapsensa on tehnyt, mutta eivät puutu siihen kunnolla.