Veti surulliseksi / hiljaiseksi

[aquanqua]

Jasmin Voutilaisen ystävä ja perhe kertovat: Tällaisia olivat viimeiset ajat ennen traagista kuolemaa – ”Jasmin soitti apua kuolinpäivänään”

Jasmin Voutilaisen kuolema yllätti ystävät ja perheen täysin, vaikka pahinta osattiin pelätä.

www.iltalehti.fi

Kaikki mahdollinen näyttää menneen juuri niin kuin ei olisi pitänyt mennä. Vuonna 2023 modernissa hyvinvointiyhteiskunnassa.

Hakenut aktiivisesti apua, ei ole sitä saanut – tai ainakaan oikeanlaista. Menettänyt työkyvyn ja elämälle sisällön antaneen työn, eikä saanut tilalle mitään vaan jäänyt tyhjän päälle. Alkanut erakoitua yksin kotiinsa ja lääkitä itseään, ties minkä lääkityksen kera, alkoholilla. Musertavan lohduton tapaus. Aina tulee ajatelleeksi, että kenties jossain oikeassa kohdassa joku pieni juttu eri tavalla ja negatiivinen kierre olisi katkennut ja kääntynyt positiiviseksi kierteeksi.

 

[godspeed]

"– Jasminille oli tärkeää, että kaikkia pitää auttaa. Hän sanoi loppuun asti, että ”sitten, kun minä selviän tästä, minusta tulee kokemusasiantuntija, joka auttaa muita mielenterveysongelmien kanssa”."

Mietin toisinaan, että olisiko minusta kokemusasiantuntijaksi? Yli 20 vuotta sekä omakohtaista kokemusta että vuosikausia vertaistukea kavereista, joista yksi sitten päätyi onnistuneesti lopulliseen tekoon. Ehkä tämä on väärä paikka kysyä, sillä tietysti kun kukaan ei minua täällä tunne, paitsi depressioketjusta kenties.

RIP Jasmin.

 

[Ollakseni]

Jasmin Voutilaisen ystävä ja perhe kertovat: Tällaisia olivat viimeiset ajat ennen traagista kuolemaa – ”Jasmin soitti apua kuolinpäivänään”

Jasmin Voutilaisen kuolema yllätti ystävät ja perheen täysin, vaikka pahinta osattiin pelätä.

www.iltalehti.fi

Kaikki mahdollinen näyttää menneen juuri niin kuin ei olisi pitänyt mennä. Vuonna 2023 modernissa hyvinvointiyhteiskunnassa.

Hakenut aktiivisesti apua, ei ole sitä saanut – tai ainakaan oikeanlaista. Menettänyt työkyvyn ja elämälle sisällön antaneen työn, eikä saanut tilalle mitään vaan jäänyt tyhjän päälle. Alkanut erakoitua yksin kotiinsa ja lääkitä itseään, ties minkä lääkityksen kera, alkoholilla. Musertavan lohduton tapaus. Aina tulee ajatelleeksi, että kenties jossain oikeassa kohdassa joku pieni juttu eri tavalla ja negatiivinen kierre olisi katkennut ja kääntynyt positiiviseksi kierteeksi.

Alkoi miettimään, että jos tuossa tilassa ei saanut apua niin mitenkäs sitä itse saisi? Koittaa kävellä hitaammin liikkuvan auton alle että ei kuole mutta näyttää avunhuudolta? Samalla tietysti pohtien sitä miten onneksi itse ei ole noin syvällä, eikä sinne halua joutuakaan.

 

[godspeed]

Alkoi miettimään, että jos tuossa tilassa ei saanut apua niin mitenkäs sitä itse saisi? Koittaa kävellä hitaammin liikkuvan auton alle että ei kuole mutta näyttää avunhuudolta? Samalla tietysti pohtien sitä miten onneksi itse ei ole noin syvällä, eikä sinne halua joutuakaan.

Kerran olin sattumalta duunikeikalla Acutan edessä, niin tyttö juoksi suoraan taksin eteen ja alkoi huutamaan vimmatusti, että AJA YLI TAPA MINUT AJA YLI. No, sitten tuli liuta vartijoita, jotka taluttivat tämän neidon takaisin Acutaan. Eli joskus se tiskillä välittömästä avunpyynnöstä annettu diapam ei onnistu rauhoittamaan. Ehkä tuokin tyttö sitten sai apua edes muutaman päivän osastolla.

 

[aquanqua]

Alkoi miettimään, että jos tuossa tilassa ei saanut apua niin mitenkäs sitä itse saisi? Koittaa kävellä hitaammin liikkuvan auton alle että ei kuole mutta näyttää avunhuudolta? Samalla tietysti pohtien sitä miten onneksi itse ei ole noin syvällä, eikä sinne halua joutuakaan.

Jutun perusteella Jasminilla oli voimia ja halua hakea itse apua ja siihen päälle vielä ainakin äiti ja tuo hyvä ystävä auttamassa mm. ammattiavun hakemisessa. Kuinkakohan suuri määrä Suomessa on yhtä vaikeiden ongelmien kanssa painivia, joilta oma aloitekyky on mennyt ja jotka elävät yhteiskunnan varjoissa ilman että ympärillä olisi yhtään ketään jeesaamassa? Kuinkakohan iso joukko heistä kokee saman kohtalon kuin Voutilainen mutta ilman minkäänlaista julkista tai muutenkaan laajempaa huomiota?

Masentavaa.

 

[godspeed]

Jutun perusteella Jasminilla oli voimia ja halua hakea itse apua ja siihen päälle vielä ainakin äiti ja tuo hyvä ystävä auttamassa mm. ammattiavun hakemisessa. Kuinkakohan suuri määrä Suomessa on yhtä vaikeiden ongelmien kanssa painivia, joilta oma aloitekyky on mennyt ja jotka elävät yhteiskunnan varjoissa ilman että ympärillä olisi yhtään ketään jeesaamassa? Kuinkakohan iso joukko heistä kokee saman kohtalon kuin Voutilainen mutta ilman minkäänlaista julkista tai muutenkaan laajempaa huomiota?

Masentavaa.

Tiedustelin tätä toisaalla jonkin verran, ja kyllä esimerkiksi 30-vuotiaita pysyväiseläkeläisiä masennuksesta ym syystä yllättävän paljon on. Eli jos vaan vaan tilanne vaatii sen, että yhteiskunnassa ymmärretään eläkkeen olevan ainoa vaihtoehto. Parantua ei yksinkertaisesti voi.

Pitää kuitenkin AINA muistaa, että eläkeläinenkin voi tehdä töitä. 800 euroa taisi olla raja, sitten aletaan tutkimaan paljonko eläkettä oikein maksetaankaan.

 

[aquanqua]

Tiedustelin tätä toisaalla jonkin verran, ja kyllä esimerkiksi 30-vuotiaita pysyväiseläkeläisiä masennuksesta ym syystä yllättävän paljon on. Eli jos vaan vaan tilanne vaatii sen, että yhteiskunnassa ymmärretään eläkkeen olevan ainoa vaihtoehto. Parantua ei yksinkertaisesti voi.

Pitää kuitenkin AINA muistaa, että eläkeläinenkin voi tehdä töitä. 800 euroa taisi olla raja, sitten aletaan tutkimaan paljonko eläkettä oikein maksetaankaan.

Tuossa Voutilaisen jutussa hänen ystävänsä kertoi, että Voutilainen nukkui päivät ja valvoi yöt, eikä hänen elämässä ollut työkyvyn mentyä mitään rytmittävää, mielekästä, haastavaa, sosiaalista jne. tekemistä. Hän vain ilmeisesti kökötti yksin kotonaan ongelmiaan miettien. Kuulostaa todella "hyvältä" reseptiltä masennuksesta paranemisen kannalta...

Eläkkeelle pääseminen varmasti helpottaa taloudellista selviytymistä mutta mistä saa työn korvaavaa sisältöä ja ihan puhtaasti ajankulua elämään? Varmasti kova paikka varsinkin jos – kuten ainakin minulla – myös koko identiteetti ihmisenä ja sosiaaliset piirit rakentuu työn ja ammatin varaan.

 

[godspeed]

Tuossa Voutilaisen jutussa hänen ystävänsä kertoi, että Voutilainen nukkui päivät ja valvoi yöt, eikä hänen elämässä ollut työkyvyn mentyä mitään rytmittävää, mielekästä, haastavaa, sosiaalista jne. tekemistä. Hän vain ilmeisesti kökötti yksin kotonaan ongelmiaan miettien. Kuulostaa todella "hyvältä" reseptiltä masennuksesta paranemisen kannalta...

Eläkkeelle pääseminen varmasti helpottaa taloudellista selviytymistä mutta mistä saa työn korvaavaa sisältöä ja ihan puhtaasti ajankulua elämään? Varmasti kova paikka varsinkin jos – kuten ainakin minulla – myös koko identiteetti ihmisenä ja sosiaaliset piirit rakentuu työn ja ammatin varaan.

Moni on todella helpottunut eläkkeelle päästyään siksi, että voi juuri itse rytmittää elämänsä sisältöä ja suunnitella sitä ilman, että joku pakottaa tai hengittää jatkuvasti niskaan. Elämästä voi itse tehdä mielekästä. Masennus voi olla suora seuraus mädästä toimintaympäristöstä/yhteiskunnasta, joten siitä halutaan eroon.

Voutilainen nähdäkseni oli ns polun alussa, että oli raa'asti vaan vaikea masennus diagnoosina ja "noin nuorena" vielä hoidetaan siten, että mitään tulevaisuudennäkymiä ei anneta, vaan saa muhia omassa paskassaan. Roikotellaan jollain saikuilla ja kuntoutustuilla, vaikka kaikki näkee, että mitään sairaudelle ei voida tehdä.

Minä olen kulkenut nämä jutut läpi, mutta enää ei onneksi tarvi. Voutilaisen kohdalla nähdäkseni on tehty ihan samat hoitovirheet kuin itselläni ja monella muullakin. Mutta näistä asioista voi selvitä. Itsemurha on toki ratkaisu, ja jos oikein hämmentävästi sanon, niin joillekin oikea ratkaisu. Miksei minullekin? No, tässä sitä vaan seurataan maailmanmenoa vieläkin ja mietitään, että WTFIGO.

 

[UnenNukkuja]

Eläkkeelle pääseminen varmasti helpottaa taloudellista selviytymistä mutta mistä saa työn korvaavaa sisältöä ja ihan puhtaasti ajankulua elämään? Varmasti kova paikka varsinkin jos – kuten ainakin minulla – myös koko identiteetti ihmisenä ja sosiaaliset piirit rakentuu työn ja ammatin varaan.

Tuo kokemusasiantuntijuus hyvä tavoite, jos tosiaan löytää elämänpolultaan ja haasteista paljon sanottavaa. Itselle tämä on erittäin hyvä keino muodostaa jonkinlaista rytmiä. Kun ensimmäisille sairauslomille pääsin, muistan sanoneeni toiselle puoliskollekin jotenkin, että ei antaisi minun sekoittaa päivärytmiäni. Hiljalleen keksinkin etsiä erilaisia tahoja, keille ehkä seurani kelpaisi. Toisaalta ei vain seura, vaan vähän suuremmatkin kuviot.

Jasminin poismenoa edeltänyt tilanne harmittaa isosti tällaista, jolla hoitopolku on toiminut varsin sulavasti. Jotenkin epäreilua ja toivoisi kaikille samanlaista polkua. Ja joo, olen vain somaattisen puolen hoidettava, mutta monella osastolla sielläkin kiireitä.

 

[aquanqua]

Tuo kokemusasiantuntijuus hyvä tavoite, jos tosiaan löytää elämänpolultaan ja haasteista paljon sanottavaa. Itselle tämä on erittäin hyvä keino muodostaa jonkinlaista rytmiä. Kun ensimmäisille sairauslomille pääsin, muistan sanoneeni toiselle puoliskollekin jotenkin, että ei antaisi minun sekoittaa päivärytmiäni. Hiljalleen keksinkin etsiä erilaisia tahoja, keille ehkä seurani kelpaisi. Toisaalta ei vain seura, vaan vähän suuremmatkin kuviot.

Jasminin poismenoa edeltänyt tilanne harmittaa isosti tällaista, jolla hoitopolku on toiminut varsin sulavasti. Jotenkin epäreilua ja toivoisi kaikille samanlaista polkua. Ja joo, olen vain somaattisen puolen hoidettava, mutta monella osastolla sielläkin kiireitä.

Varmaan muuten iso juttu, että on puoliso/kumppani rinnalla vaikeina aikoina. En Voutilaisen loppuaikojen yksityiselämän kuvioita tunne, mutta ilmeisesti hän eli yksin eikä ainakaan ollut missään vakituisessa suhteessa. Vanhempi+ystävä on kaiketi aika standardi tukiverkko nuorelle perheettömälle sinkulle, mutta kuitenkin eri juttu kuin saman katon alla asuva elämänkumppani. Toki mielenterveysongelmat voivat toisaalta laittaa parisuhteen koville.

 

[UnenNukkuja]

Toki mielenterveysongelmat voivat toisaalta laittaa parisuhteen koville.

Tämä on se, miksi en itse kaikessa halua miesystäväänikään pitää lähimpänä ja oletetuimpana tukena, koska samoin se menee somaattisella puolella. Tuo kokemusten jakaminen muille sairastajille on sitä, että siitä itsekin saa jotain. Ja kumppaniltaan haluaa muutakin kuin terveydestä huolenpitoa. Joo, itsellä suhde joskus kariutui tällaiseen.

 

[aquanqua]

Tämä on se, miksi en itse kaikessa halua miesystäväänikään pitää lähimpänä ja oletetuimpana tukena, koska samoin se menee somaattisella puolella. Tuo kokemusten jakaminen muille sairastajille on sitä, että siitä itsekin saa jotain. Ja kumppaniltaan haluaa muutakin kuin terveydestä huolenpitoa. Joo, itsellä suhde joskus kariutui tällaiseen.

Monimutkaisia ja yksilö-/tapauskohtaisia juttuja. Tiedän myös, että monia läheisten mielenterveysongelmat pelottavat ja vaikka olisi haluakin auttaa, niin keinoja ja osaamista ei välttämättä ole. Siitä voi nopeasti seurata turhautumista, riitoja ja lopulta yhteydenpidon sekä ihmissuhteen kariutuminen.

Ehkä ajattelin enemmän, että jos saman katon alla asuu joku joka välittää, niin se ennaltaehkäisee erakoitumista, päivärytmin vinoutumista ja negatiivisen kierteen syvenemistä. Hirvittävää lukea Voutilaisen tapauksessa siitä, että hän oli kuukausitolkulla yksin kotonaan vain itkenyt öisin ilman mitään positiivisia tulevaisuudennäkymiä ja ilman että olisi ketään ollut rinnalla lohduttamassa/tukemassa ja tarjoamassa perspektiiviä neidin ongelmiin.

 

[Ollakseni]

Monimutkaisia ja yksilö-/tapauskohtaisia juttuja. Tiedän myös, että monia läheisten mielenterveysongelmat pelottavat ja vaikka olisi haluakin auttaa, niin keinoja ja osaamista ei välttämättä ole. Siitä voi nopeasti seurata turhautumista, riitoja ja lopulta yhteydenpidon sekä ihmissuhteen kariutuminen.

Ehkä ajattelin enemmän, että jos saman katon alla asuu joku joka välittää, niin se ennaltaehkäisee erakoitumista, päivärytmin vinoutumista ja negatiivisen kierteen syvenemistä. Hirvittävää lukea Voutilaisen tapauksessa siitä, että hän oli kuukausitolkulla yksin kotonaan vain itkenyt öisin ilman mitään positiivisia tulevaisuudennäkymiä ja ilman että olisi ketään ollut rinnalla lohduttamassa/tukemassa ja tarjoamassa perspektiiviä neidin ongelmiin.

Onhan se hankala pyytää apua kavereilta. Eihän sitä haluaisi vaivata muita ongelmillaan.

 

[UnenNukkuja]

Ehkä ajattelin enemmän, että jos saman katon alla asuu joku, niin se ennaltaehkäisee erakoitumista, päivärytmin vinoutumista jne..

Tämä kyllä totta. Minä ja kumppanini olemme molemmat olleet tokenijoita kirurgisista operaatioista ja tuossahan tämä on punnittu. On saanut sen kaverin kauppaan tueksi, ja lenkeille hieman katsomaan vierestä. Mutta ihan kaikessa voi mennä liiallisuuksiinkin.

 

[Skruf]

3080€:n sakko tuomiona kun ajat 3-vuotiaan lapsen kuoliaaksi.

Toimitusjohtaja ajoi 3-vuotiaan päälle Mersulla – Lapsen kuolemasta sakkoja

Toimitusjohtaja ajoi 3-vuotiaan päälle kohtalokkain seurauksin Pohjois-Pohjanmaalla.

www.iltalehti.fi

 

[Surukuku]

3080€:n sakko tuomiona kun ajat 3-vuotiaan lapsen kuoliaaksi.

Toimitusjohtaja ajoi 3-vuotiaan päälle Mersulla – Lapsen kuolemasta sakkoja

Toimitusjohtaja ajoi 3-vuotiaan päälle kohtalokkain seurauksin Pohjois-Pohjanmaalla.

www.iltalehti.fi

Tässä tapauksessa voidaan kyllä puhua aika helvetinmoisesta epäonnestakin, tuottamuksellisuutta tuossa ei ole. Koko keissi on aika painajaismainen, koska autossa oli kaikki mahdolliset turvalaitteet, jotka oli kuitenkin suunniteltu toimimaan pääsääntöisesti suuremmassa nopeudessa kuin käytetty 16 km/h.
Nuo langetetut sakot ovat lähes automaatio tämmöisissä tapauksissa, joilla ei ole kyllä kenellekään mitään merkitystä eivätkä anna mitään kuvaa tapahtuneesta.

Edit: Tuo otsikko on malliesimerkki klikki-houkuttelusta ja varustelusta epäolennaisilla argumenteilla, joilla saadaan tapaus vaikuttamaan vähintäänkin mielenkiintoiselta ja ihmiset pöyristymään.
Tämmöisissä tapauksissa tulee aina kysyttyä toimittajan etiikan ja moraalin perään, mutta eihän sellainen asiallisuus tietenkään myy tyyliin: Lapsi jäi auton alle ja menehtyi.

 

[Evil]

Olisikohan automerkki mainittu, jos toimitusjohtajalla olisi ollut joku Skoda tai Toyota…

 

[alwahla]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=zSINVERu9Lk

Katselen tässä lyhyttä dokumenttia Mary Ann Bevanista, englantilaisesta sairaanhoitajasta, joka sairastui 32-vuotiaana agromegaliaan ja joutui aviomiehensä äkillisen kuoleman jälkeen liittymään friikkisirkukseen elättääkseen neljää lastaan, koska mitään muuta työtä ei ollut tarjolla. 13 vuoden ajan aina kuolemaan asti vuonna 1933 häntä esiteltiin erinäisissä esityksissä "maailman rumimpana naisena". Helvetin rankka video ja voi vaan kuvitella, millaista elämä oli noihin aikoihin Britanniassa sekä Jenkkilässä.

 

[aalto]

Avasin työsähköpostin ja siellä odotti kaksi peruutettua tapaamista. Molemmissa kyse on vähän harvemmin tapaamistani, mutta oikein hyvistä tyypeistä, jotka ovat nyt molemmat joutuneet jäämään saikulle henkilökohtaisen elämän kolahdusten vuoksi. Näillä ei siis ole keskenään mitään tekemistä, mutta molemmat tuli nyt mulle ilmi samalla kertaa. Harmittaa heidän puolesta.

Mitä muuten kannattaa tehdä sellaisen hieman etäisemmän työkaverin suhteen, joka on joutunut jäämään työuupumuksen vuoksi saikulle? Onko parempi vaan laittaa jokin ympäripyöreä tsemppiviesti vai tarjota jutteluseuraa? Kyse ei ole niin hyvästä tutusta, että tietäisin mistä tuossa tarkemmin on kyse tai että yleensä nähtäisiin tai juteltaisiin töiden ulkopuolella. Työasioissa ollaan kuitenkin tosi hyvin samoilla linjoilla ja ollaan autettu vastavuoroisesti toisiamme eri käänteissä.

 

[kiljander]

Kysy kaverin vointia lyhyellä viestillä. Minä ainakin tykkäsin aikoinaan, kun tiesin että muut ovat kiinnostuneita siitä miten voin.

Itse kuulin eilen lapsuudenystäväni kuolleen agressiivisen ja nopean sairauden murtamana. Pidetään kavereihin yhteyksiä aktiivisesti ja kysellään kuulumisia - tämä oli opetus itselleni

 

[Surukuku]

...
Mitä muuten kannattaa tehdä sellaisen hieman etäisemmän työkaverin suhteen, joka on joutunut jäämään työuupumuksen vuoksi saikulle? Onko parempi vaan laittaa jokin ympäripyöreä tsemppiviesti vai tarjota jutteluseuraa? Kyse ei ole niin hyvästä tutusta, että tietäisin mistä tuossa tarkemmin on kyse tai että yleensä nähtäisiin tai juteltaisiin töiden ulkopuolella. Työasioissa ollaan kuitenkin tosi hyvin samoilla linjoilla ja ollaan autettu vastavuoroisesti toisiamme eri käänteissä.

Omalla kohdallani, siis työuupuneena, vaikka olenkin lähtökohtaisesti ulospäinsuuntautunut, en erityisemmin halunnut keskustella ongelma(-i)stani työkavereiden kanssa. Varmaan siihen liittyi häpeää ja epävarmuutta, kun tilanne oli aivan ennenkokematon ja jotenkin pelottavakin.
Mutta - jokainen meistä on yksilönsä ja nää mt-asiat, jos mitkä, ovat nk, äärisubjektiivisia.

 

[MacRef]

@aalto Jos/kun työkaverisi on saikulla työuupumuksen vuoksi, niin älä sitten ainakaan työsähköpostiin sitä viestiäsi laita. Olisi suotavaa, että ko. työkaveri ei vähään (tai pitkään) aikaa lueskelisi työsähköpostejaan.

 

[aalto]

@aalto Jos/kun työkaverisi on saikulla työuupumuksen vuoksi, niin älä sitten ainakaan työsähköpostiin sitä viestiäsi laita. Olisi suotavaa, että ko. työkaveri ei vähään (tai pitkään) aikaa lueskelisi työsähköpostejaan.

Ai saakeli, tässähän olisi paikka olla paska työkaveri ja laittaa Facebookin kautta viestiä, että "et varmaan lue työposteja ja harmi kun jouduit jäämään pois töistä (ja pari surunaamaa), mutta kuule kun meillä on nyt tää projekti vähän pahassa paikassa ja lomat painaa päälle, niin muistatko että lupasit katsoa sitä yhtä juttua..."

Eli juu, meinasin huikata henkilökohtaisen somen kautta tsempit ja tarjota mahdollisuutta jutella jostain ihan muusta kuin työjutuista.

 

[CuJo#31]

Kisulle tsemppiä kamppailuun syöpää vastaan. Juuri kun sai edellisen hoidettua niin iski uusi, aiempaan liittymätön kasvain toisaalle kehoon.

Laulaja Kisu Jernström viedään tänään historialliseen leikkaukseen – Lääkärit eivät uskaltaneet luvata mitään

Kisu Jernströmin sarkoomaleikkaus on Suomessa ensimmäinen laatuaan.

www.iltalehti.fi

 

[heketsu88]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=zSINVERu9Lk

Katselen tässä lyhyttä dokumenttia Mary Ann Bevanista, englantilaisesta sairaanhoitajasta, joka sairastui 32-vuotiaana agromegaliaan ja joutui aviomiehensä äkillisen kuoleman jälkeen liittymään friikkisirkukseen elättääkseen neljää lastaan, koska mitään muuta työtä ei ollut tarjolla. 13 vuoden ajan aina kuolemaan asti vuonna 1933 häntä esiteltiin erinäisissä esityksissä "maailman rumimpana naisena". Helvetin rankka video ja voi vaan kuvitella, millaista elämä oli noihin aikoihin Britanniassa sekä Jenkkilässä.

Tieteen kuvalehti historia-lehden 8-numerossa oli noin puolen sivun mittainen juttu tästä Mary Ann Bevanista. Oli löytänyt kumminkin "friikkisirkuksesta" uuden rakkauden eläintenhoitajasta ja mennyt hänen kanssaan naimisiin.