Veti surulliseksi / hiljaiseksi

[Lankershim]

Sieltä se sitten tuli tänään lääkärin suusta, kuolemantuomio. Ellei mitään Jumalan ihmettä tapahdu. Voihan helvetti. Paljon olen tehnyt, mutta paljon olisi vielä ollut tehtävää ja annettavaa, ainakin omasta mielestäni. Pelko ja jännitys lähdöstä on ollut läsnä jo pidemmän aikaa, mutta nyt se vihdoin konkretisoitui.

Laulakaa, juokaa, naikaa, puoli vuotta aikaa. Maksimissaan. Tällä hetkellä pyörii lähinnä mielessä oma lapsuus ja miten helppoa elämä silloin oli. Vaikka jollakin lailla tähän oli varautunut, niin kyllä se iski ihan helvetin kovaa. Vaikka tämä nyt onkin periaatteessa pieniä juttuja, niin muistan menneenä keväänä miettineeni, että niinköhän tämä jää meikäläisen viimeiseksi mahdollisuudeksi nähdä Ilves mestaruusjahdissa omana elinaikanani. Näin taitaa valitettavasti käydä. Onneksi mulle ei liikaa omaa perhettä siunaantunut, niin ei siitä ainakaan tarvitse murehtia. Pahoittelut palstatovereille, että on näin synkkää tekstiä, mutta tällä hetkellä haluan vain purkaa omia ajatuksia jonnekin.

 

[alwahla]

@Lankershim . Voihan perkele. Nyt on raju uutinen, enkä voi muuta toivoa teikäläiselle kuin voimia. Ihmeitä sattuu ja tapahtuu joskus yllättävästikin, ja vaikka suhtaudun niihin aika skeptisesti, toivon, että tuollainen ihme tapahtuu sinulle.

 

[TheJackal]

@Lankershim. Ei helvetti sentään, nyt veti mielen matalaksi täälläkin! En osaa oikein mitään sanoa muuta kuin yritä nauttia mahdollisimman paljon ajasta mitä sinulla on jäljellä! Voimia sinne!

 

[Surukuku]

Jokaisella meistä on täällä rajallinen määrä aikaa, harvalle se etukäteen kerrotaan, mikä on kyllä karua kuultavaa ja pistää näin täysin ulkopuolisenkin miettimään oman elämänsä kaarta.
@Lankershim Toivon, että jäljellä oleva aikasi on arvokas, vailla turhaa pelkoa. En varmaan osaa kuvitella osaasi omalle kohdalleni, mutta kuitenkin toivoisin siinä olevan enemmän tyyytyväisyyttä siitä, mitä on tehty kuin pettymystä siitä, mitä ei tullut tehtyä. Voimia!

 

[Barcelona]

Nuorten miesten paha olo ja itsetuhoisuus kuuluvat kriisipuhelimessa aiempaa enemmän

MIELI ry:n kriisipuhelimeen soittaneiden nuorten miesten itsemurhasuunnitelmien määrä on tänä keväänä yli tuplaantunut verrattuna alkuvuoteen 2020.

yle.fi

Yksi syy miksi vähän pelkään uuden hallituksen keppi linjaa on se että kohdistuu ihmisiin joilla ei mene hyvin. Siinä kun ahdistus ja tuska lisääntyy niin se sitten tulee näkymään.

 

[vastaantulija]

Lapsi kuoli seurakunnan leirillä

Aika hiljaiseksi vetää, kun omakin alakoululainen oli juuri viime viikolla vastaavanlaisella seurakunnan leirillä.

Osanotto omaisille. Aika mahdoton ymmärtää, että lähettää lapsen tuollaiselle järjestetylle leirille, eikä hän koskaan sieltä enää palaa kotiin.

 

[UnenNukkuja]

Aina voi mennä kokoaikaisiin töihin ja lopettaa olemasta ahdistunut ja masentunut ja siten on helppo välttää tukien leikkaukset. T: Petteri, Riikka, Anna-Maja ja Sari

Tätä mietin ihan oman kokemukseni kautta. Epilepsiaani on jotkut työnantajatkin reagoineet kovin vanhoillisesti, ja siten jäänyt paikkoja saamatta. En ole noista katkera, koska löytyi huippujakin työpaikkoja, mutta toivon, ettei tämän hallituksen päätökset tee tuollaisesta syrjimisestä taas helpompaa.

 

[alwahla]

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=rusu4CWb5zE

Tämä video. Katoavaista on mainen kunnia ja tässä tapauksessa Detroitin kunnia.

 

[alwahla]

Itämereen pudonneet lapsi ja äiti ovat kuolleet

Kaksikko nostettiin merestä isossa pelastusoperaatiossa.

www.is.fi

Tämä uutinen veti mielen apeaksi tänään. Traaginen tapahtumaketju.

 

[PeteX]

Hyvän ystävän muistolle. Tuli eilen ihan puskista. Ystäviä loppuun saakka, vaikka oltiin eri mieltä mm. lätkästä. Kom igen Kurt

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=O4irXQhgMqg

 

[Surukuku]

Yksin kotona...
Vaimo joutui sairaalaan perjantaina eikä ole vielä tietoa, milloin pääsee kotiin. Eilen hänet siirrettiin KYS:stä yhteen hyvinvointialueen tk:hon, jossa oli tilaa, vielä kauemmas täältä kodista, reippaan sadan kilometrin päähän.
Noh... ihan sama, vaikka kuuhun, kunhan tervehtyisi pian ja pääsisi kotiin - huomenna käyn kuitenkin edes katsomassa häntä...

 

[Barcelona]

Itämereen pudonneet lapsi ja äiti ovat kuolleet

Kaksikko nostettiin merestä isossa pelastusoperaatiossa.

www.is.fi

Tämä uutinen veti mielen apeaksi tänään. Traaginen tapahtumaketju.

Ei tästä tapauksesta pitäs lukee juttuja, mutta silti tulee klikattua ne auki ja surulliseksi niistä tulee.

 

[Surukuku]

Yksin kotona...
Vaimo joutui sairaalaan perjantaina eikä ole vielä tietoa, milloin pääsee kotiin. Eilen hänet siirrettiin KYS:stä yhteen hyvinvointialueen tk:hon, jossa oli tilaa, vielä kauemmas täältä kodista, reippaan sadan kilometrin päähän.
Noh... ihan sama, vaikka kuuhun, kunhan tervehtyisi pian ja pääsisi kotiin - huomenna käyn kuitenkin edes katsomassa häntä...

Vaimoni sairaalareissun pitkittyessä, on ollut aikaa mietiskellä asioita ja huomannut mm. että:

"Koti ei ole vain paikka, vaan enemmänkin tunne, että on siellä, missä sinua rakastetaan"

Kun täällä kotona ei ole ketään, jonka kanssa jakaa ilot ja surut, mikään ei oikein tunnu miltään - jäljelle on vain kaipaus ja raskas huoli toisen voinnista. Lamaannuttava epätoivo ja pelko hiipii välillä mieleen, vaikka sitä kuinka yrittää potkia pois ja olla rohkea.
Minulla on koirat, jotka pitävät päiväjärjestyksen järkevänä, mutta niidenkin kanssa olemisesta on ilo kadonnut ja huomaa välillä miettivänsä: "Entä, jos minullekin käy jotain, kuinka nämä sitten selviävät?"

En odota vastauksia, tms. On vain pakko "puhua" näitä ajatuksiani, kun ei täällä ketään ole enkä oikein halua/osaa kuormittaa läheisiäni näillä tunnoillani. Voi kuulostaa omituiselta, mutta se on minuun aikoinaan sisään rakennettu ja vain vaimoni kanssa kykenen nauramaan ja itkemään kaikki ilot ja surut suoraksi.

Minä pärjään, kun olen oppinut jo itsestäni, milloin on aika pyytää apua...

 

[Iisoppi]

Kun täällä kotona ei ole ketään, jonka kanssa jakaa ilot ja surut, mikään ei oikein tunnu miltään - jäljelle on vain kaipaus ja raskas huoli toisen voinnista. Lamaannuttava epätoivo ja pelko hiipii välillä mieleen, vaikka sitä kuinka yrittää potkia pois ja olla rohkea.

Tajuan että minun pitäisi nyt kirjoittaa jokin kannustava ja hieno viesti kun sinulla on "vaikeaa". Kuten olet minua tukenut viestein silloin kun minulla on ollut vaikeaa. Ikävä kyllä tajusin etten osaa kirjoittaa mitään hienoa juuri nyt. Kun luin että vaimosi joutui sairaalaan niin tunsin jonkinmoista harmia sinun takiasi. Tiedän miten rankkaa on kun läheiset sairastaa. En osaa muuta sanoa kuin voimia. Toivottavasti vaimosi paranee pian. Tiedän, tämä on sanahelinää mutta tarkoitan sitä todella.

 

[Surukuku]

Tajuan että minun pitäisi nyt kirjoittaa jokin kannustava ja hieno viesti kun sinulla on "vaikeaa". Kuten olet minua tukenut viestein silloin kun minulla on ollut vaikeaa. Ikävä kyllä tajusin etten osaa kirjoittaa mitään hienoa juuri nyt. Kun luin että vaimosi joutui sairaalaan niin tunsin jonkinmoista harmia sinun takiasi. Tiedän miten rankkaa on kun läheiset sairastaa. En osaa muuta sanoa kuin voimia. Toivottavasti vaimosi paranee pian. Tiedän, tämä on sanahelinää mutta tarkoitan sitä todella.

Ystäväni @Iisoppi, ei sinun pidä mitään näissä ympyröissä, et ole kellekään velkaa, mutta toki mielihyvin voit, jos tunnet niin. Kuten kirjoitin, en kirjoittanut yo. tekstiä muussa toivossa kuin, että voisin purkaa pahaa oloani edes jotenkin... ja olihan siitä vähän apua...
Kuitenkin, sinun tekstisi tuntuu ihan hyvältä enkä koe sitä mitenkään sananhelinäksi - ei ne hienot sanat vaan ajatus. Molemmat tiedämme, miltä välittäminen tuntuu näissä tilanteissa...

 

[nummenkallio]

Miki Liukkosen kuolema on jollain tavalla laittanut miettimään.

Surijoitahan riittää, jokainen itse miettiköön miten aitoa suru on. Kävin vain itse miettimään suhdettani Liukkoseen.

Minähän inhosin häntä. Mitään en niin tulenpalavasti inhonnutkaan kuin Manic Street Preachersin Richey Edwardsin kopioimista. Mikin kunniaksi on sanottava, että hän kyllä näytti Richeylta. Ilmeisesti hän myös sen jollain tavalla tiesi. Mutta tuo oli syy vihata. Varsinkin kun en itse ainakaan huomannut Mikiltä haastatteluja, joissa hän olisi pudotellut lempibiiseinään joitain Manicsien ö-puolia, joita olen itse vuodesta nakki kuunnellut.

Tällaisesta syystä en pystynyt enää suhtautumaan Miki Liukkoseen neutraalisti. Tuo Richey-kultti on muutenkin niin käsistä lähtenyt Manicsien kohdalla.

Mutta se kirjailija Miki Liukkonen. Sitä en tunne lainkaan, ja sen uskallan myöntää. Saa vinkata. Pari runoa äidistä luin, ja huomasin, että nyt tässä on jotain.

 

[Saipamies]

Vaimon kaverin poika on kadoksissa Saimaalla tapahtuneessa vene onnettomuudessa. Kaksi pelastui, mutta tämä kolmas vasta 18vuotta täyttänyt ei hyvin todennäköisesti.

 

[UnenNukkuja]

Kun täällä kotona ei ole ketään, jonka kanssa jakaa ilot ja surut, mikään ei oikein tunnu miltään - jäljelle on vain kaipaus ja raskas huoli toisen voinnista. Lamaannuttava epätoivo ja pelko hiipii välillä mieleen, vaikka sitä kuinka yrittää potkia pois ja olla rohkea.
Minulla on koirat, jotka pitävät päiväjärjestyksen järkevänä, mutta niidenkin kanssa olemisesta on ilo kadonnut ja huomaa välillä miettivänsä: "Entä, jos minullekin käy jotain, kuinka nämä sitten selviävät?"

Sanon tsemppini.

Koko viestistäsi tulee mieleen kesäni 2020, kun toinen puoliskoni varmasti pohti jotain hyvin samankaltaista. Muisteli tuota juuri äsken ja hymyilin. On myös ikävä tunne olla se, joka toiselle murhetta aiheuttaa. Haluaa pitkään vaan hokea kiitosta.

 

[Surukuku]

Sanon tsemppini.

Koko viestistäsi tulee mieleen kesäni 2020, kun toinen puoliskoni varmasti pohti jotain hyvin samankaltaista. Muisteli tuota juuri äsken ja hymyilin. On myös ikävä tunne olla se, joka toiselle murhetta aiheuttaa. Haluaa pitkään vaan hokea kiitosta.

Kiitoksia!

On vaikea edes ajatella syyllistävänsä toista niistä tunteista ja tuntemuksista, joita tämän äkillinen sairaus aiheuttaa - ja ymmärsin, ettet sellaista tarkoittanutkaan. Olen vain kiitollinen, että hän on nyt jo toipumassa.
Se, että perusterve puolisoni tuli nopeassa tahdissa niin kipeäksi, ettei kunnolla jaksanut edes puhua, säikäytti minut perin juurin. Vielä, kun tämä voinnin huononeminen alkoi jo ulkomaan reissulla, jossa asioille on ylipäätään hankalampi tehdä jotain, aloin syyllistää itseäni siitä, etten huomannut ajoissa... jotakin...

Tähän episodiin liittyy paljon muutakin, joka lisäsi huoltani ja pelkoani: mm. tylyä kohtelua matkavakuutuksemme lääkäriasemilla Krakovassa sekä Pohjois-Savon hyvinvoitialueen karmea hoitotilanne sen syrjäisissä terveyskeskuksissa.
Minä hattua nostan ja kumarran syvään sille Kaavin tk:n sairaanhoitajalle, jolla oli ymmärrystä ja sinniä tapella vaimoni takaisin KYS:iin jopa soittamalla lopulta KYS:n ensiapuun(!) saadakseen edes jonkun lääkärin käsiinsä - nöyrä kiitokseni hänelle. Miksi vaimoni sinne edes joutui, yli sadan kilometrin päähän kotoaan, jäi arvoitukseksi...

 

[Glove]

Miksi vaimoni sinne edes joutui, yli sadan kilometrin päähän kotoaan, jäi arvoitukseksi...

Tuskin siinä on sen kummempaa syytä kuin se, että lähempänä ei ollut vapaata vuodepaikkaa. Tuli taksilla kuskailta aika paljonkin tämmöisiä tapauksia aikanaan.

 

[Surukuku]

Tuskin siinä on sen kummempaa syytä kuin se, että lähempänä ei ollut vapaata vuodepaikkaa. Tuli taksilla kuskailta aika paljonkin tämmöisiä tapauksia aikanaan.

Tuota noin...
Selvisi juuri, että kyseessä onkin resurssipula eli ei voida ottaa tk:n vuodeosastolle enempää kuin on mitoituksen mukaista henkilökuntaa... Hurraaaaa!

 

[UnenNukkuja]

On vaikea edes ajatella syyllistävänsä toista niistä tunteista ja tuntemuksista, joita tämän äkillinen sairaus aiheuttaa - ja ymmärsin, ettet sellaista tarkoittanutkaan.

En tosiaan. Ja itselläkin on kokemusta siitä, kun toinen puolisko makaa sairaalassa. Olin todella neuvoton tuossa tilanteessa, kun odottelin lääkäriltä tietoa, miten operaatio meni. Tunnen omat vahvuuteni näin pitkään sairastaneena, mutta tuossa kohtaa iski avuttomuus.

Mutta tsemppini tosiaan, että vaimosi hoito rullaisi sujuvammin, olisipa tällaisessa maamme yhtenevämpi ja hyvinvointialueet jo voimissaan. (hoitajapulasta nyt tähän ketjuun sen enempää avautumatta)

 

[heketsu88]

Tämä kyllä veti mielen surulliseksi: 10-vuotias lapsi hukkui Helsingin Jakomäellä viikonloppuna. Oli kaveriensa kanssa mennyt uimaan lammelle, vaikka heitä oli kielletty menemästä sinne. Hänen kaverinsa olivat yrittäneet etsiä tätä lasta, mutta eivät olleet löytäneet häntä ja lähtivät sitten kotiin. Poliisi tutkii tapahtunutta nimikkeillä kuolemansyyn selvittäminen, pelastustoimen laiminlyönti ja kuolemantuottamus. Asiassa ei kuitenkaan epäillä rikosta. Tapahtumapaikalla oli ollut myös muita seurueita viettämässä lasten lisäksi aikaa ja poliisi kuulustelee ihmisiä selvittäkseen tapahtumien kulun ja olosuhteet.

Helsingin Jakomäessä hukkunut 10-vuotias poika oli rannalla leikkimässä kaveriensa kanssa – poliisi selvittää tapahtumia

Helsingin poliisi jatkaa hukkuneena Helsingin Jakomäessä löytyneen 10-vuotaan pojan kuoleman selvitystä. Tapahtunutta tutkitaan nimikkeillä kuolemansyyn selvittäminen, pelastustoimen laiminlyönti ja kuolemantuottamus.

www.mtvuutiset.fi

 

[Surukuku]

Yllättävän surulliseksi veti Randy Meisnerin poismeno. The Eagles oli yhtyeenä nuoruuteni yksi ehdottomia suosikkeja ja sen jäsenistä juurikin upeaääninen Randy ja kitaravirtuoosi Joe Walsh. Yhtyeen musiikkiin liittyy niin monia, monia muistoja, aika surullisiakin, toki iloisia myös, että se on kulkenut matkassani koko tähänastisen taipaleeni... ja edelleenkin kulkee.
Ehkä tämä tuntuu siksikin niin surulliselta, kun tuntuu, että nuoruuteni ikään kuin kuolee näiden ihailuni kohteiden myötä pikkuhiljaa pois...

 

[Via Dolorosa]

Ensirakkaus kuulemma harhautunut väärille urille ja vetää nykyään ihan täyspäiväisen nistin roolia.

Tekisi mieli pistää viestiä, mutta toisaalta kun ei olla ~10 vuoteen nähty, mistään puhumisesta puhumattakaan, niin olisi sataprosenttisesti aivan turhaa.

Vetää todella hiljaiseksi.