Maapallo on siitä hassu, että se kallistuu vähän ja ei koskaan ole kuten kartasta sen katsoo. Ilmastomuutoksen takia tosin mitään ei voi sulkea täysin pois.
Akselikallistuma on meidän maan olioiden kannalta oikein mainio juttu. Maapallon pyörimisakselin räpsähtäminen kohtisuoraan kiertoradan ratatasoa kohti muuttaisi radikaalisti vuodenaikojen käsitettä, ja planeettamme eri alueiden väliset lämpötilaerot kasvaisivat huomattavasti. Osassa maapalloa ruoantuotannosta ja koko elämästä ei tulisi mitään kuumuuden takia, paikoitellen sama juttu kylmyyden vuoksi. Kyllä vetäisi sekä surulliseksi että hiljaiseksi.
Karttaprojektiot ovat taas ihan vaan käteviä. Muta jos oikein kovasti päätämme vastustaa 2-ulotteiseen muotoon projisoituja karttalehtiä, niin on ehdottomasti myös vaadittava, että suunnistajien pitää juosta metsässä karttapallon kanssa. Se taas ei vetäisi surulliseksi eikä hiljaiseksi ollenkaan, tai suunnistajista en tiedä, mutta näin Jukolan viestin TV-katsojana kokisin tilanteen hilpeäksi, ennen kuin kyllästyisin koko sekoiluun.
Projektiokartta nyt vääntelee totuutta Väyrysen lailla, se kun on aina enemmän tai vähemmän venytetty jollakin tapaa. Siis kartta, ei Väykkä, hän kun ei ole mikään järin pitkä mies, toisin kuin Matti Vanhanen, Hector ja Kauko Röyhkä, ja Markkasen Lauria vasta onkin peijoonisti venytetty. Mutta ei ollenkaan samalla tavalla kuin vaikkapa maailmankarttaa, siis sellaista, jota yritetään esittää A4-arkilla nurkasta nurkkaan koko paperi karttapinnalla täyttäen. Siinähän karttaa venytetään kohti napa-alueita julmasti. Suomikin näyttää geografiselta suurvallalta. Ja Afrikan poikki voisi kuvitella tekevänsä kesällä pyöräretken.