Veti surulliseksi / hiljaiseksi

[nummenkallio]

Muiden pahuudesta puhuminen on minusta tässä asian kääntämistä ongelmasta pois. Ei saa toivoa pahaa tekijöille, hyysätään mieluummin vähän lisää.

Olen pitkään pidättäytynyt puhumasta tästä Atson tapauksesta, mutta voi vittu jumalauta, lähdetäänkö kaduille? On kaunista muistaa kynttilämerellä, mutta mitä se lopulta auttaa? Asia unohtuu äkkiä ja kohta on taas samanlainen tapaus, jota nyyhkitään.

Nyt pitää tehdäkin jotain. Jos tämä tapaus ei saa muutoksia aikaan, niin mikään ei saa. Olen valmis lähtemään kadulle.

Nyt riitti. Nyt todellakin riitti.

 

[SOF1969]

Nyt pitää tehdäkin jotain. Jos tämä tapaus ei saa muutoksia aikaan, niin mikään ei saa. Olen valmis lähtemään kadulle.

Pystyn hyvin samaistumaan ajatuksiin. Asun melko lähellä tapahtumapaikkaa, ja lähes päivittäin ajan ohi. Paljon on mietityttänyt liikennevaloissa seistessä.

Kadulle menijöitä ei ole näkynyt. Ne on eri jutut jotka vievät ihmisiä kadulle.

 

[nummenkallio]

Pystyn hyvin samaistumaan ajatuksiin. Asun melko lähellä tapahtumapaikkaa, ja lähes päivittäin ajan ohi. Paljon on mietityttänyt liikennevaloissa seistessä.

Kadulle menijöitä ei ole näkynyt. Ne on eri jutut jotka vievät ihmisiä kadulle.

Me mietimme kaikki eri asioita. Mutta ehkä ne ovat ihan oikeita. En minäkään Koskelassa asu.

Minä mietin Atson isän tuntemuksia ja sitä yleismaailmallista vääryyttä, mitä tässä on. Siinä on varmaan ihan tarpeeksi.

Ja sanottakoon, että pari kuukautta päätin olla kommentoimatta asiaa, mutta nyt riitti.

 

[SOF1969]

Ja sanottakoon, että pari kuukautta päätin olla kommentoimatta asiaa, mutta nyt riitti.

Jos tässä kommentoisi mitä ajattelen, niin penalttia nasahtaisi välittömästi. Sen voi vaan vielä todeta että en tiedä ketkä mielenilmauksia yleensä järjestävät, mutta tässä olisi sen paikka, kiusaamista vastaan. Jos kuoliaaksi pahoinpidelty huumeidenkäyttäjä ansaitsi sen, miksei kuoliaaksi kiusattu koulupoika?

 

[nummenkallio]

Sen voi vaan vielä todeta että en tiedä ketkä mielenilmauksia yleensä järjestävät, mutta tässä olisi sen paikka, kiusaamista vastaan. Jos kuoliaaksi pahoinpidelty huumeidenkäyttäjä ansaitsi sen, miksei kuoliaaksi kiusattu koulupoika?

En vähättele muita, mutta kyllä tässä Atson tapauksessa olisi kaikki mahdollisuudet näyttävään suremiseen. Tapahtuma johonkin Rautatientorille. Vielä ei ole näkynyt.

Edelleen sanon: nyt tai ei koskaan. Nyt riittää.

Jos mitään ei tapahdu, niin kaduille. Saatana.

 

[Ollakseni]

@nummenkallio ja @SOF1969 jos haluatte järjestää marssin tuon tapauksen vuoksi niin järjestäkää. Korona rajoitukset varmaan rajoittavat vähän mahdollisuuksia, mutta muuten noita voi järjestää. Mitä vastaan te marssisitte tai minkä puolesta? Väkivaltaa vastaan, mutta kuritushuone takaisin? Aito elinkautinen? Lisää poliiseja? Mitä nämä teidän ratkaisunne olisivat? Jos siis unohdetaan se että pitäisi vetää turpaan.

 

[SOF1969]

@nummenkallio ja @SOF1969 jos haluatte järjestää marssin tuon tapauksen vuoksi niin järjestäkää.

Kuten tuossa totesin, en tiedä mitkä tahot näitä yleensä järjestävät, mutta nopeastihan niitä syntyy usein, kun sopiva kohde on. Itsellä nyt ei ikävä kyllä ole aikaa eikä mahdollisuuksia kyseistä järjestää, mutta tämä olisi ensimmäinen kerta kun osallistuisin.

Näkisin teemaksi kiusaamisen vastustamisen sekä lisäresurssien vaatimisen lastensuojeluun sekä nuorisotyöhön.

 

[rinne]

Muiden pahuudesta puhuminen on minusta tässä asian kääntämistä ongelmasta pois. Ei saa toivoa pahaa tekijöille, hyysätään mieluummin vähän lisää.

Ei. Ei se ole katseen kääntämistä ongelmasta pois. Se on asioiden suhteellistamista. Asettamista kontekstiin. Koskelan tapaus on hirveä, järkyttävä. Se ei ansaitse ymmärrystä, ei pienemmissäkään väärin. Mutta yksi tapaus ei voi johtaa yhteiskunnallista päätöksentekoa. Pitää kyetä näkemään se isompi kuva. Ei voi lähteä vaatimaan silmää silmästä. Siinä silmittömässä väkivallassa lähinnä alistuisi tekijän tasolle.

...ja kaikista ongelmistaan huolimatta siinä isossa kuvassa eivät asiat ole erityisen huonosti juuri nyt. Läntiset yhteiskunnat elävät rauhallisinta aikaansa historiassa. Tasa-arvo on levinnyt laajemman ihmisjoukon turvaksi, mahdollisuuksia on kaduille jäämisen sijaan. Sotia ei ole. Väkivalta on moniin historian ajanjaksoihin verrattuna vähäistä. Henkirikosten määrässä mm. Suomessa on laskeva trendi ollut jo tovin (sivuhuomautus, tähän taisi viime vuodesta tulla piikki vaihteeksi?). Viimeisen vuoden aikana maailmalla on nähty kaikenlaista, mutta pitänee katsella eteenpäin, jotta nähdään tilastojen asettuminen paikoilleen. Oliko viime vuosi vain tilastollinen poikkeus? Toki lienee myös hyvä huomioida niitä maita, joissa näitä "kovempia" rangaistuksia käytetään, missä kuolemanrangaistukset ovat käytössä. Onko monikin niistä yhteiskunnista sellainen, josta Suomen kannattaisi mallia ottaa?

Mätiä yksilöitä on aina. Hirveyksiä tapahtuu jatkossakin, ei niitä kaikkia saada pois kitkettyä. Pidän sitä jonkinlaisena tilastollisena mahdottomuutena. Mutta sen ison kuvan pitäisi määrittää suurempien linjanvetojen määrittämistä. Nämä Koskelan tapaukset tulevat jatkossakin herättämään kansan. Näiden yksittäistapausten otsikoilla ja somerepostelulla hierotaan kaikki ihmisten silmille. Saadaan aikaan reaktioita. ...ja varmasti nämä toimivat kipinänä johonkin. Jos tästä saadaan validi kampanja pystyyn esim. kiusaamista vastaan, niin hienoa.

Mutta realismia kuitenkin lienee, että jossain Suomen kaltaisessa maassa joku "paskaksi hakkaaminen" ei ole validi vaihtoehto rangaistuksena. Ei se kuulu Suomen tai suomalaisten arvoihin, vaikka sitä osa somessa huuteleekin. Kuka enemmän, kuka vähemmän tosissaan. Rangaistuslaitoksen ainoa tavoite ei ole rangaista. Siinä yritetään samalla antaa ongelmalliselle yksilölle mahdollisuus päästä takaisin yhteisön osaksi. Liian kova käsi tuomitsisi tekijän lopullisesti, hieman ihmisläheisemmällä rangaistuskäytännöllä annetaan mahdollisuus, että ihmisestä voisi vielä kehittyä pätevä osa yhteiskuntaa. Toki joidenkin kohdalla se on turhaa. Osa ihmisistä on menetetty. Sitä kautta joku "aito elinkautinen" olisi syytä työkalupakkiin lisätä, ei niitä mahdollisuuksia tarvitsisi loputtomiin antaa. Mutta ei nyt silti lähdetä lisää verta vuodattamaan.

 

[Turha Kaukalo]

Olisi kiva tietää, moniko poseeraa kauhistunutta ja moniko päästää oman sisäisen murhaajansa sanallisesti irti, kun tapahtuu jotain erityisen sairasta. Murhainfosta löytyy esimerkkejä kummastakin ihmistyypistä. Se todella vetää surulliseksi / hiljaiseksi, kun heidän tuotoksiaan lukee.

Kuulkaa kaikki, minäkin olen kauhistunut, enkä todellakaan hyväksy mitään -poseeraus ja Mitä tekisin, jos saisin tehdä -fantasiointi. Etenkin edellinen on yksilön rituaali, että hänkin kuuluu yhteisöön, kun ollaan jakopaikassa, että kenen joukoissa seisot, meidän tuomitsijoiden vai teon ymmärtäjien, jotka melkeinpä ovat itsekin tekijöitä kun vähintään hyysäävät tekijöitä. Mielenkiintoisesti jälkimmäisempi ryhmä todella on lähellä teon tekijöitä, he ovat vielä fantasia-asteella, mutta saattaa jo vähän himottaa siirtyä tekoihin. Varmaan tässä vaikuttaa sosio-ekonominen taustakin. Fantasioijat saattavat olla yhteiskunnassa vähän alemmalla portaalla, eivätkä ymmärrä pitää turpaansa kiinni vaan kailottavat ilmoille muutamien suuren toiveen.

 

[Punamusta]

Todistavatko nämä viestit Koskelan murhasta syytettyjen juonittelun teon jälkeen? ”Me kaks ollaan nyt tärkeempii”

Tekijät pohtivat jälkien peittelyä ja ruumiin hävittämistä.

www.is.fi

"Me kaks ollaan nyt tärkeempii"

Menisi hyvin myös johonkin pahoinvointiketjuun jos sellaista on... todella kamala tapaus ja tuli tuostakin suluissa olevasta lausahduksesta ihan huono olo. Nuo ovat nytkin elossa mutta se viaton poika on kuollut... todella, todella väärin. Ei tällaista saisi ja pitäisi tapahtua ikinä missään.

 

[Hera80]

Erään läheisen kuolema koskettaa vieläkin ja ihmettelen sitä, mikä kiire on kaikki hyvä ottaa pois päältä maan.

 

[Lert]

Vuosi sitten työkaverini sai syöpädiagnoosin.
Tänään loppui kivut, alkoi ikiuni.

Hiljaa voimat uupui,
lähdön hetki läheni.
Väistyi vaiva, tuli rauha,
uni, kaunis, ikuinen.

 

[SOF1969]

Vuosi sitten työkaverini sai syöpädiagnoosin.
Tänään loppui kivut, alkoi ikiuni.

Hiljaa voimat uupui,
lähdön hetki läheni.
Väistyi vaiva, tuli rauha,
uni, kaunis, ikuinen.

Osanottoni. Itsellä kävi sama tilanne parisen vuotta sitten. Yli 20 vuotta tehtiin yhdessä duunia. Sattui.

 

[UnenNukkuja]

Jyrki Kasvin saattohoito hiljentää, mutta kommentit juttujen alla suututtaa. Miksi pitää purkaa poliittista tuskaa juttuihin, jotka käsittelee toisen syöpää?

 

[Barcelona]

Saulin juttu veti hiljaseksi.

Yksinäinen Sauli Paavola, 43, ei ole koskaan pitänyt ketään kädestä ja toive rakkauden löytymisestä on hiipunut: “Yhtä todennäköistä kuin lottovoitto”

Korona-aika on helpottanut Sauli Paavolan oloa, sillä nyt muutkin tietävät, millaista hänen elämänsä on ollut jo vuosikymmeniä.

yle.fi

Kyllä mua surettaa yksinäiset ja syrjäytyneet ihmiset. Varsinkin jos ovat yksinäisiä vasten tahtoaan eivätkä ole erakon elämää tietosesti valinneet.

 

[Huono pakki]

Saulin juttu veti hiljaseksi.

Yksinäinen Sauli Paavola, 43, ei ole koskaan pitänyt ketään kädestä ja toive rakkauden löytymisestä on hiipunut: “Yhtä todennäköistä kuin lottovoitto”

Korona-aika on helpottanut Sauli Paavolan oloa, sillä nyt muutkin tietävät, millaista hänen elämänsä on ollut jo vuosikymmeniä.

yle.fi

Kyllä mua surettaa yksinäiset ja syrjäytyneet ihmiset. Varsinkin jos ovat yksinäisiä vasten tahtoaan eivätkä ole erakon elämää tietosesti valinneet.

Minulla on vähän samansuuntainen tarina taustalla, sillä erotuksella, että tuossa vuosituhannen alkupuolella oli sentään pari juttua, joissa melkein päästiin ihan virallisesti seurustelun tasolle. Toisesta tapauksesta laitoinkin juttua naisasiat-ketjuun tuossa reilu vuosi sitten, ennen Koronaa vietimme aina vuosittain muutaman viikolopun yhdessä, ihan kaverilinjalla. Nyt emme ole Koronan takia nähneet liki vuoteen.

Viimeiset 15 vuotta on ollut aika hiljaista suhderintamalla. Eikä tässä oikein enää jaks yrittääkään. Tähän tilanteeseen on niin turtunut.

Kavereita toki on ollut, mutta ne ovat pikkuhiljaa hävinneet, kun ovat aloittaneet perhe-elämän tai muuttaneet muualle. Nyt Koronan aikana ne vähätkin tapaamiset ovat siirtyneet netissä keskusteluun.

Normaalitilanteessa toki harrastukset pyörisivät normalisti ja siellä näkisi kavereita, mutta nekin ovat olleet "jäähyllä" jo marras-joulukuun vaihteesta lähtien.

 

[Le Banner]

Viimeiset 15 vuotta on ollut aika hiljaista suhderintamalla. Eikä tässä oikein enää jaks yrittääkään. Tähän tilanteeseen on niin turtunut.

Älähän nyt heitä rukkasia naulaan tässä(kään) tapauksessa, sillä niin helppoa on nykyisin kuitenkin lopulta saada kontakti vastakkaiseen tai miksei samaankin sukupuoleen. Toista oli kasarilla perkele, jos suttuisen lapun puhelinnumeroineen jollekin pystyit jättämään jossain discossa, missä olit viiden bissen hönössä niin hyvä oli. Eikä niistä kukaan ikinä soittanut. Pää pystyyn, ei täällä kauaa pyöritä kukaan kuitenkaan.

 

[Huono pakki]

Älähän nyt heitä rukkasia naulaan tässä(kään) tapauksessa, sillä niin helppoa on nykyisin kuitenkin lopulta saada kontakti vastakkaiseen tai miksei samaankin sukupuoleen. Toista oli kasarilla perkele, jos suttuisen lapun puhelinnumeroineen jollekin pystyit jättämään jossain discossa, missä olit viiden bissen hönössä niin hyvä oli. Eikä niistä kukaan ikinä soittanut. Pää pystyyn, ei täällä kauaa pyöritä kukaan kuitenkaan.

Tottahan se toki on, että nykyään on noita yhteydenottomuotoja useita. Samanlaista paperilapuille numeron suhraamista se oli vielä 90-luvun puolivälissäkin, kun itse aloin tuolla "yöelämässä" pyöriä, vaikka silloin useilla oli jo kännykkä. Ujona ihmisenä jäin sitten aina sinne jonon hännille.

Ei tietenkään koskaan pitäisi luovuttaa, mutta tällä hetkellä ei ole valoa tunnelissa näkyvillä. Mutta katsellaan, onhan kesä kuitenkin taas tulossa...

 

[Steril]

Kavereita toki on ollut, mutta ne ovat pikkuhiljaa hävinneet, kun ovat aloittaneet perhe-elämän tai muuttaneet muualle. Nyt Koronan aikana ne vähätkin tapaamiset ovat siirtyneet netissä keskusteluun.

Pätee hyvin myös nuoremmalla iällä, kun lähdetään opiskelemaan eri paikkakunnille tai elämä vie muutenkin eri suuntiin. Kun lukio ja armeija loppui, niin sen jälkeen monet kontaktit ovat jääneet täysin "roikkumaan". Korona vielä tuo oman mausteensa päälle.

 

[UnenNukkuja]

Hiljenin jotenkin kaverini puolesta. Panu Rajalan vaimo on kuollut, kertoi Iltalehti. Tuttuni oli hänen oppilaansa ja muistan kuulleeni rankkojakin tarinoita tuolta ajalta. Osanotto siis Panu Rajalalle.

 

[L. Paraske]

Saulin juttu veti hiljaseksi.

Yksinäinen Sauli Paavola, 43, ei ole koskaan pitänyt ketään kädestä ja toive rakkauden löytymisestä on hiipunut: “Yhtä todennäköistä kuin lottovoitto”

Korona-aika on helpottanut Sauli Paavolan oloa, sillä nyt muutkin tietävät, millaista hänen elämänsä on ollut jo vuosikymmeniä.

yle.fi

Kyllä mua surettaa yksinäiset ja syrjäytyneet ihmiset. Varsinkin jos ovat yksinäisiä vasten tahtoaan eivätkä ole erakon elämää tietosesti valinneet.

Tämä veti itsenikin hiljaiseksi, mutta myös sen vuoksi että muistan Saulin armeija-ajoilta. Oli silloin samassa joukkueessa kanssani, ja olin kaverin kanssa tekemisissä ainakin sen verran, että muistan hänet hyvin vielä näin reilut parikymmentä vuotta myöhemmin ja tunnistin heti kun tuon jutun ekaa kertaa näin. Vähän yllätti tämä juttu sikäli, että eihän hän mikään puhelias ollut, mutta pienoisesta kömpelyydestään huolimatta ihan ns. normaali suorittaja tuolla armeijan harmaissa ja ihan huumorintajuinen tyyppi.

Onhan se surullista, että elämä on mennyt hänellä tuohon suuntaan, mutta jos joku katsoi tuon Perjantai-ohjelman, niin näki että Saulillakin on toivoa. Se olikin sitten veti iloiseksi -ketjun asioita se.

 

[Pulle Nah]

Puolison sisarenpoika veti huumeöverit eilen. Sydän oli ollut pysähdyksissä 40 min mutta kun elvytys oli lopetettu, se oli alkanut lyödä. Makaa nyt teholla hengityskoneessa, lääkäri oli sanonut, että seurataan max. 3 päivää ennenkuin otetaan piuhat irti. Pitkä katko sydämen toiminnassa on hyvin todennäköisesti aiheuttanut niin mittavat vauriot elimistöön, että pelkkä hengissäsäilyminen olisi ihme, saati toipuminen.

Ei tullut yllätyksenä, että näin kävi mutta voi jeesus, kun tuntuu hirvittävältä hänen vanhempiensa puolesta. Sitä itsekin vanhempana voi elävästi eläytyä heidän suruunsa, ei pelkästään lopputuloksesta johtuen, vaan ylipäätään henkilön elämänkaareen.

Ihan hirvittävän surullista.

 

[Nick Neim]

On tämä maailma joskus vaan niin epäreilu paikka.

Enoni, joka on äitini kanssa hirveän läheinen, on asunut Helsingissä palvelukodissa useamman vuoden. Koronan takia luonnollisesti 72-vuotias riskiryhmään kuuluva äitini ei ole viime kesän yhtä ulkovierailua lukuunottamatta nähnyt häntä koronan alettua, kun omat liikkumisetkin ovat olleet minimissä, ja välimatkaa heidän välillään on 60 km. Ennen koronaa tosiaan kävi vierailemassa viikoittain Helsingissä, viemässä kauppatarvikkeita, auttamassa laskuissa yms. Nyt sitten vihdoin ja viimein maaliskuun viimeisenä päivänä äitini sai rokotteen, ja hän alkoi suunnittelemaan ja haaveilemaan seuraavasta sovitusta vierailusta palvelukotiin tapaamaan veljeään.

Viikonloppuna enolle kuume ja siirto Haartmanin sairaalaan. Sunnuntaina selvisi ettei ole koronaa ja tulehdusarvot lähtivät laskuun, lääkärien mukaan hyvältä näytti tilanne. Tänään aamulla tuli tieto, että eno on nukkunut pois, ja tämä tuli lääkäreillekin isona yllätyksenä. Oli kyllä kova paikka äidille, kun eivät nyt enää nähneetkään, ymmärrettävästi. Varsinkin, kun tuon oman rokotteen vuoksi heräili jo toiveet näkemisestä, ja vielä viime viikon alussa kaikki oli aivan OK, kun juttelivat mm. äidin saamasta rokotteesta.

Riipaisi toki itsessään enon pois nukkuminenkin, mutta äidin puolesta vituttaa ja isosti.

 

[peksa]

Mun Samsung otti aloitti kevään kunniaks uintiharjoitukset ja se ei pysyny pinnalla, veti vettä keuhkoihinsa ja kuoli. Saa nähdä elpyykö mutta epäilen. Varakännyyn meni hermot käytännössä heti joten hyvin mullakin menee. Ollaan ilman puhelinta siis. Sanoisin kirosanan mutta ei uskalla kun täällä on kiroilu kielletty.

 

[A Siente]

Pyörällä suojatietä ylittänyt lapsi kuoli jäätyään kuorma-auton alle Espoossa – kuljettajaa epäillään kuolemantuottamuksesta

Alakouluikäinen lapsi menehtyi tapahtumapaikalle.

www.is.fi

Tämä sai vähän miettimään. Miksi auton ratissa ei voi keskittyä ajamiseen ja ympäristön havaitsemiseen. Täysin turha kuolema.