Veti surulliseksi / hiljaiseksi

[heketsu88]

@BitterX Vei sanat suustani.

 

[UnenNukkuja]

Luin eräässä ”äijien” ryhmässä muistoja Jyrki Kasvista ja on kyllä monille kova pala. Itse seurannut lähinnä politiikka-ajan puheita. Mutta suruksi pistää.

 

[Johnny B. Goode]

Aina välillä kun tekee päiväduunin kylessä ns. "sivukeikkaa", niin on pakko käydä ihmisten asunnoissa. (Enkä tarkoita murtokeikkoja, ne ajat oli sitä nuaruutta, heheheh.) Niin törmää semmosiin kämppiin että ei voi tajuta mimmosen paskan keskellä ihmiset elää. Jotkut omaa välinpitämättömyyttään, jotkut taas kun ei ole mitään elämänhallintaa eikä sosiaalisia kontakteja. Näihin kun ns. "tottunut", niin luulis että on kovettunut siinä määrin ettei juuri mikään enää hetkauta. Sitten saa lukea jotain näitä että jotain pientä lasta on rääkätty, sorrettu, ja jopa kidutettu omien sukulaisten tai jopa vanhempien toimesta. Menee oikeesti vittu usko ihmiskuntaan. Viimeaikoina varsinkin menny aivan kuppi nurin. Tästä johtuen en perkele enää ikinään mökötä jos vaimo lupaa ottaa meille hoitomukeloita viikonlopuksi vaikka ei oo kysyny multa mitään, kun tiädän että siinä perheessä ei oo ipanoilla aina helppoo. Tuli nyt vaan tämmönen fiilis. Ja lupaan pitää siitä kiinni, vaikka en todellakaan ole mikään lapsi-inhminen. Kovasti ne on silti aina sedästä tykänny.

 

[ace]

Johnny sedän huolta tuossa ylempänä en yhtään vähättele, lapsien pitäisi saada turvallinen ja rakastettu elämä.

Kuitenkin eläinrakkaana täällä Romaniassa asuvana on surullista nähdä kulkukoirat ja varsinkin kulkukissat. Täällä ei ole tapana pitää juurikaan lemmikkejä sisätiloissa, vaan elukat saavat käyskennellä ulkona miten haluavat. Monet tosin aidatulla pihalla.

Pari kertaa meidän pihaan on eksynyt maailman suloisin pikkukoira, nälkäisenä ja häntä täynnä takiaisia. Vaikka enemmän kissaihminen olenkin, pistää tämän koiran kohtalo surulliseksi. Minulla ei ole mahdollisuutta ottaa sitä huolehdittavaksi, sen täytyy vaan jatkaa selviytymistä.

 

[Surukuku]

... Tuli nyt vaan tämmönen fiilis. Ja lupaan pitää siitä kiinni, vaikka en todellakaan ole mikään lapsi-inhminen. Kovasti ne on silti aina sedästä tykänny.

Johnny sedän huolta tuossa ylempänä en yhtään vähättele, lapsien pitäisi saada turvallinen ja rakastettu elämä.

Kuitenkin eläinrakkaana täällä Romaniassa asuvana on surullista nähdä kulkukoirat ja varsinkin kulkukissat. Täällä ei ole tapana pitää juurikaan lemmikkejä sisätiloissa, vaan elukat saavat käyskennellä ulkona miten haluavat. Monet tosin aidatulla pihalla.
....

Kyllähän ihmisyys mitataan sillä, miten kohtelee avuttomia luontokappaleita, kuten eläimiä ja lapsia. Minulta ei liikenne myötätunnon tippaakaan sellaiselle, joka kohtelee/on kohdellut esim. lemmikkeään huonosti ja puutun aina tilanteeseen, kun näen sellaista. Olen ollut muutaman kerran valmis ottamaan matsiakin jonkun kaltoinkohtelun takia, mutta aina on tilanne selvinnyt kuitenkin muuten.

PS. Olen nähnyt maailman metropolien kaduilla kaikenlaista, mutta eniten esim. Bukarestissa mieleeni jäivät 2000-luvun alussa lukuisat katulapset, jotka iltaisin vaeltelivat kaduilla yrittäen löytää suojaa ja ruokaa.

 

[Ilmari Ahde]

Aina välillä kun tekee päiväduunin kylessä ns. "sivukeikkaa", niin on pakko käydä ihmisten asunnoissa. (Enkä tarkoita murtokeikkoja, ne ajat oli sitä nuaruutta, heheheh.) Niin törmää semmosiin kämppiin että ei voi tajuta mimmosen paskan keskellä ihmiset elää. Jotkut omaa välinpitämättömyyttään, jotkut taas kun ei ole mitään elämänhallintaa eikä sosiaalisia kontakteja. Näihin kun ns. "tottunut", niin luulis että on kovettunut siinä määrin ettei juuri mikään enää hetkauta. Sitten saa lukea jotain näitä että jotain pientä lasta on rääkätty, sorrettu, ja jopa kidutettu omien sukulaisten tai jopa vanhempien toimesta. Menee oikeesti vittu usko ihmiskuntaan. Viimeaikoina varsinkin menny aivan kuppi nurin. Tästä johtuen en perkele enää ikinään mökötä jos vaimo lupaa ottaa meille hoitomukeloita viikonlopuksi vaikka ei oo kysyny multa mitään, kun tiädän että siinä perheessä ei oo ipanoilla aina helppoo. Tuli nyt vaan tämmönen fiilis. Ja lupaan pitää siitä kiinni, vaikka en todellakaan ole mikään lapsi-inhminen. Kovasti ne on silti aina sedästä tykänny.

Johnny on hieman tuhma setä eikä jutut lapsien korville, mutta sydän ei ole kiveä, saattaa olla kultaa.

 

[finnjewel]

Aina välillä kun tekee päiväduunin kylessä ns. "sivukeikkaa", niin on pakko käydä ihmisten asunnoissa. (Enkä tarkoita murtokeikkoja, ne ajat oli sitä nuaruutta, heheheh.) Niin törmää semmosiin kämppiin että ei voi tajuta mimmosen paskan keskellä ihmiset elää.

On työn puolesta pitänyt käydä tarkastamassa muutaman yksin asuneen vainajan asunto sen jälkeen kun kuolo oli korjannut.
Kyllä voi olla melkoinen näky, kun on ns. vailla elämänhallintaa eletty kuukausia jopa vuosia.

 

[Trenchtown]

Kaverini oli sairastanut vuosia vakavasti, mutta aivosyöpänsä saatiin jossain välissä leikkauksilla ja raskaalla lääkityksellä jo nujerrettua, tai sellaisessa käsityksessä ainakin olin. Vuoden päivät sitten frendi jutteli, että pitää vaan panostaa kaikki liikenevät voimavarat kuntoutukseen, niin jo ensi kesän korvilla toivottavasti pääsee takaisin töihin. Ei päässyt, syöpä uusi ja vei lopulta hyvin nopeasti. Viime viikolla kaveri ilmoitti joutuneensa osastolle TYKSiin, kun tulehdusarvot olivat olleet omien sanojensa mukaan "päin persettä". Tuo oli viimeinen kanssakäymiseni hänen kanssaan, sille tielle jäi.

Kuolema on ennenkin korjannut satoaan läheltäni ja käsitän kyllä sen kaikessa traagisuudessaan kuuluvan elämään, vaan tuntuuhan tuo nyt ihan saatanan pahalta. Ei niinkään itseni, vaan kaverini lasten, vaimon ja muiden kaikkein lähimpien puolesta. Itse asiassa tuli yllätyksenä, että miten pahan olon tuo uutinen toi. Perkele, multa sentään kuoli reilut kymmenen vuotta sitten tyttöystävä viereltä, eikä sekään tuntunut näin pahalta. Kirjoitin tämän kai siksi, että uutinen saavutti mut juuri ja anonyymi keskustelupalsta tuntui oikealta paikalta huutaa tuskaa ulos.

Kaulukset pystyyn ja ylpeästi päin pistimiä, lepää rauhassa ystäväni. Suru on suuri, hiljaisuus ääretön.

 

[Individual]

Otan osaa. Kaverit on tärkeitä. :(

 

[Surukuku]

Suru ja myötätunto toisia kohtaan ovat niitä inhimillisyyden tekijöitä, jotka antavat ihmiskunnalle mahdollisuuden selvitä...

Osanottoni, @Trenchtown

 

[SOF1969]

Osanottoni @Trenchtown. Tuo perheenjäsenten suru tuntuu aina niin kovalta. Lasten jääminen ilman isää tai äitiä on sellainen asia, joka itsestäni tuntuu aina pahimmalta jos nuorempi ihminen menehtyy. Jaksamista sinulle, ystävät ovat niin kovin tärkeitä.

 

[Patarouva]

Tänään on Kansainvälinen lasten syövän päivä.

Ylen aamutv:ssä puhuttiin tutkimuksesta, jonka mukaan, vaikka kaikki potilaat saavat taustoista riippumatta samaa lääketieteellistä hoitoa, parantavat vanhempien suuremmat tulot lapsen syövästä selviytymisen todennäköisyyttä noin 30 prosenttia.

Surullinen lisäpiirre jo ennestään surulliseen asiaan.

Lasten vakavat sairaudet pistävät omat turhat rutinat aina oikeisiin mittasuhteisiin.

 

[CuJo#31]

Kuvottava paskasäkki. Ei löydy muita sanoja tähän paikkaan.

”En tiedä, miksi tapoin poikani” – Näin 2-vuotiaan surmannut nainen selitti tekoaan, poliisi oli murtua rikospaikalla

Surmaaja väitti ahdistuneensa sukulaisistaan.

www.iltalehti.fi

 

[Creed Bratton]

Kuvottava paskasäkki. Ei löydy muita sanoja tähän paikkaan.

”En tiedä, miksi tapoin poikani” – Näin 2-vuotiaan surmannut nainen selitti tekoaan, poliisi oli murtua rikospaikalla

Surmaaja väitti ahdistuneensa sukulaisistaan.

www.iltalehti.fi

Joo tuli kauhea fiilis, kun tuon luki. Tuossa seinän toisella puolella nukkuu 2-vuotias pinnasängyssä, ei ymmärrys riitä...

 

[Barcelona]

Tää ketju kyllä vetää surulliseksi/hiljaiseksi. Kuten myö jokainen juttu jonka tosta Koskelan tapauksesta tulee eteen.

 

[WildCore]

Kännissä ja läpällä on lyöty, potkittu, hypitty päälle, lyöty rautaputkella ja vielä virtsattu päälle. Ja niin, riisuuttu housut pois.

Jokainen sen nyt pystyy hahmottamaan, että miltä on ruumis näyttänyt tuollaisen käsittelyn jälkeen, mutta nämä murhaajat ovat nähneet tekojensa jäljet ja siltikään kukaan heistä ei ole keskeyttänyt pahoinpitelyä ja soittanut apua uhrille. Kaksi syytetyistä vielä yrittää vierittää kaiken kolmannelle syytetylle. Kova on känni ollut.

Istumista luvassa 3 vuotta ja uudet nimet on varmaan jo haettu maistraatista.

 

[Rontti]

Kyllä tuli kyynel silmään, kun luin oikeudenkäyntitekstiä.

" Kaksi syytettynä olevaa poikaa olivat hänen ainoita kavereitaan."

 

[MegaForce]

Tuo Koskelan tapaus on sellainen että täytyy vain toivoa, ettei tuollaista tapahdu enää koskaan. Toivottavasti tekijöiden huoltajat joutuvat myös ainakin välilliseen vastuuseen.

 

[-Jonne-]

Koskelan murhaoikeudenkäynnin syyttäjän haastehakemukset – Reformi-studio

reformistudio.fi

Menin lukemaan Koskelan tapauksen haastehakemukset. Kieltämättä meni tunteisiin...Mikä sai uhrin hakeutumaan noiden eläimien tykö aina vaan uudelleen? Vielä enemmän vituttaa kun miettii mitä tekijät tästä tulee saamaan tuomioksi, muutamat vuodet linnaa ja taas mennään. Tuolla on epäonnistunut lastensuojelut ja kaikki maailman himmelit kouluja myöten.

Suomessa rangaistukset kaipaa todellakin päivitystä - myös nuorien kohdalla. Ymmärrystä ei tulisi antaa piiruakaan väkivallanteoista. Nyt siellä on "nuorina henkilöinä" ja "ensikertalaisien" alennuksia, sekä toki lisäksi kun teet rikoksia ryppäässä niin myös paljousalennuksia. Huoh.

 

[Surukuku]

...
Menin lukemaan Koskelan tapauksen haastehakemukset. Kieltämättä meni tunteisiin...

Joo, ei pitäisi minunkaan mennä lukemaan tuollaista... meinaan, rupee lievä väkivallan tarveharkinta pesimään sielussa ao. tekijöitä kohtaan, tulis Goldhammerille jotain käyttöä....

 

[Lert]

Koskelan henkirikoksen uhria kuvattiin tunnolliseksi, kiltiksi, lahjakkaaksi ja persoonalliseksi, mutta myös hyvin yksinäiseksi sekä hiljaiseksi.

Voi, miten julma paikka maailma on ollut tälle nuorukaiselle.

Nyt olen vapaa
ja mukana tuulen
saan kulkea rajoille
ajattomuuden.

 

[Urheiluministeri]

En tiedä. Itku tulee Koskelan tapauksesta lukiessa. Väkisinkin tulee mieleen, että onko uhri ollut jonkin sortin nepsy-nuori. Oma lapsi on autismin kirjolla, ja välillä vetää jalat veteläksi kun ajattelee, kuinka johdateltavissa hänen kaltaisensa lapsi tai nuori voikaan olla tässä julmassa maailmassa.

 

[ValkMan]

Uhri omaiset haluavat syytetyille maksimirangaistusta eli heidän ikänsä huomioiden 12 vuotta. Vaaditut vahingonkorvaukset nousevat yli 40 000 €. En tiedä menevätkö nuorisovankilaan istumaan rangaistustaan, mutta viimeistään aikuisten puolelle siirryttäessä vankilan oma kurinpitojärjestelmä pitää pojista varmaan "hyvää huolta" . Vankiloissa ei todellakaan arvosteta tällaista toimintaa.

On kyllä kokonaisuudessaan niin puistattava tapaus, että ei mitään rajaa. Raporttien mukaan uhrilla oli esimerkiksi kaikki kylkiluut poikki ja vammoja kropassa suunnilleen 100. Yksi pahimpia esimerkkejä siitä, että joukossa tyhmyys tiivistyy.

 

[nummenkallio]

Jotenkin tuo Koskelan tapaus on tullut lähemmäksi, kun tiedän uhrin isän muista yhteyksistä. Sitä tuskaa ei voi varmaan toinen ymmärtää.

Lapsesta on ollut valtava huoli. Elämä ei ole ollut pelkkää auringonpaistetta, mutta lapsi on ollut rakas. Sitten tulevat jotkut kusipäät, jotka murtavat lapsen täysin, häpäisevät tämän ja lopulta päättävät tämän elämän.

Tuosta tulee näin ulkopuolisellekin todella raivokas olo. Vanhemmilla se on moninkertainen ja siihen tulee päälle myös menetyksen tuska. Sitä lasta ei saa koskaan takaisin.

Ainoa riittävä rangaistus näille olisi, noh, tiedätte-kyllä-mikä.

 

[Rontti]

Hiljaiseksi ja surulliseksi vetää myös nämä väkivaltafantasiat tekijöitä kohtaan. Tsempatkaa nyt saatana.