Miehen lapsi on tulossa meille vappuviikonlopuksi. Nyt meni vähän suunnitelmat uusiksi. Vappu ei alunperin kuulunut "meidän juhliin" mutta koska pääsiäinen meni ohi (lapsen sairastellessa) niin saadaan nyt lapsi meille vapuksi. Ou jee...
Pitäisi ensin löytää se duuni, jossa olisi kavereita. VIimeksi olin yrittäjä ja vain satunnaisia työntekijöitä oli kaverina.Kun Nummis lähtee nykyisestä duunista eteenpäin, järjestetään läksiäiset. Tässä tilanteessa etänä yhdessä. Sitten porukan rokkari laulaa Sweet Child O' Mine ja nauretaan ja itketään yhdessä.
Hitto että ihmisellä saattoikin olla hyviä duunikavereita. Hyvät duunikaverit ovat elämän tärkeimpiä ihmisiä. Muistakaa se.
Eivät ole. Elämän tärkeimpiä ihmisiä ovat vaimo, lapset, Bon Scott ja Ronnie Van Zant. Työkaverit ovat opettajia, aika rasittava ihmisryhmä. Kiitos koronan, ei ole tarvinnut niitä nähdä viime aikoina.Hitto että ihmisellä saattoikin olla hyviä duunikavereita. Hyvät duunikaverit ovat elämän tärkeimpiä ihmisiä. Muistakaa se.
Eivät ole. Elämän tärkeimpiä ihmisiä ovat vaimo, lapset, Bon Scott ja Ronnie Van Zant. Työkaverit ovat opettajia, aika rasittava ihmisryhmä. Kiitos koronan, ei ole tarvinnut niitä nähdä viime aikoina.
Mulla on hyvä fiilis nyt, edes taajaan harjoittamasi tahallaan väärin ymmärtäminen ja päin vittua rivien välistä näennäistulkitseminen ei vaivaa minua nyt. Rauhaa, veli.Taattua laatua, äkäistä ihmisvihaa Pohjois-Karjalasta. Ehkä siellä asiat ovat toisin. Bon Scottista ja Ronnie Van Zantista ei ole minulle kamalasti iloa noin päivittäin, kun ovat kuolleet. Musiikin merkitys on eri asia kuin elävän ihmisen.
Mutta toivon sinne Pohjois-Karjalaan iloisia jokapäiväisiä hetkiä esimerkiksi Jouni Mömmön seurassa.
Mulla on hyvä fiilis nyt, edes taajaan harjoittamasi tahallaan väärin ymmärtäminen ja päin vittua rivien välistä näennäistulkitseminen ei vaivaa minua nyt. Rauhaa, veli.
Ainakin ammoinen Lieksan kaupunginjohtaja, nimeltä mainitsematta Niilo Tirkkonen, tykkäsi tanssia ravintola Puustellissa pöydällä ja laulaa että koko maailman järki on täällä. Enoni vaimo, Leila, joka oli siellä hovimestarina silloin, tapasi aina talutella Niilon taksiin ja sanoa, että jospa koko maailman järki lähtisi nyt kotiin, kun rouva Järki siellä odottaa.Pitääkö nämä Vainion lyriikat paikkansa @Evil ?
Puheen alkaa kasvattaja Laatikainen Osmo:
”Kivityömies Ryynin poika se on täysi rosmo.”
Nyökkää Eila Kämäräinen,
ilme itsetyytyväinen.
Tarinat on niin kuin bunkkerissa Hitlerin.
Missään kukaan tanakammin poskeaan ei soita.
Siellä pannaan järjestykseen toisten asioita.
Mannerheim on kaapilla
ja paskaa jauhaa tää päämaja.
Minä tiedän olen siellä ollut itsekin.
Koko maailman järki on täällä,
koko maailman järki on täällä,
koko maailman järki on täällä.
Opettajain huoneessa se on. Cha-cha-cha.
Kello kilahtaa ja kasvattajat täyttää huoneen.
Jutut outoja on, vaik' ei kukaan näytä juoneen.
Kirjava kuin nokka lunnin,
tuokio on välitunnin.
Tuskin edes Suopo pystyis' tästä parempaan.
Aikamiehet lässyttävät lasten vanhemmista.
Johtopäätöksiä kakaroitten kolttosista.
Kaiken tietää pedagogi,
tee-se-itse psykologi.
Tietoa on tasaisesti aivan mistä vaan.
Koko maailman järki on täällä,
koko maailman järki on täällä,
koko maailman järki on täällä.
Opettajain huoneessa se on. Cha-cha-cha.
Ikävä kuulla. Harminsa toki kaikilla. Jos olosi paranee jollain jounimömmö-vittuiluilla, joita en edes osaa vittuiluna ottaa, niin anna paukkua vaan. Minä olen omakätisesti kantanut viisi rakasta ja läheistä ihmistä hautaan, ei pikku keljuilu paljon hetkauta enää.Nummiksen elämä ei ole viimeisen vuoden puolentoista aikana ollut mitenkään kamalan tasaista. On ollut eroja, on ollut keskenmenoja. Silti tässä mennään ja pärjätään.
Ikävä kuulla. Harminsa toki kaikilla. Jos olosi paranee jollain jounimömmö-vittuiluilla, joita en edes osaa vittuiluna ottaa, niin anna paukkua vaan. Minä olen omakätisesti kantanut viisi rakasta ja läheistä ihmistä hautaan, ei pikku keljuilu paljon hetkauta enää.
Surullista kuulla, osanottoni. Kenellekään toivoisi tuollaistakaan. Vaan niin se lienee, ettei tätä elämää kukaan kulje lävitse ilman nivaskaa suruja. Ne tulee, ne käsitellään. Sitten jatketaan.Tässä on nyt kaksi eri asiaa. Olen vilpittömästi pahoillani noista menetyksistä, joita sanoit kohdanneesi. Otan osaa. Siihen eivät jounimömmöläpät liity mitenkään.
Sitten on ne kaksi keskenmenoa, jotka minä olen kohdannut. En sano niistä sen enempää, mutta siinä ne ovat.
Surullista kuulla, osanottoni. Kenellekään toivoisi tuollaistakaan. Vaan niin se lienee, ettei tätä elämää kukaan kulje lävitse ilman nivaskaa suruja. Ne tulee, ne käsitellään. Sitten jatketaan.
Minä pyrin aina hyvään. Nimimerkistäni huolimatta. Kannustan hyvyyteen, ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen ja anteeksiantoon. Tämä johtuu kasvatuksestani, joka ei ollut erityisen kristillinen uskonnollisessa mielessä, mutta kuitenkin syvästi humaani. Nämä arvot syöpyivät mieleeni. Saatan olla härski huumoriltani ja muutoinkin rasittava paska, mutta en koskaan halua tuottaa kenellekään mielipahaa. Paljoa ainakaan. Pahiksille voi vittuilla vähän.Kiitos. Luotan kuitenkin siihen, että täällä Jatkoajan hyvien kirjoittajien keskuudessa vallitsee sellainen fiksuus ja ihmisyys. Ainakin nyt sille saatiin todisteita.
Ennen vanhaan eli minun ja sinun nuoruudessa opettajilla saattoi usein ollakin sivistystä. Ainakin osalla oli. Muutaman kanssa saattoi saada aikaan tasokasta keskustelua. Oman kuntani yläkoulun opettajista muutama edusti mielestäni likimain klassista oppineistoa, heitä katsoin yläviistoon.Ilmeisesti vielä jossain elää vanha käsitys, että opettaja olisi jotenkin sivistyneempi ihminen kuin muilla aloilla työskentelevä, noin keskimäärin. Ei se niin ole. Monesti opettajainhuoneessa olen kuullut keskusteluja kirjallisuudesta, ja kohteena on ollut lähinnä joku Sidney Sheldon. Sitten kun yritän heittää väliin jotain Dostojevskista tai Faulknerista tai Marquezista, niin nämä on ihan äimänä. Marquez? Onko se jalkapalloilija? Ei kun se oli Maradona... Sama musiikin suhteen. Kyllä ne tietää nimen Beatles, mutta kun kysyy mitä biisejä ne on tehneet... Astronomiasta, filosofiasta, historiasta tai varsinkaan mistään rajatieteellisestä on turha virittää keskiverto-opettajan kanssa mitään keskustelua. Ei niitä kiinnosta. Kännykkä kiinnostaa, siihen ne on välitunnit kiinnittyneinä kuin hukkuva pelastusrenkaaseen. Että ei ihme mihin sivistyksen laiva seilaa, kun perämiehet möllöttää kissavideoita, Temptation Islandia ja Seiskan otsikoita.
Edustanet ammattikunnassasi jonkinmoista vähemmistöä. On teitä tullut muitakin vastaan, ja kyllä sen ihan penskana herkästi huomasi kuka panostaa ja kuka tekee vain välttämättömän.Sehän se. Ei tee virheitä. Ei mulle riitä työssäni tuo. Haluan antaa virikkeitä, innostaa lukemaan muutakin kuin ne pakolliset, kertoa enemmän jostain muinaisesta Egyptistä tai Rooman valtakunnasta kuin mitä oppikirja kertoo. Tahdon herättää kysymyksiä ja olla valmiina vastaamaan niihin, tai sitten olla mukana etsimässä niitä vastauksia. Oppia itsekin samalla kun opetan.
Taidanpa minäkin ostaa pois, ja Billin kirjan myös. Netflixistä muuten löytyy Bob Weirin näkökulmasta tehty dokkari, muistaakseni nimeltään The Other One. Katso, ellet jo ole. Mukavasti parituntinen vierähtää.Tuo on kyllä jo julkaistu reilu vuosikymmen sitten, mutta olennaisimmat asiat olivat tapahtuneet jo siihen mennessä. Ostin Leshin kirjan Suomalaisen kesäpoistolaarista muistaakseni eurolla, asiallinen poiminta.
Näin se pitäisi mennä. Innostava opettaja saa opiskelijat innostumaan aiheista, joista eivät muuten olisi niin kiinnostuneita. Loistavana esimerkkinä omalta kohdaltani on lukion uskonnonkurssi. Itseäni ei uskonto oppiaineena juurikaan ikinä kiinnostanut ja siihen en sitte panostanut pätkän vertaa ja numeroissa se näkyi. Tasaista numeroa 6 sieltä tuli. Sitten sattui yhdelle kurssille eri opettaja. Kaveri höpisi ummet ja lammet pitkin tunteja ja usein varsin löyhästikkin asiaan liittyen, mutta kertoi tarinansa mukaansatempaavasti ja jopa minua hänen puheensa kiinnostivat ja osallistuinpa tunneillakin mukaan, mitä en muuten tehnyt. Mutta tuosta kurssista sain numeron 8, kun asiat jäi päähän. Opettajalla on todella iso merkitys, kun opettaja iskee tarinaa ja vieläpä mukaansatempaavasti voi itseään kiinnostamattomistakin asioista saada todella paljon irti.Sehän se. Ei tee virheitä. Ei mulle riitä työssäni tuo. Haluan antaa virikkeitä, innostaa lukemaan muutakin kuin ne pakolliset, kertoa enemmän jostain muinaisesta Egyptistä tai Rooman valtakunnasta kuin mitä oppikirja kertoo. Tahdon herättää kysymyksiä ja olla valmiina vastaamaan niihin, tai sitten olla mukana etsimässä niitä vastauksia. Oppia itsekin samalla kun opetan.