Tänään se päivä vihdoin koitti. Ja vielä sopivasti isäni nimipäivänä. Joimme isäni kanssa nimpparikahvit isäni tykönä, söimme isäni tekemää raparperipiirakkaa ja rupattelimme, vaihdoimme kuulumisia kun vihdoin livenä näimme.
Viivyin isäni luona yli tunnin, viimeksi olimme samassa tilassa olleet vähintään noin kauan maaliskuun ihan alussa. Eli oli kiva nähdä isäni livenä melkein neljän kuukauden tauon jälkeen! Isäni kun on ollut ikänsä takia karanteenissa niin ei olla aiemmin rohjettu nähdä.
Tai huhtikuussa isäni toi pyörän taas minulle tänne Hämeenlinnaan mutta en laske sitä kertaa nyt mukaan vaikka toisemme silloinkin näimme. Se oli niin nopea pyrähdys.