Pojalla oli eskarin kevätjuhla tänään aamulla, eli syksyllä sitten kouluun. Koko päivän ollut sen jälkeen niin iloisella tuulella, se juhla vaan vaikutti itseenkin niin suuresti. Melkein siellä tuntui, että täytyykö tässä alkaa peräti liikuttumaan..
Nämä ovat juuri näitä isyyden isoja ilonhetkiä ja merkkipaaluja itsellekin. Niin sitä vain tällainen keski-ikäistyvä raavas mieskin, mitä nyt toki olen pohjimmiltani herkkä humanisti, saa huomata ajan kulun. Muistan kuitenkin hetken, kun ihan vasta pidin poikaa sylissä synnytysosastolla yhden päivän ikäisenä ja näytin ikkunasta ulos, että katsopas kun tuolla on maailma, ja isin tehtävä on kait opettaa miten siellä pitää elää. Ja sitten totesin perään, että vielä vaan kun isi itsekin tietäisi sen..