Muistan itsekin kun soitin ensimmäisen kerran pizzataksiin. Vuosi oli joku -89 ja jännitys oli valtava. Ajatukset pyörivät eestaas päässäni: Osaako se suomea? Pystynkö kuvailemaan minkä pizzan haluan?Kangerteleeko puheeni (olin kankkusessa tuolloin)? Kauanko toimitus kestää? Mitä jos se kysyy jotain huonolla suomella, enkä tajua mitään?
Nykyään tuo on arkipäivää, ja pystyn hoitamaan toimituksen kuin minkä tahansa rutiinin. Ehkäpä suurin vinkki, jonka voin antaa on: pyydä ensimmäisten toimitusten yhteydessä heitä tuomaan sinulle ruokalista. Sen jälkeen pizzan tilaaminen puhelimitse on paljon helpompaa. Sen sijaan että sanoisit takeltevalla ja jännittyneellä äänellä esim: "hahahhaluaisin pizzan, jossa o-o-on sa-sa-sa salamia ja tonnikalaaeikusipulia", voit möräyttää puhelimeen pelkästään "yksi kasi ilman oreganoa".
Ja harjoittelu peilien edessä ennen aitoa kontaktia auttaa myös.
Minäkin muistan ensimmäisen kerran, kun päätin tilata pitsaa puhelimella. Kyllä jännitti, kun puhelinluettelosta etsi pizzerian numeroa ja kun lankapuhelimeen oli numerot veivattu, niin kyllä jännitti, kun mietti, että yhdistyykö puhelu Istanbuliin vai mihin!
No kyllä sieltä vastattiin ja tilauksen sain perillekin, mutta... en ottanut huomioon, että silloisessa katuosoitteessa oli niin helvetisti ä-kirjaimia ja puhelimeen vastannut karvakäsi ei ollut vielä saannut kielikurssiaan läpi, joten sittenpähän oltiinkin kusessa. Varmaan viisitoista kertaa sanoin osoitteen, kunnes karvakäsi kuittasi puhelimeen "ÄYÄSÄYÄSÖÖSZÖZÖTTIE 15, SELVA!"
Voi sitä ilonpäivää, kun pitsa oli tulossa ja minä odottelin jo eteisessä sitä tulevaa vauhtikiekkoa, joka toisi ilon päivääni lopullisesti...
Noh, aikaa on nyt mennyt n. 13 vuotta ja odottelen vieläkin sitä pitsaa. Tuntuu, että joka päivä pitäisi käydä vielä porukoiden talolla tarkistamassa, jospa se Mehmed siellä autossa odottaisi minua pitsa etupenkillä. Surullista, niin surullista.
