Monesta syystä on tullut hymy naamalle viime vuosina. Aikahan on ollut suunnilleen kamalinta ikinä, ero ja kaiken yhteisen myyminen ja hirveät riidat. Mutta jotenkin jännästi tänä kamalana aikana elämääni on tupsahtanut kivoja ihmisiä. Kyllä, täältä Jatkiksesta, en nyt tägää teitä, kyllä te tiedätte. Teitä on paljon. Ja muualtakin.
Mutsikin on kysynyt, että miten sinä jaksat, kun erosit Katjasta. Toki se oli aina sama, vaihdetaan tilalle Anni, Krista, Eve jne. Näin voisi kuvitella, jos parisuhde olisi ollut elämän kohokohta. Olen hänelle kuitenkin selittänyt tätä ihmettä, että vaikka minä erosin ja se oli paskaa, niin sattumalta sain elämääni valtavasti muuta hyvää. En tiedä miten näin kävi, ehkä tämä on ihme.
Kiitoksia siis kaikille tämän ihmeen mahdollistaneille. Onhan teitä täällä. Tarkoitus oli kuitenkin sanoa, että ero ei ole maailmanloppu, se voi avata paljon uusia ovia. Minä koin, että ero oli lopulta myönteinen asia. Valtavasti aukesi uusia ovia.