Huh huh, nyt alkoi helpottamaan. Sain nimittäin tietää psykologian numeron ja se todellakin yllätti minut positiivisesti. Koe meni vituralleen eli siitä tuli kuutonen, mutta onneksi vahva tuntiaktiivisuus, essee -tehtävä sekä kotitehtävät nostivat arvosanan kasiin. Eli nyt minulla on kaksi kasia (ruotsi ja psykologia) ensimmäiseltä jaksolta, äidinkielestä nimittäin tuli vain pelkkä S eli suoritettu kurssi -merkintä. Joskus kannattaa olla verbaalisesti lahjakas.
Verkkolehden uusimmat jutut
-
Syntymäpäiväjuhliaan viettänyt Lauri Sinivuori: "Meillä on tosi hyvä nippu"Lue lisää »
-
Korkean riskin PelicansLue lisää »
-
Keskiympyrä: Golden Knightsilla ja Panthersilla mestarin elkeet – Jets-yleisö ansaitsee jatkopaikanLue lisää »
-
Veeti Väisäsellä riitti tapahtumia Slovakiaa vastaan − "Mietin siinä, että lentääkö tällä linjalla ulos"Lue lisää »
-
Pikkuleijonat möyhensi Slovakian – Petteri Rimpiselle kahdeksan torjunnan nollapeliLue lisää »
-
Ikävä loukkaantuminen Pikkuleijonien ottelussa − Heikki Ruohoselle ulosajoLue lisää »
Veti iloiseksi / hymyn naamalle –ketju
- Viestiketjun aloittaja Barcelona
- Alkaa
- 669 796
- 3 232
Loistavaa toimintaa nuorelta tytöltä:
/img-s3.ilcdn.fi/a837051d18b3812387c05a2fe010f3ca58b67e4140f4355821ad1213ec72ce24.jpg)
www.iltalehti.fi
Meeri, 8, kuuli kolauksen ja meni katsomaan – Isoisä oli kuolemaisillaan
Rauhallisena pysynyt Meeri Pussinen teki niin kuin häntä ohjeistettiin puhelimessa. Sen ansiosta hänen isoisänsä on yhä elossa.
www.iltalehti.fi
Olipahan viikonloppu. Meni hyvin eri merkeissä kuin olin kuvitellut. Lapsen kaksi kummitätiä oli tulossa viikonlopuksi kylään, joten ajatus oli kuten kaikilla aiemmillakin kerroilla, eli vietetään rento viikonloppu saunomisen, ulkoilun ja yhdessä kokkailun merkeissä. Tulivat perjantai-iltana, saunottiin ja syötiin kokkaamani illallinen. Ruoan jälkeen joku rupesi kattamaan jälkiruokalautasia pöytään ja mietin, että eihän meillä mitään sellaista ole. Sitten pöytään ilmestyi kakku ja pullollinen alkoholitonta lehtikuohua. Mietin, että isänpäivä on vasta seuraavalla viikolla ja synttäreihinkin 9 kuukautta, ehkä juhlistetaan jotain muuta. Kippistettiin kuitenkin mun nelikymppisille, kun oltiin silloin kyseisenä päivänä reissussa, ja puoliso oli silloin luvannut, että juhlistetaan vähän myöhemmin pienellä porukalla. Ajattelin myöhemmin illalla, että olipa mahtava yllätys. Pieni asia, mutta osoitti kuitenkin välittämistä.
Lauantaiaamuna olin pienessä koomassa istumassa keittiössä vähän seiskan jälkeen, puoliso tuli paikalle ja sanoi, että ”sun pitäis nyt pakata sillain, että pärjäät huomiseen, lähdetään ysiltä liikkeelle”. Edelleenkään mikään kello ei soinut missään ja päässä pyöri vain ajatus, että olishan tästä voinut vähän aiemminkin mainita, mä kun en oikein tykkää yllätyksistä, joita en itse ole järjestänyt. Vähän ennen lähtöä selvisi, että lähdettäisiinkin kahdestaan matkaan ja että kummitädit olivat todellisuudessa tulleet paikalle pitämään pienokaisesta huolta reilun vuorokauden ajaksi. Edelleenkään mitään lisätietoja ei herunut, mutta kuulemma Turkuun pitäisi ajaa. Autossa huvitin itseäni seurailemalla puolison kiemurtelua, kun ei uskaltanut puhua mitään ettei paljastaisi suunnitelmaa. Sanoin hänellekin, että tässä naurattaa lähinnä se, että hän on ihan itse vastuussa siitä epämukavasta olosta.
Matkalla yhtäkkiä välähti yksi skenaario, ihan asiaan liittymättömästä kommentista hänen suustaan. Paimion kohdalla hän oli jo sanomassa jotain, kunnes veti sanat takaisin. Juuri Paimio, jonka sanoin hänelle ihan syötin heittääkseni, oli sellainen yhdistävä tekijä yhtälössä, joka vahvisti ennakkoepäilystäni. Mutta siltikään, ei mitään. Eikä annettu osoitekaan sanonut mitään. Perille päästyäni löydettiin parkkipaikka, jossa jäin katsomaan viereistä autoa. Kovin tutun näköinen, edelleen vahvistaen epäilystäni. Tuollainen parikymmentä vuotta vanha auto juuri siinä värissä ja yleisilmeessään ei ole kaikista yleisin, joskaan ei varmasti erityisen harvinainenkaan. Rakennuksen ovesta sisään, ja kyllä, tutut kasvot olivat vastassa. Ollaan käyty yhdessä tämän henkilön opissa, hierontakursseilla, useammankin kerran. Puolisoni oli varannut minulle parin tunnin hoitoajan. Ihan mahtavaa. Tuon jälkeen käytiin koko porukalla syömässä, mikä ei pyhäinpäiväisessä Turussa ollut mikään helppo rasti. Ruoan jälkeen vielä konditoriasta leivokset matkaan ja takaisin hoitotilalle hörppäämään kupposet kahvia / teetä. Koko ajan kuvittelin, että yöpyisimme hänen luonaan, koska taloudellinen tilanteemme on hieman haastava. Mutta ei, sieltä annettiin vain uusi osoite, tällä kertaa Naantalin suuntaan. Kylpyläänhän me ei mentäisi, kun ei ohjeistettu pakkaamaan uikkaria mukaan, joten jonnekin muualle. Osoitekin kuulosti enemmän leirintäalueelta. Olisiko vielä tähän aikaan vuodesta mökkimajoitusta? Mutta niin vain kohteena oli kylpylä. Huoneeseen päästyämme tyynyllä oli odottamassa kortti, joka sitten paljasti loputkin mysteeristä. Eli puolisoni, joka on erittäin huono pitämään salaisuuksia tai puhumaan edes muunneltua totuutta, oli järjestänyt meidän molempien lähisukulaisten kanssa tämän koko viikonlopun, muut olivat osallistuneet reissun rahoitukseen, ja kummit lupautuneet olemaan vauvan kanssa lauantain ja sunnuntain.
Ihan mahtava fiilis. Todellinen nollaus hektisen arjen keskelle, ensimmäinen kahden keskeinen yö sitten lapsen syntymän viime vuoden heinäkuussa. Kiireetöntä aikaa, yhdessä oloa ja rauhassa nauttimista. Juuri sitä mitä olen kaivannut koko tämän ajan. Kiitos vielä läheisille tämän mahdollistamisesta, ja etenkin puolisolleni kaiken järjestämisestä. Mulle on monesti todella vaikeaa luopua kontrollista, kun olen tottunut olemaan se dynamo, joka pitää pyörät pyörimässä, ja vaikeaa se oli aluksi nytkin. Onneksi kuitenkin onnistui, oli täysin sen arvoista. Ja kun kaikki tämä tapahtui kolmisen kuukautta synttäreiden jälkeen, niin yllätys oli todellinen.
Lauantaiaamuna olin pienessä koomassa istumassa keittiössä vähän seiskan jälkeen, puoliso tuli paikalle ja sanoi, että ”sun pitäis nyt pakata sillain, että pärjäät huomiseen, lähdetään ysiltä liikkeelle”. Edelleenkään mikään kello ei soinut missään ja päässä pyöri vain ajatus, että olishan tästä voinut vähän aiemminkin mainita, mä kun en oikein tykkää yllätyksistä, joita en itse ole järjestänyt. Vähän ennen lähtöä selvisi, että lähdettäisiinkin kahdestaan matkaan ja että kummitädit olivat todellisuudessa tulleet paikalle pitämään pienokaisesta huolta reilun vuorokauden ajaksi. Edelleenkään mitään lisätietoja ei herunut, mutta kuulemma Turkuun pitäisi ajaa. Autossa huvitin itseäni seurailemalla puolison kiemurtelua, kun ei uskaltanut puhua mitään ettei paljastaisi suunnitelmaa. Sanoin hänellekin, että tässä naurattaa lähinnä se, että hän on ihan itse vastuussa siitä epämukavasta olosta.
Matkalla yhtäkkiä välähti yksi skenaario, ihan asiaan liittymättömästä kommentista hänen suustaan. Paimion kohdalla hän oli jo sanomassa jotain, kunnes veti sanat takaisin. Juuri Paimio, jonka sanoin hänelle ihan syötin heittääkseni, oli sellainen yhdistävä tekijä yhtälössä, joka vahvisti ennakkoepäilystäni. Mutta siltikään, ei mitään. Eikä annettu osoitekaan sanonut mitään. Perille päästyäni löydettiin parkkipaikka, jossa jäin katsomaan viereistä autoa. Kovin tutun näköinen, edelleen vahvistaen epäilystäni. Tuollainen parikymmentä vuotta vanha auto juuri siinä värissä ja yleisilmeessään ei ole kaikista yleisin, joskaan ei varmasti erityisen harvinainenkaan. Rakennuksen ovesta sisään, ja kyllä, tutut kasvot olivat vastassa. Ollaan käyty yhdessä tämän henkilön opissa, hierontakursseilla, useammankin kerran. Puolisoni oli varannut minulle parin tunnin hoitoajan. Ihan mahtavaa. Tuon jälkeen käytiin koko porukalla syömässä, mikä ei pyhäinpäiväisessä Turussa ollut mikään helppo rasti. Ruoan jälkeen vielä konditoriasta leivokset matkaan ja takaisin hoitotilalle hörppäämään kupposet kahvia / teetä. Koko ajan kuvittelin, että yöpyisimme hänen luonaan, koska taloudellinen tilanteemme on hieman haastava. Mutta ei, sieltä annettiin vain uusi osoite, tällä kertaa Naantalin suuntaan. Kylpyläänhän me ei mentäisi, kun ei ohjeistettu pakkaamaan uikkaria mukaan, joten jonnekin muualle. Osoitekin kuulosti enemmän leirintäalueelta. Olisiko vielä tähän aikaan vuodesta mökkimajoitusta? Mutta niin vain kohteena oli kylpylä. Huoneeseen päästyämme tyynyllä oli odottamassa kortti, joka sitten paljasti loputkin mysteeristä. Eli puolisoni, joka on erittäin huono pitämään salaisuuksia tai puhumaan edes muunneltua totuutta, oli järjestänyt meidän molempien lähisukulaisten kanssa tämän koko viikonlopun, muut olivat osallistuneet reissun rahoitukseen, ja kummit lupautuneet olemaan vauvan kanssa lauantain ja sunnuntain.
Ihan mahtava fiilis. Todellinen nollaus hektisen arjen keskelle, ensimmäinen kahden keskeinen yö sitten lapsen syntymän viime vuoden heinäkuussa. Kiireetöntä aikaa, yhdessä oloa ja rauhassa nauttimista. Juuri sitä mitä olen kaivannut koko tämän ajan. Kiitos vielä läheisille tämän mahdollistamisesta, ja etenkin puolisolleni kaiken järjestämisestä. Mulle on monesti todella vaikeaa luopua kontrollista, kun olen tottunut olemaan se dynamo, joka pitää pyörät pyörimässä, ja vaikeaa se oli aluksi nytkin. Onneksi kuitenkin onnistui, oli täysin sen arvoista. Ja kun kaikki tämä tapahtui kolmisen kuukautta synttäreiden jälkeen, niin yllätys oli todellinen.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Häviää viimeistään finaaleissa
4h 15min ja sit alkaa viikonloppu!
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Häviää viimeistään finaaleissa
Huomenna saunassa ;) En mä sentään mikään petttter oo joka vetää 50 bisseä (riittääköhän tuokaan määrä?) viikossa
hooceebruins
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Boston Bruins, Janette Lepistö
Voin sanoa omasta menneisyydestä ja nuoruudesta, että eheei riitä alkuunkaan, jos vaan tosissaan touhuaa.
Olen ensimmäistä kertaa Budapestissa sen jälkeen kun keväällä 2020 tuli äkkilähtö kotiin koronan tieltä. On tämä kyllä mahtava kaupunki, vaikka sää onkin tällähetkellä sateinen.
Nyt on hyvä aloittaa miniloma Unkari-Italia kiekkomatsissa ja sen jälkeen visiitti entiseen kantabaariin.
Nyt on hyvä aloittaa miniloma Unkari-Italia kiekkomatsissa ja sen jälkeen visiitti entiseen kantabaariin.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Häviää viimeistään finaaleissa
Pääsin lopputyöpäivästä harjoittelemaan ekaa kertaa Wolt-keräilyä ja oli muutenkin ihan mahtava työpäivä. Tätä lisää!
Lennon lähtö on viivästynyt 45 minuuttia. Enemmän aikaa nauttia loungen antimista. Kivaa.
Huomenna Restaurant Gordon Ramsayyn illalliselle. Vielä kivempaa.
Vaimon kanssa kahdestaan lomamatkalla ekaa kertaa sitten lasten syntymien. Kivointa.
Elämä hymyilee leveästi.
Huomenna Restaurant Gordon Ramsayyn illalliselle. Vielä kivempaa.
Vaimon kanssa kahdestaan lomamatkalla ekaa kertaa sitten lasten syntymien. Kivointa.
Elämä hymyilee leveästi.
Gostisbehere
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Philadelphia City of Brotherly Love
Ajatella jos olisi vielä jonkilainen jalkapallovisa josta voisi nopeaa kuittaa 10p.
Hyvää reissua.
Totta! Miiiiiikkkooooooooo @mikko600
Julleilla nämä penautukset, rakkaushymiö.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Häviää viimeistään finaaleissa
Mun kouluttaja tuli tänään käymään mun työpaikalla ja siinä keskustellessamme pomoni heitti ilmoille, että mulla saattais olla mahkuja vakituiseen työsoppariin. Kylläpä piristi perjantaita :)
Ilmoittauduin eilen paikkakunnan vähävaraisten avustusryhmässä jeesaamaan jotain perhettä joululahjalla ja -ruoalla. Sainkin heti kohta viestin ukrainalaiselta äidiltä, joka asuu toisella puolella kaupunkia kahden lapsensa kanssa ja viestiteltiin pitkin iltaa. Kävin heti aamulla ostamassa tyttärelleen tämän toivoman haalaripyjaman, pienemmälle lapselleen lelun ja laitoin mukaan vielä rasian suklaata.
Kävin hetki sitten viemässä lahjat äidille ja tyttärelleen, ja sain pikkutytöltä niin ison ja vilpittömän iloisen halauksen, että tiivisteet taitavat vuotaa iltaan asti. Pieni sijoitus, hyvä mieli perheelle ja äärettömän hyvä mieli itselle.
Kävin hetki sitten viemässä lahjat äidille ja tyttärelleen, ja sain pikkutytöltä niin ison ja vilpittömän iloisen halauksen, että tiivisteet taitavat vuotaa iltaan asti. Pieni sijoitus, hyvä mieli perheelle ja äärettömän hyvä mieli itselle.
Lankershim
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Ilves, Detroit Red Wings, Los Angeles Dodgers
Tulin muutamaksi päiväksi itsekseni kaverin mökille Lake Tahoelle, kun frendi itse on perheen kanssa kiitospäivää viettämässä. Oma mutsi kun on kuollut jo aikapäiviä sitten ja muut sukulaiset asuvat pitkälti Euroopassa, niin saan viettää aikaa ihanassa luonnon rauhassa upeiden maisemien ja vuorten ympäröimänä. Sielu lepää hiljaisuuden keskellä, kun en ole poistunut kaupungista ennen tätä pitkään aikaan. Vielä kun kunto kestäisi jonkun kalastus- tai veneilyreissun, mutta ei sovi valittaa.
Critically endangered Sumatran rhino born in Indonesia
A Sumatran rhino has been born in western Indonesia, officials said Monday, a rare sanctuary birth for the critically endangered animal with only several dozen believed to be left in the world.
Tämä uutinen toi iloa päivään. Tervetuloa maailmaan, tulokas.
Eilen lintulaudalla vieraili pyrstötiainen. Ensimmäinen näköhavainto moisesta. Sini- ja talitinttejä, mustarastaita, käpytikkoja ja närhiä tuossa käy touhuamassa, joskus pari punatulkkuakin, myöhemmin talvesta keltasirkkuja. Mutta toi pyrstötiainen on hauska. Vitivalkoinen naama jossa pienet mustat silmät. Näyttää jotenkin eksyneeltä ja pöllähtäneeltä.
Breeze Harbour
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Häviää viimeistään finaaleissa
Huomenna siintävä viikonloppu ja illalla Subway-safkat koko perheelle
Eilen paikalle saapui kanahaukka. Jostain syystä tiput häipyivät nopeasti paikalta. Enpä muista ennen nähneeni mitään haukkaa ihan tältä etäisyydeltä.
Liitteet
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy