Kielitoimisto ja Kotimaisten kielten keskus.
Voivat suositella, mutta eivät voi määrätä - tuskin muuten Yle, MTV3, iltapäivälehdet ja valtaosa maakuntamedioista kirjoittaisi Ovetshkinin edelleen Ovetshkinina.
Suosituksetkin ovat olleet ja ovat edelleen monesti varsin ristiriitaisia, eivätkä ne välttämättä vaikuta siihen miten sanaa käytetään: lopulta suositukset joutuvat mukautumaan kielen eläessä jos kansa käyttää tiettyjä sanoja tietyllä tavalla välittämättä siitä miten heitä ylempää yritetään käskyttää:
"sampoo on Kielitoimiston Sanakirjassa vain asun
shampoo rinnakkaismuoto, vaikka KSK:n vuoden 2007 versiossa asua
shampoo ei edes mainita. Ville Elorannan kirja ”125 myyttiä suomen kielestä” selittää muutosta näin: ”Hiustenpesuaineesta kehotettiin pitkään käyttämään muotoa
sampoo – –, mutta pesuaineiden valmistajat eivät koskaan huoleen sitä pullojensa kylkeen. Kielitoimiston sanakirjan uusissa versioissa onkin jo mukana
shampoo.”
("Suomen kielen normien muutoksia",
J.Korpelan mainio sivusto)
Myös Kielitoimiston sanakirja käyttää poikkeuksia omista suosituksistaan venäläisten nimien kohdalla, tässä pari esimerkkiä (lähteenä em. Korpelan artikkeli "
Venäjän ja muiden slaavilaisten kielten translitterointi"):
"Vanhaa translitterointia Potemkin käytetään yleisesti nimestä Potjomkin; jopa Kielitoimiston sanakirjassa on sanan kulissi selityksessä esimerkki Potemkinin kulissit.
standardi käytännössä hyväksyy sen vallitsevan käytännön, että sellaisten naisten etunimet, jotka olisivat kansallisen kaavan mukaan translitteroituina -ija-loppuisia (ja ISO 9:n mukaan -iâ-loppuisia), kirjoitetaan -ia-loppuisina. Esimerkiksi nimi Анастасия translitteroidaan yleensä Anastasia eikä Anastasija. Muita esimerkkejä: Jevgenia, Maria, Natalia, Sofia. Nimet myös aivan vakiintuneesti äännetään tämän mukaisesti. – Kielikellossa 3/2006 on kuitenkin esitetty (epäselvästi) ohjeena, että tällaiset nimet pitäisi kirjoittaa -ija-loppuisina."
Jos jopa Kielitoimisto omassa sanakirjassaan kirjoittaa Potjomkinin Potemkin-muodossa eikä kykene translitteroimaan naisten etunimiä johdonmukaisesti, niin silloin voidaan myös Ovetshkin kirjoittaa sh-äänteellä ilman, että se rikkoo mitään pyhää luonnonlakia.
Jos se sh-kirjoitusasu ylipäätään niin saatanasta olisi, niin siitä sitten Kotuksen voimin editoimaan esim. Juhani Ahon Juha-romaanin Shemeikka-hahmoa, vaihdattamaan postuumisti Petri Shemeikan sukunimeä ja vääntämään Gary Cooperin klassikkolänkkärin Sheriffin (1952) nimeä toiseen muotoon.
Eivät kielitieteet ole eksakteja luonnontieteitä, ne ja niiden soveltaminen elävät, samoin kuin soveltajien tulkinnat - jopa niiden ylimpien auktoriteettien eli Kielitoimiston.