On tietenkin hyvä että naapuri vähän "kyntää" tekemisessään, mutta pitää muistaa että massaa on edelleen niin paljon ettei kannata alkaa keulimaan. Parempi edelleen koittaa diplomatialla, koska avoin rähinä muuttaa meidän olemassa olomme kehitysmaan tasolle.
Oma puolustus vain laskennallisesti (sotasimulaatioilla kai nämä edelleen tehdään) niin korkeaksi, ettei lompakko kestä kellään lähtä haastaan niin pysytään itsenäisinä.
Diplomatia ja asiallisena pysyminen ovat Suomen järkevimmät toimintatavat diktatorisen kleptokratian naapurina. Tämä pätee jatkossakin riippumatta siitä, mikä on Suomen suhde sotilaalliseen puolustusliittoon. Suomella ei ole tarvetta öykkäröidä mihinkään suuntaan.
Maanpuolustuskyky on kuitenkin olennaisin asia, jolla on Venäjän silmissä merkitystä ajatellen heidän suhtautumistaan Suomeen erilaisissa kriisitilanteissa. Tosipaikan tullen Suomen haastamisella olisi Venäjälle iso hintalappu jo operatiivisessakin mielessä, eikä tuon hintalapun merkitystä tule missään tapauksessa vähätellä. On tietysti niinkin, että mikäli Suomeen kohdistuva sotilaallinen offensiivi (minkä tasoinen hyvänsä, vihreistä miehistä aina avoimeen sodankäyntiin) tapahtuisi, niin Venäjä olisi todennäköisesti jo joutunut tai joutumassa laajempaankin konfliktiin, jolloin Venäjän rahapussin paksuutta ja diktatorisen sortovallan kestävyyttä koeteltaisiin tosissaan.
Putinin koplalla on ollut koko reilun 20 vuoden valtansa ajan trendinomaisesti kasvava tarve pullistella ja osoittaa voimaansa monenkirjavin keinoin. Venäjän paukut riittävät mainiosti nykyisen kaltaiseen koulukiusaamiseen ja jonkinmoisten konfliktien pystyttämiseen ja ylläpitämiseen naapurimaissa, mutta tätä laajamittaisempaan sotimiseen heillä ei nähdäkseni ole edelleenkään ihmeempiä edellytyksiä. Pitkällä aikavälillä saattaisi olla, mutta Venäjän alikehittynyt taloudellinen ja tuotannollinen infrastruktuuri hidastaa kehitystä. Talous ei kasva eikä kansallisvarallisuuden vahvistavaa kehitystä tapahdu tilanteessa, jossa varat ja tulot ohjataan suureksi osaksi joko sotateollisuuteen tai omiin ja kavereiden taskuihin.
Venäjä olisi paljon nykyistä vaarallisempi toimija, jos Putin olisi mm. malttanut pitää kiinni 2000-luvun alkupuolen kasvusta ja tehdä Venäjästä vähän uskottavammin ja pidemmäksi aikaa suotuisan investointiympäristön ulkomaisille yrityksille. Maa olisi 20-30 vuodessa voinut varakoitua niin, että sillä olisi ollut lopulta paukkuja käydä kovempaakin sotaa. Tämä tietysti olettaen, että Putinin kopla olisi samalla varastanut valtiolta vähän toteutunutta kohtuullisemmin.
www.verkkouutiset.fi