Tämän päiväiset Putin-kannattajien juhlat Putin-lippuineen ja paitoineen toivat allekirjoittaneen mieleen eräänlaisen light-version rakkaan johtajan Kim Jong Ilin joka vuotisista synttäribileistä.
TOJ ;
Henkilöpalvonta ei ole koskaan osa toimivaa demokratiaa. Ei ollut Kekkosen Suomessa, eikä se ole sitä myöskään Putinin Venäjällä.
Ratkaiseva kysymys tuossa varmaan on se, että osallistuivatko nuoret Putinin synttärijuhliin (Putin täyttää tänään 55 vuotta) vapaaehtoisesti vai eivät. Mitä itse luulet? Jos he tulivat sinne omasta tahdostaan, niin vaikea heitä on kai kieltääkään juhlimasta pressan synttäreitä.
Putinin henkilöön kohdistettu ihailu tai jopa palvonta voi tuntua monista venäläisistä kiusalliselta, mutta samalla se on myös todellista. Tämän myöntävät myös Putinin viholliset. Putin on Venäjällä helvetin suosittu. Putin ei ole Venäjällä suosittu vain poliittisesti, vaan hänen suosionsa on rocktähti-tasoa. Se ylittää reippaasti sen, mitä poliitikkojen tapauksessa on totuttu näkemään.
Onko yhden poliitikon, tässä tapauksessa istuvan presidentin huikea kansansuosio hyvä vai huono asia. Asiassa on sekä hyviä että huonoja puolia, mutta se kyllä kertoo myös siitä, ettei istuva presidentti ole hoitanut tointaan ainakaan kovin heikosti.
Lännessä Putinin suosion syitä ei usein pysähdytä pohtimaan. Liian usein suosion syy pyritään kuittaamaan sillä, että Venäjällä media on muka Putinin kontrollissa eikä vaihtoehtoja oli tarjolla. Jos joku haluaa tyytyä näin naivistiseen selitykseen, niin tyytyköön, mutta minä väitän ettei rocktähti-suosiota hankita pelkällä median kontrolloinnilla. Eivät venäläiset rakastaneet neuvostojohtajiaan, mutta Putinia tuntuvat rakastavan. Joku ero on olemassa.
Itse lähtisin purkamaan Putinin kansansuosion syytä seuraavalla tavalla.
Putinissa on paljon sellaisia ominaisuuksia, jota venäläiset arvostavat.
- Hän on täysraitis, mikä on Venäjän historian johtajien tapauksessa todellinen harvinaisuus.
- Hänen olemuksensa uhkuu voimaa ja testosteronia. Hänellä on musta vyö judossa. Hän osaa lentää taisteluhävittäjällä. Hän on hyvä shakinpelaaja. Venäläisessä kulttuurissa arvostetaan machomiehiä ja Putin on ehdottomasti sellainen.
- Hän on samalla sekä pragmaatikko että nationalisti. Pragmatismistaan huolimatta hänellä on voimakas poliittinen ideologia. Hänen ideologiansa ei perustu millekään valmiille dogmeille kuten kommareilla tai neoconeilla, vaan juuri pragmatismille.
- Putin suuntautuu vahvasti keskushallintoon ja sen vahvaan asemaan.
- Putin on talouden osalta liberaali, mutta "oikealla" tavalla liberaali. Kannattaa talouden modernisointia ja myös ulkomaalaisten investointeja Venäjälle, mutta ei salli energiasektorilla ulkomaista omistusta.
- Putin suvaitsee oligarkkeja, mutta ei anna heille yhtään poliittista valtaa.
- Putin ei ole kommunisti - hänen henkiset ja hengelliset juurensa ovat tsaarin Venäjällä ja ortodoksismissa. Putinin äiti kastatti salaa pikku-Vladimirin ortodoksisen papin luona.
- Putin esiintyy ulkopolitiikassa pragmaattisesti, mutta kuitenkin kieltäytyen asettamasta Venäjää lännen ja sen organisaatioiden liekaan. Suvereeni demokratia tarkoittaa juuri tätä.
- Putin on erittäin aktiivinen ulkopoliittisesti. On luonut toimivat suhteet Kiinaan ja myös lukuisiin sellaisiin valtioihin, joihin Venäjällä ei ole ollut aikaisemmin mitään suhteita. Uudet kontaktit ovat poikineet venäläisille yrityksille paljon tuottoisia sopimuksia esimerkiksi Algerian, Indonesian, Etelä-Afrikan, Vietnamin ja Egyptin kaltaisissa valtioissa.
- Putin osaa puhua venäjää ymmärrettävästi, päinvastoin kuin aikaisemmat johtajat Gorbatshov ja Jeltsin.
Kun Putin valittiin Venäjän presidentiksi vuonna 2000, oli Venäjä konkurssikypsä valtio, jossa gangsterit mellastivat vapaasti ja joka oli konkreettisessa vaarassa hajota. Venäjä näytti valtiolta, jolla ei ole tulevaisuutta. Taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat vaikuttivat toivottomilta ja ylitsepääsemättömiltä. Valtion velkataakka vaikutti mahdottomalta selvittää. Maassa ei ollut toimivaa teollisuutta. Bruttokansantuote oli Ruotsin luokkaa.
Miten presidentin, joka on kiinnostunut isänmaansa nostamisesta ja tulevaisuudentoivon palauttamisesta, pitäisi hoitaa presidentin virkansa. Varmasti Putin pohti paljon näitä kysymyksiä vuonna 2000.
Vuonna 2007 Venäjän valtionvelka on 6% bruttokansantuoteesta (mikä on erinomaisen vähän). Venäjällä on huikean ylijäämäinen budjetti ja maailman toiseksi suurimmat valuuttavarannot. Bruttokansantuote ylitti tämän vuoden alussa $1000 miljardin rajan. Vuonna 2000 Venäjän BKT oli vain $200 miljardia, eli Putinin aikana Venäjän BKT viisinkertaistui! Venäjä on energian ja ruoan suhteen omavarainen - päinvastoin kuin vuonna 2000. Venäjän osakemarkkinat ovat maailman tuottoisimpien joukossa - RTS-indeksin arvo on yli 20-kertaistunut yhdeksässä vuodessa. 1990-luvulla romahtanut syntyvyys on kääntynyt voimakkaaseen kasvuun ja kuolleisuus on alkanut myös laskea.
Faktojen ja numeroiden perusteella Putin on onnistunut hyvin tai erinomaisesti. Se miten paljon kaikki tämä on Putinin ansiota on asia erikseen, mutta häneen Venäjän 2000-luvun voimakas kasvu joka tapauksessa personoituu.
Kaiken kruunasi viime kesän Sotshin valinta talviolympialaisten pitopaikaksi. Putinin henkilökohtaisen läsnäolon ja karisman katsottiin olleen suurin syy Sotshin valinnalle - näin kertoivat paikalla olleet urheilupomot.
Viimeistään tämä nosti Putinin suosion Venäjällä rocktähden tasolle, jos se ei ollut sitä aikaisemmin. Se, että olympiakisat myönnettiin Venäjälle oli monien venäläisten mielestä osoitus siitä, että 1990-luvun kaikenkattavan romahduksen jälkeen Venäjä oli noussut takaisin jaloilleen. Ja se, että Putin henkilökohtaisella panoksellaan ratkaisi valinnan Sotshin hyväksi, kruunasi kaiken.
Putinin suosio Venäjällä ei nähdäkseni ole mikään ylhäältäkäsin pakotettu ilmiö tai luotu illuusio, vaan hänen suosionsa on aitoa, mikä johtuu kahdesta asiasta:
- Venäjän talouden erittäin suotuisasta kehityksestä ja ihmisten elintason tuntuvasta kohoamisesta.
- Putinin persoonasta ja monista hänen ominaisuuksistaan, joihin venäläiset haluavat samaistua.