Venäjän nykytilanne

[The Original Jags]

Täysin ulkopuoliselle taas tulee liiankin helposti se kuva että heti kun jollakulla on tarpeeksi ruplia repussaan lähteä masinoimaan kunnollista jopa mielipuolisen näkyvää kampanjaa jolla valtaa pitävää hallintoa voitaisiin oikeasti vaaleissa haastaa niin sitten lähtee äkisti joko henki tai ruplat. Ehkä jopa molemmat.

Mistä sinulle on muodostunut tällainen kuva?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kyllä Venäjällä on paljonkin hallintoa kritisoivia voimia. Toinen Venäjä saa toimia, kokoontua ja järjestää mielenosoituksia Venäjällä niinkuin lystää. New Yorkissa asuva Garry Kasparov liikkuu ja järjestää mielenosoituksia Moskovassa myös vapaasti.

Kasparov on joutunut pidätetyksi liittyen edustamansa tahon julkisiin mielenosoituksiin Moskovassa, mitä ilmeisimmin poliittisista syistä koska muitakaan ei tullut esille.

Yhtenä sivujuonteena sanottakoon että mm. homojen toiminta ja julkiset esiintulonsa ovat Moskovassa lievästi sanoen vastatuulessa. Viranomaiset käyttävät koviakin otteita estääkseen homojen julkimarssit. Vähemmistöväki yritti viedä tuntemattoman sotilaan haudalle kukkia mutta tätä ei suvaittu, sen sijaan moista yrittäneitä pidätettiin.

Näiden ja monien muiden esimerkkien valossa en menisi väittämään että Venäjällä olisi tätä nykyä kokoontumisen ja mielenilmaisemisen vapaus. Sitä vastoin nykyhallintoa lähellä olevat tahot käyttävät "spontaaneja" joukkokokoontumisia omien poliittisten tarkoitusperiensä välineenä. Muun muassa viime vuoden lopulla Moskovassa rahdattiin bussilasteittain nuoria oppilaitoksistaan USA:n suurlähetystön eteen mielenosoitukseen jonka aihe oli useimmille mukaan masinoiduille epäselvä (Lähde: The Moscow Times). Myös Viron suurlähetystön keväinen häiriköinti oli kaikkea muuta kuin spontaania. Paikalla oli joutilaita nuoria mylvimässä kohtalaisen hyvää rahallista korvausta vastaan.

Näiden ongelma on kannatuksen puute. Ilman kannatusta ei parlamentarismissa valtaa voi saada. Venäläisillä menee opposition kannalta vähän liian hyvin. Rillumareidemokratiaa kannattavat 1990-luvun jäänteet ovat jääneet marginaaliin omasta syystään. Jos kansan ja maan paras olisi kiinnostanut varastamisen ja oman edun kartuttamisen sijasta, niin kenties kansa suhtautuisi heihin eri tavalla kuin nyt.

Putinin establishmentin valta on Venäjälle tietysti parempi vaihtoehto kuin moni muu. Kommunistien tai äärinationalistien pääsy edes puolittain vallankahvaan olisi suuri vahinko. Venäjällä menee nyt paremmin kuin vuosiin ja voi olla että parhaat ajat ovat vielä tulossa. Mutta:

Yksinvaltainen ja autoritäärinen vallankäytön kulttuuri Venäjällä on kuitenkin mitä suurimmassa määrin sisä- ja ulkopoliittinen riski jonka realisoituminen on täysin mahdollista maassa jossa asiat taotaan kansan kaaliin viestimissä juuri sillä tavalla kuin kulloinenkin johto haluaa. Toivottavasti tällaisen koneiston huipulle pääsevät henkilöt ovat jatkossa moraalis-eettiseltä sielunmaisemaltaan ja opportunismin asteeltaan edes suunnilleen Putinin tapaisia ihmisiä.

Niin, kannatuksen puute. Putinin puolueella ei ole vakavasti otettavia vastavoimia koska nämä eivät saa näkyvyyttä esimerkiksi valtakunnallisilla TV-kanavilla kuin rippeiksi. Nykyjohto hallitsee Venäjän sisällä venäjänkielistä julkista sanaa miten tahtoo. Nykyhallinnolle epämieluisat ilmiöt ja asiat vaiennetaan, kiistetään tai niistä valehdellaan. Tässä ei tietysti ole mitään uutta ja ihmeellistä historialliseen perspektiiviin suhteutettuna.

 

[The Original Jags]

Kasparov on joutunut pidätetyksi liittyen edustamansa tahon julkisiin mielenosoituksiin Moskovassa, mitä ilmeisimmin poliittisista syistä koska muitakaan ei tullut esille.

Pidätettiin kerran, ja ei ollut ainoa pidätetty. Pidätyksen syy oli se, että Kasparovin sakki osoitti mieltään paikassa, jota ei ollut heille viranomaisten taholta osoitettu. Eikö näin toimita kaikkialla?

Kasparovin pidätys kesti muistaakseni alle vuorokauden verran.

Sivuhuomautuksena voisi sanoa, että hänen oikea nimensä ei ole Kasparov, vaan Garrik Veinstein.

Yhtenä sivujuonteena sanottakoon että mm. homojen toiminta ja julkiset esiintulonsa ovat Moskovassa lievästi sanoen vastatuulessa.

Totta. Yhtä huono tai vielä pahempi tilanne homojen oikeuksien osalta on mm. Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. Homoseksuaalisuuteen on itäisessä Euroopassa suhtauduttu kielteisemmin kuin lännessä. Ei Venäjä ole poikkeustapaus tässä.

Näiden ja monien muiden esimerkkien valossa en menisi väittämään että Venäjällä olisi tätä nykyä kokoontumisen ja mielenilmaisemisen vapaus.

Niin, jos käytät homoseksuaalien kokoontumisvapauden rajoittamista ainoana mittarina, niin samat sanat pätevät varmasti myös Puolaan, Latviaan ja Liettuaan?

Muun muassa viime vuoden lopulla Moskovassa rahdattiin bussilasteittain nuoria oppilaitoksistaan USA:n suurlähetystön eteen mielenosoitukseen jonka aihe oli useimmille mukaan masinoiduille epäselvä (Lähde: The Moscow Times).

Oliko tarkoituksesi sanoa, että venäläisnuorten mielenosoituksessa oli jotain väärää?

Myös Viron suurlähetystön keväinen häiriköinti oli kaikkea muuta kuin spontaania.

Viron suurlähetysten piirityksessä Nashi meni liian pitkälle, koska diplomaattien koskemattomuutta ei saisi missään tilanteessa loukata. Tosin tämä esimerkki oli pikkupoikien puuhastelua, jos verrataan vaikkapa taannoiseen tapaukseen Irakin Iranin suurlähetystössä, jonne amerikkalaisjoukot tunkeutuivat ja kaappasivat mukaansa iranilaisia diplomaatteja. Kuka tietää, mitä heille tapahtui? Lienevätkö enää hengissä, vai oliko määränpää Guantanamo tai "demokraattisessa" Euroopassa sijaitsevat salaiset kidutuskeskukset?

Miksi mainitsin amerikkalaisten toiminnan tässä yhteydessä? En hyväksy Nashin toimintaa Viron suurlähetystön piirityksen suhteen, mutta haluan tuoda esille muita esimerkkejä, jotka asettavat Nashin toiminnan oikeisiin mittasuhteisiin.

Putinin establishmentin valta on Venäjälle tietysti parempi vaihtoehto kuin moni muu.

Jep, muut vaihtoehdot ovat lähinnä vain kommunistit. Muilta puuttuu kannatus. Ja kuka Venäjän ystävä oikeasti haluaa jonkun hullu-Kasparovin ja rosvo-Kasjanovin Venäjän johtoon? Tai bolshevikki Limonovin? Ymmärrän, jos joku patologisesti Venäjää vihaava kannattaa jotain Kasparovia tai Limonovia ja näitä rahoittavaa Boris Berezovskia, mutta Venäjän hyvästä kehityksestä ja vaurastumisen jatkumisesta kiinnostunut ei voine heitä kannattaa.

Putin on selvästi kiinnostunut luomaan Venäjälle Yhdysvaltojen kaltaisen kaksipuoluejärjestelmän. Yhtenäinen Venäjä voitti viime vuoden parlamenttivaalit, mutta vasta perustettu uusi puolue Oikeudenmukainen Venäjä saavutti huomattavaa kannatusta monilla alueilla. Esimerkiksi Stavropolin vaalipiirissä Oikeudenmukainen Venäjä jopa voitti Yhtenäisen Venäjän.

Yhtenäinen Venäjä säilyttänee asemansa Venäjän suurimpana puolueena vielä ainakin yhden vaalikauden, mutta siitä vasemmalla oleva Oikeudenmukainen Venäjä saavuttaa lisää kannatusta opiskelijoiden, eläkeläisten ja muiden taloudellisesti heikommassa asemasssa olevien keskuudessa.

Yksi hyvä puoli Oikeudenmukaisen Venäjän menestyksessä on myös se, että se syö ääniä kommunisteilta.

Kommunistien tai äärinationalistien pääsy edes puolittain vallankahvaan olisi suuri vahinko.

Lisätään tähän vielä "länsimielisiksi" kutsutut "liberaalit", jotka ovat käytännössä poliittisessa liitossa bolshevikkien ja jopa äärinationalistien kanssa (Putin on erittäin epäsuosittu venäläisten natsien keskuudessa, koska heidän mukaansa Putin on myynyt Venäjän juutalaisille ja avannut rajat hallitsemattomalle maahanmuutolle). Yhteistä näille "toisinajattelijoille" näyttää olevan pelkkä nykyisen establishmentin vastustus. Kuka tahansa kelpaa liittolaiseksi.

Kasparovin porukkaa leimaa myös oman poliittisen ohjelman puuttuminen. Se vain vastustaa, mutta ei tarjoa tilalle vaihtoehtoa. Kasparov ei ole esittänyt mitään vaihtoehtoa nykyisin harjoitettavalle talous- tai sosiaalipolitiikalle. Paha on tietysti kritisoida, kun taloudessa menee koko ajan paremmin ja keskiluokka kasvaa kohisten.

Yksi epäluuloa allekirjoittaneessa aiheuttava seikka Kasparovissa on tämä:

http://www.chessbase.com/newsdetail.asp?newsid=1259

Siinä Kasparov poseeraa samassa kuvassa Jacob Rothschildin kanssa, jota jotkut kutsuvat maailman vaikutusvaltaisimmaksi ihmiseksi. Rothschildilla on suhteet Boris Berezovskiin ja Mihail Hodorkovskiin (eräiden mukaan molemmat edustivat Venäjällä Rothschildin finanssi-imperiumia, eivätkä olleet itsenäisiä toimijoita).

Hodorkovski siirsi Jukosin osake-enemmistön pidätyksensä jälkeen juuri Jacob Rothschildin hallintaan. Rothschild istuu Open Russia -nimisen säätiön johtokunnassa yhdessä mm. Mihail Hodorkovskin ja Henry Kissingerin kanssa.

Jukosin piti fuusioitua ExxonMobilin kanssa, jonka suuromistajiin Rothschild kuuluu, mutta Venäjän sisäministeriön nopea toiminta vuonna 2003 esti Venäjän öljyvarallisuuden joutumisen ulkopuoliseen omistukseen.

Kasparovin suhteet sekä Berezovskiin että Rothschildiin pistävät miettimään, että onko hän Hodorkovskin tapaan Rothschildin etujen vartija Venäjällä.

Mikään venäläinen patriootti Kasparov ei varmasti ole (hän ei edes ole etninen venäläinen, vaan Armenian juutalainen). Mies viihtyy paljon paremmin New Yorkissa kuin Moskovassa.

Venäjällä menee nyt paremmin kuin vuosiin ja voi olla että parhaat ajat ovat vielä tulossa.

Venäjällä menee juuri nyt paremmin kuin koskaan sitten keisarillisen Venäjän, todennäköisesti paremmin kuin koskaan, jos asiaa mitataan venäläisten vapaudella ja vauraudella. Neuvostoliiton aikana valtiolla oli enemmän valtaa globaalisti kuin nyky-Venäjällä, mutta kommunistinen järjestelmä asetti yksilölle niin paljon rajoituksia, että yksilön kannalta nykyinen Venäjä on parempi paikka kuin Neuvostoliitto, poislukien ehkä kansan köyhin osa.

Yksinvaltainen ja autoritäärinen vallankäytön kulttuuri Venäjällä on kuitenkin mitä suurimmassa määrin sisä- ja ulkopoliittinen riski jonka realisoituminen on täysin mahdollista maassa jossa asiat taotaan kansan kaaliin viestimissä juuri sillä tavalla kuin kulloinenkin johto haluaa.

Vahva presidentti-instituutio Venäjällä on perua Boris Jeltsinin ajoilta, jolloin presidentin valtaoikeuksia lisättiin tuntuvasti. Paras esimerkki tästä on syksyn 1993 tapahtumat, kun Jeltsin komensi armeijaa hajottamaan parlamentin väkisin. Jeltsin jopa komensi tankit pommittamaan Moskovan parlamenttitaloa ja sinne linnoittautuneita mielenosoittajia. Mielenosoitusten syy oli Jeltsinin ja hänen amerikkalaisten "neuvonantajiensa" (ns. Harvardin jengi) brutaali yksityistämisohjelma, ns. "shokkiterapia", joka köyhdytti ja kurjisti kansalaisten enemmistön.

Syystä tai toisesta lännen lehdistö ja poliitikot eivät tuominneet Jeltsinin toimintaa. Syykin on selvä. Silloinen USA:n varapresidentti Al Gore kävi henkilökohtaisesti Moskovassa vakuuttamassa Jeltsin siitä, että yksityistämisohjelmaa vastustavia poliittisia voimia vastaan tulisi tarvittaessa käyttää jopa väkivaltaa. Tottelevaisena miehenä Jeltsin teki työtä käskettyä.

"Harvardin poikien" ja Venäjän 1990-luvun "talousreformien" yhteyksiä on käsitelty tässä vuonna 1998 kirjoitetussa artikkelissa:

http://www.thenation.com/doc/19980601/wedel


Joka tapauksessa Putin peri Jeltsiniltä vahvan presidentin aseman. Putinin kaudella presidentin valtaoikeuksia ei ole lisätty. Valtaoikeuksien lisääminen tapahtui Jeltsinin toimesta 1990-luvulla.

Toivottavasti tällaisen koneiston huipulle pääsevät henkilöt ovat jatkossa moraalis-eettiseltä sielunmaisemaltaan ja opportunismin asteeltaan edes suunnilleen Putinin tapaisia ihmisiä.

Itse toivon presidentin valtaoikeuksien vähittäistä karsimista Venäjällä. Ei ole mitenkään varmaa, että Putinin seuraaja on yhtä hyvä tyyppi kuin Putin.

Tässä muuten yksi poikkeuksellinen artikkeli Putinista noin länsimaisen median kirjoittamaksi:

http://www.dailymail.co.uk/pages/li...770&in_page_id=1770&expand=true#StartComments

Niin, kannatuksen puute. Putinin puolueella ei ole vakavasti otettavia vastavoimia koska nämä eivät saa näkyvyyttä esimerkiksi valtakunnallisilla TV-kanavilla kuin rippeiksi.

Kuinka paljon Suomen poliittisen establishmentin ulkopuolella olevat vaihtoehtopuolueet saavat näkyvyyttä YLE:n kanavilla?

Nykyjohto hallitsee Venäjän sisällä venäjänkielistä julkista sanaa miten tahtoo. Nykyhallinnolle epämieluisat ilmiöt ja asiat vaiennetaan, kiistetään tai niistä valehdellaan.

Voisitko antaa joitakin esimerkkejä näistä epämieluisista asioista ja siitä, kuinka niistä vaietaan tai valehdellaan?

 

[ipaz]

Mahdatko tarkoittaa sodassa menetettyjä Karjalaa ja Petsamoa?

Mahdan.

Viipurissa meneillään olevan tonttioikeudenkäynnin uutisoinnissa haastateltiin paikallisia asukkaita suomalaisten omistusoikeuksista menettämiinsä kiinteistöihin ja yllättäen siellä oli myös aika monta suomalaisia puolustaa kantaa. Osa haastateltavista tietenkin totesi ettei vanhoja kannata muistella ja että näillä mennään. Parhaiten mieleeni jäi kuitenkin reilu kolmekymppinen mies joka sanoi että koko alueen palauttaminen Suomelle olisi moraalisesti oikein, ja naurahti päälle.

 

[The Original Jags]

Mahdan.

Viipurissa meneillään olevan tonttioikeudenkäynnin uutisoinnissa haastateltiin paikallisia asukkaita suomalaisten omistusoikeuksista menettämiinsä kiinteistöihin ja yllättäen siellä oli myös aika monta suomalaisia puolustaa kantaa. Osa haastateltavista tietenkin totesi ettei vanhoja kannata muistella ja että näillä mennään. Parhaiten mieleeni jäi kuitenkin reilu kolmekymppinen mies joka sanoi että koko alueen palauttaminen Suomelle olisi moraalisesti oikein, ja naurahti päälle.

On hyvä että venäläisten kadunmiesten mielipiteissä esiintyy paljon variaatioita.

Pitää silti ottaa huomioon reaalipolitiikka.

Vaikka sodankäynnin luonne on muuttunut sitten II maailmansodan, on Pietari edelleen tykinkantaman päässä vanhalta rajalta. Leningradin piiritys II maailmansodassa ja siihen liittyneet kauheudet tekevät yksin Karjalan palauttamisesta poliittisesti mahdottoman. Karjalan maiden vuoksi vuodatettiin paljon venäläistä (tai neuvostoliittolaista, olihan mukana paljon muitakin kuin venäläisiä) verta. Pelkästään Karjalan palautuksen sentimentaalinen luonne tekisi siitä Venäjällä poliittisen mahdottomuuden. Venäläiset suhtautuvat Suureen Isänmaalliseen sotaan vähintään yhtä tunteella kuin suomalaiset Talvisotaan.

Käytännön tasolla ongelmia ja kysymyksiä on tietysti paljon enemmän. Pietarin esikaupungit ovat laajentuneet jo ennen Suomelle kuuluneelle alueelle. Luovuttaisiko Venäjä Pietarin esikaupunkeja Suomelle? Yhtä vähän, kuin Suomi luovuttaisi Vantaan tai Espoon vieraalle valtiolle.

Luovutetulla alueella sijaitsee myös valtaosa Venäjän vähästä rantaviivasta suhteessa Itämereen. Alueella sijaitsee kolme öljysatamaa (Koivisto, Uuras ja Ust-Luga), joiden kautta Venäjä kuljettaa öljyä maailmanmarkkinoille. Satamiin on suunniteilla mittavia lisäinvestointeja.

Maailman suurimmalta kaasukentältä, Barentsinmerellä sijaitsevalta Shtokmanilta vedetään putki Murmanskin kautta Viipuriin, josta putki haarautuu kahteen suuntaan; Itämeren alitse Saksaan sekä Pietariin ja sen alati kasvaville markkinoille. Viipurista on tulossa yksi Euroopan tärkeimmistä energian kuljetuksen solmukohdista.

Karjalan kannaksesta on tulossa Venäjälle tärkeä alue strategisesti. Lisäksi varsinkin juuri Kannaksella maan ja tonttien arvo on noussut taivaisiin. Kannaksella tonttien hinnat ovat jo reilusti ylittäneet Suomen keskitason. Pietarin nopeasti vaurastuva keskiluokka rakentaa Kannakselle datshojaan. Lisäksi Kannakselle on rakenteilla tai suunnitteilla satakunta(!) yksityistä luksusmökkikylää.

Jos luullaan, että venäläiset rakentavat Saimaan rannat täyteen mökkejä, niin kannattaa käydä katsomassa mikä on meininki Karjalan Kannaksella. Rakennusbuumi on nostanut siellä tonttimaan hinnan niin ylös, että monien venäläisten on kannattavampaa rakentaa datshoja/taloja Suomeen, vaikka sitten ylihinnalla. Tämä on yksi suurimmista syistä venäläisten ryntäykselle Kaakkois-Suomeen.

Petsamon palautus lienee yhtä utopistista kuin Kannaksen palautus, koska siellä toimii edelleen paljon kaivostoimintaa, eikä Venäjä halunne päästää yhtä valtiota lisää kamppailemaan Barentsinmeren luonnonvaroista. Sillä on tarpeeksi väännettävää Norjan kanssa.

Laatokan pohjoispuolinen Karjala onkin sitten toinen juttu. Se on edelleen melko kehittymätöntä periferiaa.

Näen silti, että Karjalan palautus on reaalipoliittisista ja taloudellisista syistä johtuen melko utopistinen ajatus.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Pidätettiin kerran, ja ei ollut ainoa pidätetty. Pidätyksen syy oli se, että Kasparovin sakki osoitti mieltään paikassa, jota ei ollut heille viranomaisten taholta osoitettu. Eikö näin toimita kaikkialla?

Kyllä siinä taisi olla jotain muutakin. Jotkut moskovalaiset puhuvat että mielenosoitusten ehdot voivat toisinaan olla vähän "joustamattomia". Ei ainakaan Pohjoismaissa rauhallisia mielenosoittajia tuolla tavoin putkaan kyörätä vaikka ajan, paikan ja viranomaiselle tehtävän ilmoituksen suhteen olisi vähän huomautettavaa.

Totta. Yhtä huono tai vielä pahempi tilanne homojen oikeuksien osalta on mm. Latviassa, Liettuassa ja Puolassa. Homoseksuaalisuuteen on itäisessä Euroopassa suhtauduttu kielteisemmin kuin lännessä. Ei Venäjä ole poikkeustapaus tässä.

Niin, jos käytät homoseksuaalien kokoontumisvapauden rajoittamista ainoana mittarina, niin samat sanat pätevät varmasti myös Puolaan, Latviaan ja Liettuaan?

Ehkä, ja varmaan myös Pohjois-Koreaan tai Zimbabween. Mutta niistä ei puhuta tässä ketjussa, ei myöskään Puolasta tai Baltian maista. Tämä homoasia oli vain esimerkki, ei mikään mittari, ainoa ainakaan.

Oliko tarkoituksesi sanoa, että venäläisnuorten mielenosoituksessa oli jotain väärää?

Kyseisen mielenosoituksen sisältö on esittämäni seikan suhteen toissijainen asia. Olennaista oli että tilaisuuteen tuotiin nuoria ihmisiä oppilaitoksista puolittaisella väkipakolla. Osa ja varmaan suuri osa jostain MKADin liepeiltä tuoduista nuorista ei edes tiennyt mistä on kysymys. Näin järjestetään Venäjällä "spontaaneja" mielenilmauksia.

Miksi mainitsin amerikkalaisten toiminnan tässä yhteydessä? En hyväksy Nashin toimintaa Viron suurlähetystön piirityksen suhteen, mutta haluan tuoda esille muita esimerkkejä, jotka asettavat Nashin toiminnan oikeisiin mittasuhteisiin.

Mielipide on vain omani ja sinänsä vähäpätöinen ääni tässä maailman mekkalassa, mutta jotain hyvin vastenmielistä tässä Putin-nuorten järjestössä on. Heidän isovenäläinen uhonsa tuo valitettavasti mieleen kolkkoja kaikuja 1900-luvulta. Toivottavasti tuntemukseni osoittautuvat aiheettomiksi.

Yksi hyvä puoli Oikeudenmukaisen Venäjän menestyksessä on myös se, että se syö ääniä kommunisteilta.

Tässä olen aivan samaa mieltä. Kommunisteilla ei ole kovin paljoa tarjottavana nykyiselle Venäjälle. Sosiaalisen ja taloudellisen hyvinvoinnin laajentaminen on eräs Venäjän haasteista eikä kommunistien pyrinnöistä ole tähän lääkkeeksi.

Lisätään tähän vielä "länsimielisiksi" kutsutut "liberaalit", jotka ovat käytännössä poliittisessa liitossa bolshevikkien ja jopa äärinationalistien kanssa (Putin on erittäin epäsuosittu venäläisten natsien keskuudessa, koska heidän mukaansa Putin on myynyt Venäjän juutalaisille ja avannut rajat hallitsemattomalle maahanmuutolle). Yhteistä näille "toisinajattelijoille" näyttää olevan pelkkä nykyisen establishmentin vastustus. Kuka tahansa kelpaa liittolaiseksi.

Vähemmästäkin menee oppositiolta uskottavuus. Ihan sivumennen ihmetyttää tämä Venäjällä kovin syvälle pesiytynyt juutalaisvastaisuus. Paradoksaalista on että juutalaisvastaisuus oli tietojeni mukaan kohtalaisen yleistä läpi neuvostovuosienkin, silloinkin kun neuvostoarvojen voittoa natsiarvoista ryhdyttiin juhlimaan toukokuisin. Juutalaisvastaisuus tuntuu uppoavan nyky-Venäjälläkin määrättyihin kansanosiin.

Mikään venäläinen patriootti Kasparov ei varmasti ole (hän ei edes ole etninen venäläinen, vaan Armenian juutalainen). Mies viihtyy paljon paremmin New Yorkissa kuin Moskovassa.

Kappas, taas juutalainen! Mainitsit aiemmin myös Kasparovin juutalaistaustaisen nimen. Onko juutalaisuus tässä jotenkin olennaista? Eikö perusvenäläinen voi luottaa keskuudessaan elävään juutalaiseen? Siis Venäjä venäläisille?

Venäjällä menee juuri nyt paremmin kuin koskaan sitten keisarillisen Venäjän, todennäköisesti paremmin kuin koskaan, jos asiaa mitataan venäläisten vapaudella ja vauraudella. Neuvostoliiton aikana valtiolla oli enemmän valtaa globaalisti kuin nyky-Venäjällä, mutta kommunistinen järjestelmä asetti yksilölle niin paljon rajoituksia, että yksilön kannalta nykyinen Venäjä on parempi paikka kuin Neuvostoliitto, poislukien ehkä kansan köyhin osa.

Maaseudun köyhät +40 ikäiset ovat väliinputoajia joiden näkymät eivät ole kaksiset. Eivät ne myöskään ole kaksisia isojen kaupunkien kelkasta pudonneille. Tilanne näyttää isoissa kaupungeissa kuitenkin paranevan koko ajan, ja keskiluokka kasvaa ja vaurastuu.

Nykyhallinto on jo kyennyt kohentamaan rahtusen veronkantokykyä mutta siinä on paljon tekemistä edelleen. Läpitunkeva korruptio jyrää myös verohallinnossa ja venäläiset yritykset osaavat hoitaa asiansa yhteistyössä veropiirien johtajien kanssa niin että molemmat osapuolet ovat kohtalaisen tyytyväisiä. Toisaalta, tietyllä tavalla sormien läpi katsomalla valtio tulee samalla nopeuttaneeksi yksityisen sektorin ja nimen omaan kotimaisten yritysten vaurastumista. Välilllä tulee Venäjällä liikkuessa väkisinkin toivoneeeksi että venäläiset saisivat veronkantokykyään tehostetuksi vaikka luokkaa 10% josta puolestaan kymmenys ohjautuisi suoraan teiden ja ympäristön hyväksi. Sillä tekisi jo paljon.

Itse toivon presidentin valtaoikeuksien vähittäistä karsimista Venäjällä. Ei ole mitenkään varmaa, että Putinin seuraaja on yhtä hyvä tyyppi kuin Putin.

Tätä juuri tarkoitin. Autoritaarinenkin järjestelmä koko lailla toimii jos suuri johtaja on riittävän valistunut ja vastuuntuntoinen. Venäläisillä on läpi monisatavuotisen historiansa ollut jopa käsittämättömän huono onni johtajiensa suhteen. Mielipuolia, despootteja ja kyvyttömiä on käynyt vuorollaan ohjaksissa. Putin on ainakin historiallisessa mittakaavassa hyvä venäläinen valtionpäämies.

Kuinka paljon Suomen poliittisen establishmentin ulkopuolella olevat vaihtoehtopuolueet saavat näkyvyyttä YLE:n kanavilla?

Ei relevanttia. Suomessa saa sanoa sanottavansa ja kumulatiivisesti yli 90% äänikertymästä edustavien puolueiden tahot pääsevät televisiokanavilla tentteihin, jopa nekin puolueet joilla ei ole realistisesti katsottuna toivoakaan eduskuntapaikoista. Venäjällä valtiolliset kanavat siloittavat yhden puolueen ja yhden ehdokkaan tietä presidentiksi.

Voisitko antaa joitakin esimerkkejä näistä epämieluisista asioista ja siitä, kuinka niistä vaietaan tai valehdellaan?

Koska tässä on potentiaalia loputtomaan juupas-eipäs -jankkaamiseen niin kerron vain yhden tapauksen, eikä sekään liity mitenkään ylimmän valtionjohdon reagointeihin. Sen sijaan se on esimerkki venäläisestä asioiden hoitamisesta ikävässä mielessä, ja täten tapauksella on tiettyä yhteneväisyyttä myös nykyvenäläisen establishmentin toimintaan. Valitettavasti kyseessä on paikallisilta peräisin oleva kuulopuhe. Jos tapaus voidaan osoittaa tapahtumattomaksi tai muutoin sisällöltään täysin virheelliseksi niin olen valmis peruuttamaan puheeni ja pyytämään joltakulta anteeksi. Tosin muita esimerkkejä löytynee tilalle...

Joitakin vuosia sitten Venäjän Federaation erään istuvan ministerin poika ajoi humalassa huomattavaa ylinopeutta kalliillla autolla Sevastopolin prospektilla eteläisessä Moskovassa. Tapahtui onnettomuus jonka seurauksena yksi tai useampi sivullinen menetti henkensä ko. henkilön vaarallisen ajon suorana seurauksena. Onnettomuuspaikka siivottiin pikavauhtia, kolarin aiheuttajan auto poistettiin kiireellisesti paikalta ja todettiin ettei oikein tiedetä kuka täällä tämmöistä jälkeä aiheutti. Huonompi juttu vahinkoa kärsineille, mutta näin voi käydä.

 

[Osmo Rapeli]

and then for something completely different

Menee hiukan ohi aiheen mutta huikeaa huumaa on Ukrainan Neiti Yulia Tymoshenkon paluu vallankahvaan sulostuttamaan uutisia ja punastuttamaan Putinia lyhyillä hameillaan.

http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/7020378.stm

Oranssi Vallankumous - lisäksi vielä upea nimi kyseisellä "bändillä".

Mitäs muuten olitte mieltä Putinin omista sheivatuista kalastuskroppaposeerauksista tuossa taannoin, nousivatko pisteet nais- ja ehkä myös miesäänestäjien silmissä?

 

[Koirapoika]

Mitäs muuten olitte mieltä Putinin omista sheivatuista kalastuskroppaposeerauksista tuossa taannoin, nousivatko pisteet nais- ja ehkä myös miesäänestäjien silmissä?

Leonid Iljitš Brežnevillä oli enemmän kulmakarvoja kuin Putinilla ryijyä rinnassa. Brežnev tunnetusti kuoli kulmakarvojen yhteenkasvun aiheuttamaan oikosulkuun.

 

[kiwipilot]

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2007/10/566696

Mielenkiintoista. Tämän tapahtuessa ei liene epäselvää kuka oikeasti olisi Kremlin kunkku ja kuka vain sätkynukke.

 

[Tuzzi]

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2007/10/566696

Mielenkiintoista. Tämän tapahtuessa ei liene epäselvää kuka oikeasti olisi Kremlin kunkku ja kuka vain sätkynukke.

Ja sitten onkin sopiva hetki kaventaa presidentin valtaoikeuksia.

 

[The Original Jags]

Venäjän aasialainen vuosisata

Tästä aiheesta voisi aloittaa oman ketjun, koska alustan tämän aika pitkästi, eikä aihe koske yksin Venäjää. Mutta kirjoitan jutun tähän, koska on parasta välttää monen samoja aiheita sivuavan ketjun syntymistä.

Washingtonin neokonservatiivit a thinktankit pitivät vielä 1990-luvun lopulla selvänä, että 2000-luvusta tulisi suuri Amerikkalainen Vuosisata. Yhdysvaltojen imperiumi oli 1990-luvulla kaikkien aikojen voimakkain suhteessa maailman muihin valtioihin. EU oli vielä hajanainen ja heikko. Kiinan talousihme oli vasta lähtökuopissaan. Ainoa Yhdysvallat sotilaallisesti haastamaan pystynyt dinasevaltio Venäjä oli jatkuvasti konkurssissa. 2000-luvun piti olla New American Century. 2000-luvun alussa luodun suunnitelman mukaan Yhdysvaltojen piti käyttää ylivertaista sotilasvoimaansa maailman energialähteiden hallitsemiseen.

Mikään tai kukaan ei voinut uhata Imperiumia. Yhdysvallat oli voimainsa tunnossa ja valmis tappamaan ja käyttämään sotilaallista voimaansa etujensa puolustamiseen missä tahansa maapallolla. Dick Cheneyn sanoja lainaten: "American way of life is not negotiable". Se, joka uhkasi amerikkalaista elämäntapaa taloudellisin tai energiapoliittisin keinoin, joutuisi nopeasti tekemiseen Yhdysvaltojen armeijan kanssa. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolella näkymät Uuden Amerikkalaisen Vuosisadan syntymiselle eivät kuitenkaan ole yhtä valoisat kuin vielä kymmenen vuotta sitten.

2000-luvun alussa esitettiin ensimmäiset arviot Kiinan ja Venäjän lähentymisestä. Suurin osa amerikkalaisista politiikan asiantuntijoista kuitenkin tyrmäsi näkyvillä olevan yhdentymisen mahdollisuuden. Washingtonissa ajateltiin, että taloudelliseksi lilliputiksi heikentynyt Venäjä pelkäisi Kiinaa niin paljon, että se hakisi turvaa ja liittolaisuutta Washingtonista - ja ehdoilla, jotka Washington määrittelee.

On myönnettävä, että skeptismille oli hyvät syynsä. Venäjän ja Kiinan suhteet ovat historiallisesti olleet aina rikkonaiset ja herkät. Pietari Suuren ajoista lähtien Venäjä on katsonut länteen - halunnut tulla osaksi länttä. 1800-luvun venäläinen aristokratia haki vaikutteita lännestä, kun taas Kiinaa kohtaan 1800-luvun keisarillinen Venäjä oli vain kolonialistinen. Se valloitti Kiinalta isoja alueita Siperiassa ja nykyisessä Venäjän kaukoidässä. 1900-luvulla Kiina ja Neuvostoliitto kokivat molemmat kommunistisen vallankumouksen, mutta tämäkään ei lähentänyt maiden suhteita - pikemminkin päinvastoin. Hrutshevin Neuvostoliitto ja Maon Kiina olivat jopa lähellä ydinsotaa 1960-luvulla.

Neuvostoliiton jälkeisen ajan ensimmäisen katastrofaalisen vuosikymmenen, 1990-luvun aikana voimaton ja hajanainen Venäjä yritti epätoivoisesti apinoida Atlanttisen liittouman instituutioita ja politiikkaa. Tämä malli osoittautui katastrofaalisen huonosti toimivaksi Venäjällä (kenties se olisi voinut toimia, jos sen toteuttajat olisivat toimineet muun kuin omien ja läntisten "neuvonantajien" voitonpyyteiden puolesta). Joka tapauksessa Venäjä katsoi edelleen länteen, kun samalla sillä oli Neuvostoliiton perintönä vanhoja rajakiistoja Kiinan kanssa, mistä myös 1960-luvun konfliktit olivat johtuneet. Venäläiset pelkäsivät "keltaista aaltoa", jota vauhdittivat huhut parista miljoonasta kiinalaisesta, jotka ovat valmiina valloittamaan tyhjenevän Venäjän kaukoidän.

Esteistä huolimatta perustavaa laatua oleva suhteiden uudelleenjärjestely oli tärkeää sekä Kiinalle että Venäjälle. Vladimir Putinin uuden hallinnon alaisuudessa Venäjä oli yhä voimakkaammin vastustanut Yhdysvaltojen unitelarismia - yksinapaisen maailmanjärjestyksen tavoittelua. Myös Kiina jakoi Venäjän huolen Yhdysvaltojen maailmanherruuden tavoittelusta. Tämä oli se seikka, joka sai vanhat viholliset hautaamaan erimielisyytensä. Sekä Kiina että Venäjä halusivat palauttaa historiallisen "välittömän vaikutusvallan alueensa" (englanninkielinen termi "sphere of influence") multipolaarissa maailmassa.

Taloudelliselta katsantokannalta Kiina himoitsi resursseja - energiaa, viljaa, puuta ja mineraaleja - ja kaikkea tätä oli tarjolla runsain mitoin sen pohjoisrajan takana, Siperiassa ja Venäjän kaukoidässä. Venäjälle Kiina merkitsi sekä potentiaalista strategista uhkatekijää, mutta myös suurta mahdollisuutta. Kiina olisi kova kilpailija, mutta samalla se oli kovasti kasvava markkina-alue ja luotettava merkantilistinen kauppakumppani (Venäjän vaihtotase on aina ollut positiivinen Kiinan kaupassa), jota ei kiinnostanut sekaantua Venäjän sisäisiin asioihin.

Vuonna 2007 Venäjän ja Kiinan välinen kauppa on noussut vuositasolla $40 miljardiin. Siperian ja Venäjän kaukoidän rauta- ja maantieverkostoja rakennetaan kiinalaisten toimesta palvelemaan kiinalaisten kaupallisia intressejä. Kiina on myös voittanut Japania vastaan käymänsä kovan väännön siitä, kenellä on etuoikeus itäisen Siperian maakaasuun; Siperiasta Kiinaan rakennettava kaasuputki on viimeistelyä vaille valmis. Venäläiset antavat kiinalaisille etuoikeuksia Siperiassa samalla, kun japanilaiset ja läntiset yritykset (Shell, ExxonMobil, British Petrolium, Mitsubishi, Mitsui) ovat jatkuvasti suurissa vaikeuksissa Venäjän viranomaistahojen ja Gazpromin kanssa sekä Siperiassa että Sahalinilla.

Venäjän ja Kiinan välinen diplomatia on ollut erittäin menestyksekästä. Kaikki Neuvostoliiton ajoilta periytyneet rajariidat on sovittu. Shanghai Cooperation Organization, joka on nyt laajentunut käsittämään kaikki Euroopan ulkopuolisen Euraasian tärkeimmät valtiot, on muodostunut työkaluksi, jota Venäjä ja Kiina käyttävät vaikutusvaltansa lisäämiseksi eteläisessä Euraasiassa ja Keski-Aasiassa. Venäjä ja Kiina ovat läheisesti liittoutuneet YK:n turvallisuusneuvostossa, missä Kiina hieman haluttomana ärsyttämään toiseksi suurinta kauppakumppaniaan Yhdysvaltoja "piilottelee" Venäjän takana, joka yhä useammin on halukas asettumaan vastustamaan Yhdysvaltojen intressejä YK:ssa.

Viime kesänä Venäjä ja Kiina järjestivät laajimman sotaharjoituksen kummankin valtion historiassa Venäjän Tsheljabinskissa. Harjoitus tapahtui SCO:n kontekstissa, mikä todennäköisesti tarkoittaa sitä, että SCO laajentaa toimenkuvaansa myös sotilastoimintaan - eräänlaiseksi Euraasian NATO:ksi. Venäjä on myös tällä hetkellä valmis myymään aseteollisuutensa parhaita tuotteita Kiinaan, mikä on yksi merkki venäläisten luottamuksesta hyvien Kiinan suhteiden pitkään jatkuvuuteen.

jatkuu...

 

[The Original Jags]

jatkoa...

Intellektuaalisesti pinnalliselta ja silti omasta moraalisesta ylivertaisuudestaan perinpohjaisen vakuuttuneelta Washingtonilta on jäänyt huomaamatta tärkeä pointti; viimeisen neljän vuosisadan aikana (huolimatta 1920-luvun lyhyestä radikaalin internationalismin hetkestä) Venäjä on ollut suhteellisen konservatiivinen valta, joka on kiinnostunut status quon säilyttämisestä, ja joka ei ole kiinnostunut heiluttamaan globaalin arkkitehtuurin rakenteita.

Vallankumouksellisen muutoshakuisuuden sijaan Venäjä on kiinnostunut palauttamaan historiallisen asemansa suurvaltana - johon sen pelkkä maantieteellinen koko antaa sille vastaansanomattoman oikeuden. Tämä on myös Venäjän ja Kiinan suurin ideologinen ero. Kiina, 5000 vuotta vanha imperiumi, joka on toipumassa väliaikaisesta heikkouden tilastaan, on olennaisesti globaalia järjestystä horjuttava voima. Voima, joka on kiinnostunut globaalin järjestelmän uudelleenjärjestämisestä.

Paras esimerkki edellisestä ideologisesta erosta on Kiinan suhtautuminen G8-järjestöön, tuohon perinteisten suurten teollisuusmaiden herraklubiin. Siinä missä Venäjä oli valmis 1990-luvulla tekemään poliittisia ja taloudellisia myönnytyksiä päästäkseen klubiin osalliseksi, ei Kiina ole toistaiseksi osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa jäsenyyttä kohtaan - vaikka sen pitäisi bruttokansantuotteen koon perusteella olla ilman muuta mukana. Kiina näkee G8-järjestön Häviäjien Klubina - auringonlaskun ja eilispäivän valtojen järjestönä, joka kokoontuu keskustelemaan vain koko ajan vähenevästä vallastaan. Kiina haluaa luoda Uuden Taloudellisen Maailmanjärjestyksen, jossa perinteisesti maailmantaloutta johtaneet angloamerikkalaiset järjestöt (IMF, Maailmanpankki, WTO) ja suuryritykset vähitellen menettävät asemansa uudelle järjestykselle.

Lännen kiusanteko Venäjää kohtaan - Pohjois-Kaukasuksen terroristien ja murhaajien kutsuminen EU:n parlamentaarikkojen toimesta "vapaustaistelijoiksi", oligarkkirosvojen taianomainen muuttuminen liberaalin demokratian sankareiksi, Cheneyn Venäjän demokratian haukkuminen, ja heti seuraavana päivänä Kazakstanin demokratian kehityksen ylistäminen - on luonut Venäjällä kuvan tekopyhästä ja hurskastelevasta lännestä, joka vasen käsi Lähi-idän ihmisten veren peittämänä heristelee oikean käden etusormeaan Venäjälle, ja on valmis ylistämään Kazakstanin demokratiaa, jos Kazakstan päästää Halliburtonin Ashgabatin öljykentälle.

Amerikan unilateralismi, sen sponsoroimat NGO:t vallanvaihdosten toteuttamiseksi alueella, joiden Venäjä katsoo sijaitsevan oman historiallisen vaikutusvaltansa alueella ja sen sotilaallinen varustautuminen Venäjän rajojen lähistöllä ajavat Venäjää helposti ennakoitavaan reaktioon: yhäti kasvavaan eroon lännestä, yhtä nopeasti kasvavaan liittolaisuuteen Kiinan kanssa ja eurasianismiin. Kiinan ja Venäjän liittolaisuus olisi pitänyt olla neokonservatiivien pahin painajainen, mutta he omilla toimillaan edesauttoivat tähän tilanteeseen joutumista. On todellakin erityisen ironista, että siinä missä Yhdysvaltojen poliitikot ja strategit onnistuivat pitämään kommunistisen Neuvostoliiton ja Kiinan vihoissa keskenään puolen vuosisadan ajan, on Bushin hallinto suorastaan ajanut Venäjän ja Kiinan, kahden Aasian Jättiläisen, liittolaisuuteen keskenään.

1800-luku oli ehdottomasti Eurooppalainen Vuosisata. 1900-luku oli yhtä ehdottomasti Amerikkalainen Vuosisata. Yhtä varmasti 2000-luku tulee olemaan Aasialainen Vuosisata. Vielä 1990-luvulla G7-maissa tuotettiin 70% maailman bruttokansantuotteesta. Tällä hetkellä yli 50% maailman bruttokansantuotteesta tuotetaan jo Aasiassa. Aasiassa syntyy uutta vaurautta monta kertaa nopeammin kuin Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Eläköityvä ja luonnonvaroista köyhä länsi ei voi kilpailla Aasian nousevia mahteja vastaan, ainakaan ilman sotilaallisen voiman käyttöä.

Maailman geopoliittinen ja taloudellinen voimatasapaino siirtyy koko ajan enemmän itään, eikä tämän ehkäisemiseksi ole paljoa tehtävissä. Yhdysvallat on suistumassa lamaan, Euroopan ja Japanin todennäköisesti seuratessa perässä. Tämä tulee entisestään vauhdittamaan voimatasapainon heilahtamista itään.

Maailman talouskasvusta tulevat vastaan jatkossa ns. kehittyviksi talouksiksi kutsutut valtiot - erototen Kiina, Intia, Venäjä ja Brasilia, joille on annettu yhteinen nimittäjä BRIC-valtiot (Brazil, Russia, India, China). Nämä valtiot vetävät perässään pienempiä uusia taloustiikereitä, kuten Vietnamia ja Indonesiaa. Yhteistä näille valtioille on ns. "autoritäärinen kapitalismi".

Yksikään em. valtioista ei ole saavuttanut erinomaista muutosta puolinääntyneestä agraarivaltiosta dynaamiseksi talousjättiläiseksi noudattamalla IMF:n ja muiden anglosaksien johtamien järjestöjen neuvoja (huom. nykyiset Afrikan köyhät valtiot ja 1990-luvun Venäjä noudattivat tarkasti IMF:n määrittelemää talouspolitiikkaa). Nousevat taloustiikerit ovat luoneet oman lännessä "autoritääriseksi" kutsutun kapitalismin muotonsa. Tämä on se kapitalismin muoto, joka luo uutta vaurautta tällä hetkellä kaikista nopeimmin. Kyseiset valtiot ovat ottaneet käyttöön eräänlaisen sekoituksen vapaata markkinataloutta ja valtiokapitalismia - ja samalla hylänneet perinteiset dogmat, oli kyse sitten Karl Marxista tai Adam Smithistä.

On odotettavissa, että nämä uudet taloudelliset vallat yhä kasvassa määrin määrittelevät uuden ja perusteellisen käytännöllisen taloudellisen ja poliittisen ideologian, joka ottaa määräävän aseman maailmantaloudessa. Viime aikoina lisääntynyt ajattelu "Maailman ilman länttä" ei ole niinkään länsivastainen tai -vihamielinen, vaan uusi näkemys siitä, että länsi menettää vähitellen asemansa maailman taloudellisena, poliittisena ja sotilaallisena johtohahmona, ja maailma globalisoituu ja moninapaistuu entistä enemmän.

Venäjä, BRIC-nelikon yksi tärkeä jäsen, on hyötynyt valtavasti tästä uuden kapitalismin muodosta ja sitä seuranneesta sekä sisäisestä että globaalista talouskasvusta. Venäjän Aasialainen Vuosisata on vasta alkamassa.

 

[mjr]

Maailman talouskasvusta tulevat vastaan jatkossa ns. kehittyviksi talouksiksi kutsutut valtiot - erototen Kiina, Intia, Venäjä ja Brasilia, joille on annettu yhteinen nimittäjä BRIC-valtiot (Brazil, Russia, India, China). Nämä valtiot vetävät perässään pienempiä uusia taloustiikereitä, kuten Vietnamia ja Indonesiaa. Yhteistä näille valtioille on ns. "autoritäärinen kapitalismi".

Olisikohan sinulla esimerkkejä pitkäaikaisista "autoritäärisen kapitalismin" omaksuneista valtioista? Tulee toki mieleen paljonkin yksittäisiä esimerkkejä sinänsä, vaikka keisarillinen Japani ja Natsi-Saksa, mutta mikään näistä ei ole ollut historiallisesti kovin pitkäaikainen eli tuntuu vähän epävakaalta systeemiltä. Intia on muuten siitä omituinen maa, että siellä tuntuu vaalien tulos usein olevan etukäteen avoin, Brasiliassakin on vielä autoritäärisyys aika puutteellista. Sen sijaan Kiina, Venäjä ja Vietnam ovat toki maita, jossa edustuksellinen demokratia loistaa poissaolollaan. Sinänsä fanittaminen on hauska asia, kaikilla on suosikkinsa ja inhokkinsa, mutta tuntuu vähän suhteettomalta siirtää tämä asenne sellaisenaan geopolitiikkaan.

 

[Viljuri]

The Original Jagsin edustama geopoliittinen ajattelu on kyllä Hitleriä edeltävältä ajalta.

Ja mikäli se olisi osaksikin oikeaanosuvaa, tulisi Venäjälle ennen pitkää lähtö Siperiasta Kiinan kasvavan taloudellisen ja sotilaallisen voiman edessä. Onhan Siperia nykyisellään "vajaakäytössä" venäläisten puutteellisten resurssien vuoksi (jo siis vähäisen väestöpohjansa takia), erityisesti kun maa ei halua tehdä taloudellista yhteistyötä muun maailman kanssa.

Siis Venäjällä saattavat jäädä Siperian ja Arktisen alueen kaasu- ja öljyvarat hyödyntämättä taloudellisessa mielessä, sillä tämän vuosisadan aikana korvaavat energialähteet tulevat joka tapauksessa yleiseen käyttöön, eikä uusien hankkeiden ja infrastruktuurin rakentamistahti lupaa kyllä mitään muutosta missään nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Pikemminkin päinvastoin, kuten Shellin ja BP:n kohtelu on ollut omiaan osoittamaan.

Muutoin olisin sitä mieltä, että Putinin ilmoitus siirtymisestään mahdollisesti pääministeriksi on kuin Grande Finale siitä kehityksestä, johon Venäjä Jeltsinin kauden jälkeen sitten taas ajautui. Kaikki ovat tämän kehityksen nähneet, mutta harvat ovat uskaltaneet puhua. Ja vielä vähemmän puhutaan tulevaisuudessa...

Kuulummeko sitten maatalousvaltaiseksi takahikiäksi ja de facto provinssiksi Venäjän valtakunnan yhteyteen (kuten paavoväyryset, kepunpuoluesihteerit, vanhasuomalaiset ja muut inhorealistit asian näkevät), vai otammeko palovakuutuksen? Tästä olisi kiva käydä keskustelua, mutta keskusteluhan ei kaikille sovi.

 

[Konsta Kepuli]

Putinista pääministeri

Putin siis eilen ilmoitti ryhtyvänsä vaalien jälkeen pääministeriksi ja presidentiksi istutetaan marionetti. Valta pysyy tiukasti edelleen generalissimus Putinin käsissä. Kuka muuten odotti Putinin vetäytyvän vallasta? Yksinvaltiailla harvoin on ollut taipumusta vapaaehtoiseen vetäytymiseen. Jeltsinkin pakotettiin eroon kun kävi ilmi että mies oli liian huonossa hapessa jatkamaan johtajana. Riskinä olisi ollut opposition nousu ja se vaihtoehto ei luonnollisesti ollut Jeltsinin takana olleen klikin mieleen.

Joka tapauksessa. Putinin eilisen ilmoituksen jälkeen voidaan demokraattisen kokeilun Venäjällä tulleen tältä erää haudatuksi. Nyt oli jo kyllä yritystä. Toivo aidon kansalaisyhteiskunnan syntymisestä pysyi elossa jopa vuosia. Edellisellä kerralla, siis vuonna 1917, demokraattinen kokeiluhan kesti yhden päivän. Siis kansalliskokouksen istunto, joka päättyi siihen kun Lenin pidätytti osallistujat ja lopetti moisen porvarillisen haihattelun.

Kai tässä lopulta on tultava siihen loppupäätelmään että demokratia ja kansalaisvapaudet eivät kertakaikkiaan venäläisillä toimi. Ilmeisesti itänaapureidemme kansanluonteeseen vain sopii paremmin autoritaarinen "isäntä käskee" -meininki. Vahvan johtajuuden koetaan turvaavan elinolosuhteet paremmin kuin itse asioista vastuun ottaminen.

Johtajakultti ryyditettynä isovenäläisellä uhoilulla ja (katteettomilla) lupauksilla paluusta suurvallaksi uppoavat jälleen kerran venäläisiin. Saa nähdä kuinka ulkomaailmalle vihamielisiä ilmenemismuotoja tämä kehitys saa aikaan. Maan sisällähän on ulkomaalaisten ja kansallisten vähemmistöjen sortotoimet jo hyvässä vauhdissa. Milloinkahan pakkotyöleirejä aletaan avaamaan isossa mittakaavassa?

 

[The Original Jags]

Kyllä siinä taisi olla jotain muutakin. Jotkut moskovalaiset puhuvat että mielenosoitusten ehdot voivat toisinaan olla vähän "joustamattomia".

Voitko antaa esimerkin? Käsittääkseni poliisi esti mielenosoituksen siksi, ettei mieltä osoitettu ennalta määrätyssä paikassa. Pitäisikö mielenosoittajat sinusta päästää tukkimaan suurkaupungin pääkatuja?

Ei ainakaan Pohjoismaissa rauhallisia mielenosoittajia tuolla tavoin putkaan kyörätä vaikka ajan, paikan ja viranomaiselle tehtävän ilmoituksen suhteen olisi vähän huomautettavaa.

Taisi sulla jäädä Helsingin ACEM-mielenosoituksen tapahtumat noteeraamatta, kun poliisit veivät putkaan jopa viattomia ohikulkijoita. Näin Suomessa.

Kööpenhaminassa Tanskan poliisi vangitsi satoja mielenosoittajia viime kesän mielenosoituksessa. Pamppukin oli kuulemma heilunut.

Ehkä, ja varmaan myös Pohjois-Koreaan tai Zimbabween. Mutta niistä ei puhuta tässä ketjussa, ei myöskään Puolasta tai Baltian maista. Tämä homoasia oli vain esimerkki, ei mikään mittari, ainoa ainakaan.

Minusta Puolan ja Baltian maiden suhtautuminen homoihin voidaan ottaa puheenaiheeksi tässä ketjussa, koska niissä suhtautuminen homoseksualismiin on historiallisesti samankaltainen kuin Venäjällä ja Ukrainassa.

Olennaista oli että tilaisuuteen tuotiin nuoria ihmisiä oppilaitoksista puolittaisella väkipakolla.

Voitko esittää suoran lainauksen ja lähdeviitteen tästä "puolittaisesta väkipakosta"?

Mielipide on vain omani ja sinänsä vähäpätöinen ääni tässä maailman mekkalassa, mutta jotain hyvin vastenmielistä tässä Putin-nuorten järjestössä on.

Itse suhtaudun heihin positiivisesti, koska he kannattavat ja edustavat monia sellaisia arvoja, joita pidän Venäjälle edullisina. Näitä ovat isänmaallisuus, kannustaminen lapsentekoon, terveet ja raittiit elämäntavat, taloudellisen vaurauden tavoittelu sekä poliittisten ääriliikkeiden ja fasismin vastustus.

Heidän isovenäläinen uhonsa tuo valitettavasti mieleen kolkkoja kaikuja 1900-luvulta.

Voitko antaa esimerkin, mitä tarkoittaa "isovenäläinen uho" ja millä tavalla se ilmenee Nashin yhteydessä?

Ihan sivumennen ihmetyttää tämä Venäjällä kovin syvälle pesiytynyt juutalaisvastaisuus.

Juutalaisvastaisuutta on esiintynyt kaikkialla, missä juutalaisia on asunut. Saksa, Puola, Espanja ja Italia ovat aikanaan hävittäneet lähes kaikki juutalaisensa. Osa noista vielä useamman kerran.

Monien venäläisten epäluuloinen suhtautuminen juutalaisiin johtuu heidän suuresta roolistaan bolshevikkien vallankumouksessa (mm. Trotsky oli juutalainen, samoin puna-armeijaa aseistaneet ulkomaalaiset pankkiirit) sekä 1990-luvun privatisoinnin tuloksissa, jossa maan kansallisvarallisuuden ryöstöön osallistuneiden joukossa juutalaiset muodostivat enemmistön.

Paradoksaalista on että juutalaisvastaisuus oli tietojeni mukaan kohtalaisen yleistä läpi neuvostovuosienkin, silloinkin kun neuvostoarvojen voittoa natsiarvoista ryhdyttiin juhlimaan toukokuisin.

Huomattava osuus, jopa enemmistö bolshevikkien komissaareista Venäjän sisällissodan aikana ja sen jälkeen oli juutalaisia. Monet kutsuvat bolshevikkien vallankumousta samalla juutalaiseksi vallankumoukseksi juuri tästä johtuen. Aika erikoista, että valtio jota johtivat juutalaiset olisi samalla ollut juutalaisvastainen.

Myöskään politbyroon kokoonpanossa tämä "juutalaisvastaisuus" ei näkynyt mitenkään. Siellä juutalaisten osuus oli paljon suurempi kuin heidän suhteellinen osuutensa koko väestöstä myös II maailmansodan jälkeen.

Juutalaisille annettiin myös oikeus muuttaa pois maasta vapaasti jo 1950-luvulla. He olivat ainoa kansanryhmä Neuvostoliitossa, joilla oli vapaus muuttaa pois maasta nimenomaan etnisen/uskonnollisen taustansa perusteella.

Neuvostoliiton politiikassa juutalaisilla on ollut suuri osuus aina vuodesta 1917 lähtien. Juutalaiset dominoivat Neuvostoliiton politiikkaa 1921-1930. Josif Stalinin vainot koettelivat myös vallankumousta toteuttanutta juutalaista eliittiä (mm. Trotsky tapettiin Stalinin toimesta), mutta toisaalta Stalinin lähipiirissä oli myös paljon juutalaisia.

Kommunistisen puolueen pääsihteeri Juri Andropov oli juutalainen.

Venäjän kaksi viimeistä pääministeriä (Fradkov, Zubkov) ovat olleet juutalaisia. Venäjän rikkaimmat ihmiset ovat suureksi osaksi juutalaisia. Myös Boris Jeltsinin ajan hallituksessa oli juutalaisia ministereitä pilvin pimein (Kozyrev, Tshubais, Primakov, Gaidar jne.).

Tällä hetkellä Venäjälle muuttaa useita kymmeniätuhansia juutalaisia joka vuosi. He ovat pääosin paluumuuttajia, jotka muuttivat Venäjältä länteen 1990-luvulla.

 

[The Original Jags]

Juutalaisvastaisuus tuntuu uppoavan nyky-Venäjälläkin määrättyihin kansanosiin.

Juutalaisvastaisuudella on aina ollut hedelmällinen maaperä siellä, missä juutalaisia on asunut suurin joukoin. Tsaarin Venäjällä asui yli puolet koko maailman juutalaisista vielä 1880-luvulla, minne he olivat paenneet katolisen kirkon vainoja keskiajalla ja 1600-1700 luvuilla. Ortodoksinen kirkko, joka suvaitsi pakanauskontojen perinteitä hyvin (itkuvirret, runonlausunta) suvaitsi myös juutalaisia paremmin, kuin sen konservatiivinen läntinen vastine, katolinen kirkko.

Erityisesti katolisen Puolan suhde juutalaisiin on monella tapaa traumaattinen. Puola on varmasti Euroopan juutalaisvastaisin maa myös nykyisin.

Juutalaisvastaisuutta on koetettu selittää monella tavalla. Yksi yleinen selitys on se, että juutalaisilla on taipumus saada paljon vaikutusvaltaa eri maiden talouksissa (erityisesti kaupassa ja pankki- ja finanssimaailmassa), ja aiheuttaa vaikutusvaltansa avulla vahinkoa isäntämaansa taloudelle tavalla, joka kuitenkin hyödyttää juutalaisia itseään. Kansainvälinen juutalaisuus on heidän mukaansa eräänlainen parasiitti, joka syö isäntänsä voimavaroja rikastuttaen samalla itseään. Tämän katsotaan olevan yksi syy juutalaisvainoihin niin Espanjassa, Ranskassa, Puolassa kuin Natsi-Saksassakin.

On totta, että huomattava osuus maailman taloudellisista vaikuttajista on juutalaisia. Esimerkiksi juutalaisen Rothschild -pankkidynastian vaikutusvallasta liikkuu hurjia huhuja. Näiden mukaan Rothschildit olivat niin Venäjän vallankumouksen kuin kummankin maailmansodan rahoittajat, ja hallitsevat edelleen läntistä finanssi- ja pankkimaailmaa kulissien takana.

Kappas, taas juutalainen!

Niinpä!

Mainitsit aiemmin myös Kasparovin juutalaistaustaisen nimen. Onko juutalaisuus tässä jotenkin olennaista?

"Kasparovin" oikea nimi on Veinstein. Minusta olennaista on kutsua häntä hänen oikealla nimellään. En minäkään yleensä kutsu Urho Kekkosta Pekka Peitsiksi. Miksi siis kutsua Veinsteinia "Kasparoviksi"?

Eikö perusvenäläinen voi luottaa keskuudessaan elävään juutalaiseen? Siis Venäjä venäläisille?

Venäläiset luottavat esimerkiksi heidän juutalaiseen pääministeriinsä. Veinstein on antanut vähän syytä luottamukselle. En näe, että kaveeraaminen Jacob Rothschildin ja Boris Berezovskin kaltaisten miesten kanssa lisäisi hänen luottamustaan Venäjällä. Jos Veinstein haluaa saada kannatusta, niin miksi ihmeessä hän assosioi itsensä Venäjän vihatuimpaan mieheen Berezovskiin, ja ottaa tältä vastaan rahoitusta?

Jos Veinstein haluaa venäläisten suosiota, niin hänen kannattaisi ehkä ajaa politiikassaan venäläisten etua ja venäläisten enemmistön kannattamia asioita. Asettumalla kansan enemmistön mielipiteen vastavirtaan ei poliittista kannatusta irtoa.

Maaseudun köyhät +40 ikäiset ovat väliinputoajia joiden näkymät eivät ole kaksiset.

Toisaalta Venäjän nuoret aikuiset ovat eteenpäinpyrkivää ja nopeasti vaurastuvaa porukkaa. Venäjä on siitä erikoinen valtio, että sen nuoret ikäluokat ovat vauraampia kuin vanhemmat ikäluokat.

Eivät ne myöskään ole kaksisia isojen kaupunkien kelkasta pudonneille.

Ovatko ne sitä Suomessakaan tai Yhdysvalloissa?

Ei kai liene edes mahdollista, että kun Venäjän poliittinen suunta kääntyi vuonna 2000, että koko 145 miljoonainen kansa olisi seitsemässä vuodessa nostettu ylös köyhyydestä?

Tilanne näyttää isoissa kaupungeissa kuitenkin paranevan koko ajan, ja keskiluokka kasvaa ja vaurastuu.

Ja tämä on olennaista. Keskiluokan osuus venäläisistä on jo 30%, kun se vielä 1990-luvulla oli parin prosentin luokkaa. Tämä näkyy erityisesti suurissa kaupungeissa. Moskova ohitti ostovoimassa tämän vuoden aikana jo Lontoon.

Tässä rakennetaan uutta Moskovan business-centeriä muutaman kilometrin päähän Moskovan historiallisesta keskustasta:

http://rk.foto.radikal.ru/0709/3d/2db2ea96eccb.jpg

Tuonne tulee mm. Euroopan korkein pilvenpiirtäjä. Moskova tulee olemaan (ja on osin jo nyt) maailman neljäs suuri finanssikeskus New Yorkin, Shanghain ja Lontoon ohella. Infrastruktuuri pitää siksi rakentaa sen mukaiseksi.

Nykyhallinto on jo kyennyt kohentamaan rahtusen veronkantokykyä mutta siinä on paljon tekemistä edelleen.

Hieman enemmän kuin rahtusen. Venäjän 12% tasavero on ollut suuri menestys maan taloudelle, vaikka kaikista köyhimpiä tuo ei tietenkään ole auttanut. Joka tapauksessa Venäjän verokertymä on monikymmenkertaistunut sitten 1990-luvun, jolloin kukaan ei maksanut veroja.

Välilllä tulee Venäjällä liikkuessa väkisinkin toivoneeeksi että venäläiset saisivat veronkantokykyään tehostetuksi vaikka luokkaa 10% josta puolestaan kymmenys ohjautuisi suoraan teiden ja ympäristön hyväksi. Sillä tekisi jo paljon.

Miten luulet Venäjän rahoittavan suunnitellun $biljoonan eli $1000 miljardin investoinnin infrastruktuuriinsa seuraavan kymmenen vuoden aikana?

Putin on ainakin historiallisessa mittakaavassa hyvä venäläinen valtionpäämies.

Hän on hyvä myös globaalisti, ei vain venäläisessä asteikossa. Pidän Putinia yhtenä kyvykkäimmistä valtionpäämiehistä maailmassa.

 

[DAF]

"Kasparovin" oikea nimi on Veinstein. Minusta olennaista on kutsua häntä hänen oikealla nimellään. En minäkään yleensä kutsu Urho Kekkosta Pekka Peitsiksi. Miksi siis kutsua Veinsteinia "Kasparoviksi"?

Puhutko aina myös Vladimir Iljits Uljanovista, Josif Vissarionovits Dzugasvilista tai vaikkapa Alexis Stenvallista tai Johan Gustaf Hellstenistä?

 

[The Original Jags]

Puhutko aina myös Vladimir Iljits Uljanovista, Josif Vissarionovits Dzugasvilista tai vaikkapa Alexis Stenvallista tai Johan Gustaf Hellstenistä?

En aina. Kutsun joskus myös Veinsteinia Kasparoviksi.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Taisi sulla jäädä Helsingin ACEM-mielenosoituksen tapahtumat noteeraamatta, kun poliisit veivät putkaan jopa viattomia ohikulkijoita. Näin Suomessa.

Itselläsi jäi lukematta mitä viestissäni kirjoitin. Puhuin rauhallisesta mielenosoituksesta. Se mitä Helsingissä tapahtui oli jotain muuta. Mellakoitsijoiden ja ilkivallantekijöiden toimiin suon kaikkien maiden poliisivoimien puuttuvat riittävällä tarmokkuudella. Vaikkapa suunnilleen siihen tyyliin miten Viron poliisi toimi viime toukokuussa, jämptit otteet mutta ei provosoiduta itse.

Juuri tänä syksynä Töölössä jotkut kahelit valtasivat katuja, ilmoittamatta poliisille mitään aikeistaan ja aikatauluistaan. Poliisi ei paljoa puuttunut tapahtumiin, todettiin vaan että "pyrimme saamaan kontaktin näihin nuoriin". Väitän että Moskovan miliisi ei olisi kauaa jaksanut moista meininkiä pamputtamatta katsella.

Viittaamaani Moscow Timesin kappaletta minulla ei enää ole hallussani enkä muista täsmällistä julkaisupäivääkään. Kirjoitetun asian sitä vastoin muistan. Pidän MT:a varsin luotettavana ja värittymättömänä lähteenä mitä tulee maan sisäisiin tapahtumiin. Jos MT antaa ymmärtää että mielenosoitukseen on rahdattu opiskelijoita puolittaisella väkipakolla siten etteivät monet tiedä mistä on ylipäätään kysymys, haastatellen vielä muutamia nuoria, niin minulla on täysi syy uskoa että tällaista tapahtuu Moskovassa. Ilmeisesti pakottaminenkin oli sen luonteista ettei kukaan syyllistynyt siinä varsinaiseen rikokseen, mistään väkivallalla uhkaamisesta ei ollut puhetta.

Arvostan kiistämättä laajaa perehtyneisyyttäsi Venäjän asioihin joskin painotuksesi ovat lievästi sanoen sovinistis-slavofiilisia. Samalla kiitän juutalaisia koskevasta osuudestasi, aihe on kiinnostava mutta itselleni vain pintapuolisesti tuttu. Koetan perehtyä tarkemmin asiaan ja muihinkin kirjoituksiisi paremmalla ajalla, nyt ei ajankäyttö mahdollista enempää.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Venäjän 12% tasavero on ollut suuri menestys maan taloudelle, vaikka kaikista köyhimpiä tuo ei tietenkään ole auttanut. Joka tapauksessa Venäjän verokertymä on monikymmenkertaistunut sitten 1990-luvun, jolloin kukaan ei maksanut veroja.

Vielä sen verran että henkilöiden tuloverotuksessa tasavero on Venäjällä käsittääkseni13%, muu ylläoleva sitaattisi on tarkempaa faktaa ;)

 

[jester]

Katujen valtaamisesta

Juuri tänä syksynä Töölössä jotkut kahelit valtasivat katuja, ilmoittamatta poliisille mitään aikeistaan ja aikatauluistaan.

Itse kulmilla asuvana voin todeta, että kyseessä on harmiton tapahtuma jossa nuoret ottavat ns. kadun pätkän haltuun, soittavat musiikkia ja tanssivat hyvässä hengessä elikkäs pitävät nk. bileet kadulla.

Kyse ei ole siis lyijytangoilla aseistautuneista naamioituneista terroristeista niinkuin etenkin maaseudulla on tapana luulla, kun empiiristä kokemusta ei ole ja ollaan luulojen varassa.

En tiedä kyseisen ryhmän motiiveista, mutta hyvä meininki ja hauskaa näytti kaikilla olevan. Tällöin tanssiareenana toimi kadunpätkä Kampissa, joka ei ole valtavasti liikenteellä kuormitettu. En itse jaksa lähteä moralisoimaan että bileiden pitämiselle on olemassa omat, osoitetut paikkansa; yhteiskunta on paljon mielenkiintoisempi ja hauskempi paikka kun tälläista positiivishenkistä rosoakin löytyy. Niinhän se on muuallakin ja kaupungit ovat historiallisesti eläviä ihmisiä varten.

Ei siis voi mitenkään rinnastaa Smash Asemiin tai noihin Venejän kahakoihin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Itse kulmilla asuvana voin todeta, että kyseessä on harmiton tapahtuma jossa nuoret ottavat ns. kadun pätkän haltuun, soittavat musiikkia ja tanssivat hyvässä hengessä elikkäs pitävät nk. bileet kadulla.

-- saksenkuva -- saksenkuva --

Ei siis voi mitenkään rinnastaa Smash Asemiin tai noihin Venejän kahakoihin.

Ei voi, mutta tämä ei ollutkaan pointti. Tarkoitin että Moskovassa ja monessa muussakaan paikassa tällaista aktia ei olisi kommentoitu virkavallan taholta yhtä rauhallisin toimenpitein. Suomessa ei pamppu heilunut, muualla olisi saattanut hyvinkin.

Ehdotan että hyvässä hengessä Helsingin kaduilla bileitä pitäneet kokoontuvat seuraavan kerran Moskovassa jossakin puutarhakehän sisäpuolella samoissa merkeissä, katsotaan kuinka käy...

 

[jester]

Ehdotan että hyvässä hengessä Helsingin kaduilla bileitä pitäneet kokoontuvat seuraavan kerran Moskovassa jossakin puutarhakehän sisäpuolella samoissa merkeissä, katsotaan kuinka käy...

Tässä onkin se ero aidon demokratian ja nyky-Venäjän välillä. Länsimainen demokratia "antaa löysää" näille tapahtumille, ja niin kauan kun asiat etenevät positiivisessa hengessä ilman ilkivaltaa jne. hommat ovat ok.

 

[Tinke]

Itselläsi jäi lukematta mitä viestissäni kirjoitin. Puhuin rauhallisesta mielenosoituksesta. Se mitä Helsingissä tapahtui oli jotain muuta.

http://www.moskova.info/content/view/475/104/
http://www.moskova.info/content/view/480/104/
http://www.moskova.info/content/view/660/104/
Kyseisistä linkeistä saa hieman erillaisen kuvan mielenosoitusten rauhallisuudesta kuin valtamedioista.