Ensinnäkin kansalaisilla ei ole kykyä kantaa vastuuta virheellisiin olettamuksiin perustuvasta päätöksestä, jollaiseksi kielteinen Nato-kanta vääjäämättä asettuu.
Vaikka alkaa vahvasti menemään nato ketjun kamaksi, niin tuntui se kuinka pahalta tahansa, on demokratiassa kansalla, kaiken muun lisäksi "oikeus" olla myös väärässä. Jos kansa äänestää väärin, on joko markkinointi epäonnistunut tai asia on aidosti huono. Nato markkinoinnissa ongelma lienee siinä, että se puoli, joka kovasti peräänkuuluttaa "avointa ja rehellistä" keskustelua, ei kykene siihen itse. Kyllähän isäntämaa sopimuksen suhmurointi jällein näytti, miten surkealla tolalla asiat ovat. Puhumattakaan niistä, esim. A.Stubbin aikaisemmista höpinöistä, kylmänsodan poteroista.
Mitä sitten tulee näihin niin sanottuihin uhkakuviin, niin niissä on kyllä vahvaa liioittelun makua. Vaikka kovasti halutaan tarjota Georgiaa ja Ukrainaa esimerkkeinä, idän arvaamattomuudesta, niin ei Suomen asema ole sama, kuin entisten neuvostotasavaltojen. Ei, vaikka sitä kuinka jankattaisiin. On myös hyvin ymmärrettävää, että entisissä neuvostotasavalloissa saatetaan tuntea sellaista kaunaa Moskovaa kohtaan, ettei viileä puolueettomuus tunnu, kuin pelkurimaiselta ja epä itsenäiseltä toiminnalta. Meillä on kuitenkin aivan erilaiset perinteet ja sitä kautta myös kyky vakuuttaa puolueettomuutta, silloin kun sitä meillä aidosti halutaan.
Toiseksi Nato-jäsenyydestä järjestettävä kansanäänestys johtaisi väistämättä siihen, että lähellä sijaitseva vieras valtio ryhtyisi kampanjoimaan monenkirjavin keinoin Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan. Luvassa olisi pelottelua, uhkailua, kiusantekoa, maanittelua, valehtelua, pikku rajaloukkauksia, diplomaattista hälinää, bäckmanien uhoamista, suoranaisia provokaatioita ja aivan helvetisti kaiken maailman pietarilaisten trollitehtaiden sumuttamista. Tuon option edessä ei voi luottaa siihen, että suomalainen äänestäjä pysyy viileän analyyttisena ja keskittyy vaaliuurnille mennessään tosiasioihin.
Oikealla tavalla pelattuna, puolueettomuus voisi hyödyttää merkittävästi myös taloudellisesti, kun kauppaa voidaan käydä kumpaankin suuntaan. Kyllähän Suomi oli jo kylmän sodan aikana, varsinkin idälle, tärkeä "kauttakulku" maa länteen ja jos maailma uudelleen jakautuisi kahteen leiriin, niin vaikea nähdä, mikä muu maa voisi tuon roolin, kahden leirin välissä, ottaa yhtä luontevasti, kuin siitä perinteitä jo omaava Suomi.
Nythän meillä on odottamassa esim. Brysselin suunnalta tuplaantuva jäsenmaksu, jolla ostetaan lupa olla käymättä kauppaa idän kanssa.