Oma arvaus on, että Kiina on liian tärkeä tuottaja länsimaille ja lisäksi sotilaallisesti kovin vastus.
On todella surullista, että tämä Kiinan tuotanto ja talouskasvu perustuu suurelta osin työväestön polkemiseen. Jos meillä länsimaissa voitaisiin tehdä sama, niin meilläkin olisi halpaa tuotantoa. Sen sijaan me koetamme lisätä työn tuottavuutta, ja se on paljon vaativampi urakka. Yksinkertaistettuna: Kiina pystyy laittamaan ojaa kaivamaan niin monta halpatyöntekijää, että meidän kaivuri ei tahdo pärjätä kilpailussa.
Toki Kiinalla on valtavasti resursseja ja käyttämätöntä potentiaalia, mutta se jää nähtäväksi, pääseekö Kiina yleisesti lopulta samalle tasolle työn tuottavuudessa kuin länsimaat. Varmasti hi-tech -aloilla tilanne on tasainen, en epäile sitä lainkaan, ja kiinassahan "insinööri" saa länsimaisella palkalla huomattavasti enemmän kuin täällä, kun siellä matalapalkka-alat ovat matalapalkka-aloja.
Kiinan sotilaallisesta voimasta on vaikea sanoa mitään, ja luulen, että tämä Venäjän epäonninen offensiivi rajoittaa Kiinan halua lähteä kokeilemaan sotilaallista voimaansa. Kiinalla on todella vähän kokemusta mistään isommasta modernista konfliktista enkä usko, että se haluaa osoittautua samanlaiseksi "paperitiikeriksi" kuin Venäjä, kun pitäisi käyttää enemmän voimaa.
Muistutan edelleen, että se näytelmä, mitä me nyt katsomme, ei todellakaan ollut Venäjän suunnitelmissa: suunnitelma oli kaataa Ukraina about viikossa, ja jatkaa samalla linjalla kuin tähänkin saakka. Ajatuksissa oli, että EU vielä tälläkin hetkellä miettisi, pitäisikö laittaa pakotteita. Ajatuksissa ei ollut, että länsimaista alkaisi virrata aseapua Ukrainalle.
Me emme siis katsele mitään isoa "master plan" -näytelmää, vaan rajusti päin persettä mennyttä aggressiota, jossa Venäjän ainoa keino pyristellä edes jollain tavalla ulos olisi saada Ukraina antautumaan, ja se puolestaan vaatii sen, että länsimaat pitää saada irti Ukrainan tukemisesta. Nälänhädän masinointi, energiakriisin aiheuttaminen, ne ovat epätoivoisen tahon yrityksiä aiheuttaa länsimaille niin paljon kärsimystä, että täällä mielipiteet vaihtuvat Ukrainan tukemista vastaan. Se jää nähtäväksi: mulla ei sodan alussa ollut lainkaan luottoa siihen, että EU toimisi millään järjellisellä aikataululla, ja suhtaudun todella epäilevästi siihen, kestääkö Eurooppa energiakriisin, teollisuuden ahdingon ja massatyöttömyyden yhdistettynä pakolaiskriisiin, kun korona jo verotti rajusti voimia.