Luulisi jonkin tarpeeksi räväkän toimittajan uskaltavan kysyä ihan suoraan Marinilta, jahka lomaltaan palaa töihin. "Rva. pääministeri, miksi venäläisille myönnetään edelleen viisumeita." Tjsp.Tää on sitä ”Putinin sota, ei tavallisten venäläisten vika” -narratiivia, joka on edelleen vallalla valitettavan laajasti. Itärajan yli virtaa kusipäistä roskasakkia pitkäkilpisine autoineen ja dösälasteittain, mutta suurin huolenaihe esim. Jatkoajan modejen keskuudessa on se, ettei r-sanoja vahingossakaan sanota r-sanoiksi.
Rajat vaan tiukasti kiinni, viisumit pannaan ja vaikka kaupungintalolle joku ilofanfaari soimaan sen kunniaksi, kun örkkien bodycouny Ukrainassa kasvaa, eli vaikka tonnin välein Oodi ilolle soimaan.
Luonnollisesti dilemma ei ole yksistään pääministerin tai hallituksenkaan käsissä, mutta "Venäjän ymmärtämiselle" ei pitäisi olla yhtään sijaa.
Narratiivi "Putinin sodasta" on väärä ja vastenmielinen. Tuoreen tutkimuksen mukaan, (josta esim. Verkkouutiset uutisoi) sodalla on kansan keskuudessa vankka kannatus ja HS:n jutun Pavel ja Aleksander vahvistavat tätä näkemystä. 145-miljoonaiseen kansaan mahtuu toisinajattelijoita ja oletettavasti "passiivisia Putin-kriitikoita", mutta mitä oletettavimmin tyypillinen vastaantulija, myös "liberaaleissa Pietarissa ja Moskovassa" on Putinisti ja "erikoisoperaation kannattaja". Vastenmielinen maa.
Jotenkin tämä nuortenkin Putin-fanatismi on pysäyttävää. Tietysti kolmekymppiset ja tätä nuoremmat eivät juuri muista edeltänyttä aikaa, mutta pari- kolmekymppisten nuorten aikuisten elämässä luulisi lukemattomien muiden asioiden ohittavan irredentistisen nationalismin.
Miten joku länsimaalainen mies voi edes kuvitella haluavansa venäläistä naisystävää, jos "Svetlanalla" on vain politiikka ja kansalliskonservatismi mielessä. Tuli tämä vain mieleen kun näihin "Date Russian women"-mainoksiin törmää tuon tuosta.