Suomessakin elää silti paljon ihmisiä, joiden mielestä Venäjän puheet länttä ja Suomea kohtaan ovat oikeutettuja, eivät osa Putinin strategista narratiivia.
Eniten minua häiritsee ihmiset, jotka haluavat nakertaa EU:ta siitäkin huolimatta, että heikko EU tarkoittaa vahvempaa Venäjää. Lasken tähän myös kielteisen suhtautumisen kauppapakotteisiin.
Toiseksi eniten ne ihmiset, jotka joko tahallisesti tai tahattomasti sotkevat Venäjän valtioon kohdistuvan kriitikin ja venäläisiin ihmisiin kohdistuvan kielteisen asenteen. (Tarkoita juuri sinua, Paavo Lipponen.) Ei Israelin valtionkaan kritisoiminen tee minusta antisemiittiä, vaikka joku kiihkomielinen sen siksi näkisikin.
Niinistö nimenomaan kansan suurta suosiota nauttivana ja viimeistä kautta virassa olevana voisi olla merkittävä mielipidevaikuttaja. Ja kyllähän hän onkin, ei vain Natoon liittymisen puolesta, vaan perinteisen varovaisen tarkkailun ja optiohorinoiden asialla.
Niinistö sanoi haluavansa jatkokaudelle siitä syystä, että rakastaa tätä maata. Oikea syy oli, että hän rakastaa olla presidentti.
Venäjä ei muutu parempaan suuntaan vielä pitkään aikaan, eikä Suomen ulkopolitiikkakaan kovin nopeasti. Niinistö tajuaa tämän ja profiloituu siksi toisella tavalla presidentiksi, jonka suosio pysyy ja jonka aikaa historiankirjoitus muistaa kunnioittavasti. Se tehdään puhumalla ilmastosta, kauppapolitiikasta ja ETYK-kokouksesta, ei Venäjän sota- ja turvattomuuspolitiikasta.
Tämän ei tarvitse olla suomettumista, sillä Suomi liittyy Natoon sitten, kun kansa on siihen valmis, oli Suomen ja Venäjän presidentteinä ketkä tahansa.
Neuvon siis, että älkää tuomitko Niinistöä nyt, sillä se on liian aikaista. Tulevaisuus antaa tuomion puolestamme. Ja jos ei tee, 113-vuotias Paavo Väyrynen muistuttaa haukkuneensa Niinistön ulkopolitiikkaa jo tämän ensimmäisen kauden jälkeen.