3. kysymys: Mitä tavalliset venäläiset ajattelevat Ukrainasta ja ukrainalaisista? Pitävätkö he Venäjän toimintaa Ukrainassa yhä oikeutettuna?
– Ukrainan kriisi on tainnut väsyttää myös venäläisyleisöä. Täytyy muistaa, että Ukraina ja Venäjä olivat hyvin läheiset valtiot, joiden kansalaiset liikkuivat sujuvasti rajojen yli. Monilla venäläisillä on Ukrainassa edelleen sukulaisia.
Samalla historia ja kulttuuri ortodoksiuskontoineen on liittänyt maat tiiviisti yhteen. Niinpä varsinkin Itä-Ukrainan sota on kova paikka monille venäläisille.
Valtaosa venäläisistä pitää Krimin valtausta oikeutettuna. Toki tähän liittyy Venäjän valtion väkevä propaganda, jonka mukaan niemimaan väestö äänesti alueen liittämisestä Venäjään. Ennen valtausta Venäjällä oli laivastotukikohta Krimillä ja se on ollut osa Venäjän sotilaallista strategiaa tsaarinajoista lähtien.
Ukraina ja sen presidentti Petro Porošenko saavat jatkuvasti kyytiä Venäjän television uutisissa ja puheohjelmissa. Venäjä syyttää Ukrainaa provokaatioista. Loppuvuodesta seurasimme Kertšinsalmen tapahtumia, joita Venäjä pitää Ukrainan syynä.
Nyt venäläiset syyttävät Ukrainaa ja Porošenkoa ortodoksikirkon hajottamisesta. Ukrainan kirkko itsenäistyi Moskovan patriarkaatin alaisuudesta virallisesti alkuvuodesta. Ukraina pyrkii edelleen irtaantumaan Venäjän vaikutusvallasta.
5. kysymys: Miten venäläiset suhtautuvat siihen että länsimaisten tiedotusvälineiden ja poliitikkojen suhtautuminen Venäjään on pääosin negatiivista? Onko niin että Venäjästä ei edes haluta uutisoida mitään neutraalia tai positiivista?
– Venäjän lienee saanut negatiivista huomiota lähinnä oman toimintansa ansiosta. Krimin valtaus vuonna 2014 oli kansainvälisen oikeuden vastainen, eikä kansainvälinen yhteisö ole sitä hyväksynyt. Lisäksi Itä-Ukrainassa soditaan.
Yhdysvallat syyttää Venäjää vaaleihin sekaantumisesta ja muutkin länsimaat ovat suivaantuneet Venäjään sen vaikutusyritysten takia.
Britannia on esittänyt todisteita, että Venäjän sotilastiedustelupalvelun GRU:n edustajat myrkyttivät kaksi venäläistä sen maaperällä viime vuonna. Tapausta edelsi muutama muukin epäselvä venäläisten kuolema Britanniassa.
Tässä nyt muutama esimerkki. Tietysti Venäjä kiistää syyllisyytensä, kääntää asiat mieleisekseen ja sekoittaa pakkaa minkä ehtii. Tämä on heidän tapansa toimia ja sekaantua muiden maiden asioihin saavuttaakseen lisää vaikutusvaltaa kansainvälisesti.
Venäjällä kirjeenvaihtajien määrä on pienentynyt muutaman vuoden takaisesta. Syynä on medioiden säästöpaineet ja vaikea toimintaympäristö. Niinpä täällä työskentelevät joutuvat keskittymään suurelta osin uutisiin, jotka tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa ovat varsin negatiivisia.
Toki teemme myös ilmiöjuttuja ja kerromme venäläisistä ihmisistä. Resursseja voisi toki olla lisää, jolloin tulisi enemmän myös muita kuin niin sanottuja kovia uutisia taloudesta ja politiikasta.
Tämä monipuolistaisi kuvaa Venäjästä, joka on kiinnostava paikka - ja sen asukkaat suurelta osin aivan tolkun porukkaa.
6. Kysymys: Mistä johtuu se että Viipuri ja muu Venäjän Karjala vaikuttaa hoitamattomalta ja rappeutuneelta, ja uusia datsoja lukuunottamatta rakennukset lyyhistyvät paikoilleen?
– Karjalan tasavalta on köyhää aluetta ja sen merkitys koko Venäjän bruttokansantuotteelle on hyvin pieni. Karjalassa on metsäteollisuutta ja esimerkiksi kalankasvatusta, mutta muuten se jää Moskovan näkökulmasta syrjäseuduksi.
Venäjän valtio on tukenut aluetta tuntuvasti, mutta satsaukset eivät ehkä sitten näy ihmisten arjessa ja kaupunkien kunnossapidossa.
7. kysymys: Miten pitäisi ymmärtää se että etelässä lomaillessaan venäläisturistit usein etuilevat ja tönivät buffetjonoissa ja allasalueilla, eikä lapsiakaan juuri paimenneta kunnioittamaan muita asukkaita. Onko tämä kulttuurinen ilmiö?
– Venäläisillä tosiaan on hieman erilainen käsitys henkilökohtaisen tilan tarpeesta. Tämä taitaa olla ihan kulttuurikysymys. Minullakin on kokemusta varsinkin ruuhka-aikaan metrossa siitä, kuinka venäläisen vierustoverin mielestä on ihan ok, että liki nojaudumme toisiimme.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että jos suomalaisena seison esimerkiksi odottamassa vuoroani passintarkastukseen ja jätän mielestäni sopivan ja kohteliaan tilan edessä olevaan ihmiseen, niin pianhan siihen väliin on tunkenut itänaapurimme edustaja. Jos asiasta huomauttaa, venäläinen tunkeilija kyllä usein pahoittelee ja päästää takaisin edelleen.
Pääosin kyse on kai siitä, että he ajattelevat näistä asioista hieman eri tavalla, eivätkä välttämättä pahuuttaan näin toimi.
Venäläiset kyllä liki poikkeuksetta päästävät jonoissa lapset ja lapsiperheet edelleen – usein myös vanhukset.
Lapsenkasvatus on sitten toinen asia. Olen nähnyt sekä hyvin käyttäytyviä ja kohteliaita venäläislapsia ja toisaalta pilalle hemmoteltuja kullannuppuja, joten kaikenlaista löytyy.