Täällä on viitattu usein Venäjän yhteyksistä näihin erinäisiin eurooppalaisiin kansallisradikaaleihin ja EU-kriittisiin liikkeisiin, ja keskitytty tuohon rahalliseen tukeen. Tämähän onkin toki tärkeä asia (viimeksi on mobilisoitu "huolta" Ukrainan liikekannallepanosta Unkarin ja Bulgarian äärinationalistien piirissä). Olen kuitenkin aktiivinen Homman seuraaja ja kirjoittajakin, ja siellä kysymys on myös paljon vilpittömästä ideologisesta sympatiasta. Toki on myös perinteisiä Venäjä-vihaajia jäljellä, mutta todella paljon aitoja kirjoittajia (toki on muutama ilmiselvä maksettukin), jotka aivan oikeasti pitävät Putinin Venäjää
terveempänä arvoiltaan kuin "islamisoituvaa" ja "suvaitsevaista" Merkelin johtamaa EU:ta, ja siksi esimerkiksi saattavat sympatisoida Venäjän toimia Ukrainassa ja jopa uskoa venäläisen median "raportteja".
Tämä huomio koskee ehkä enemmän Suomen kansallista historiaa kuin nykyisiä Venäjä-suhteita, mutta väittäisin että tässä näkyy kansallisradikalismin tietty holtittomuus, tai, no,
radikalismi. Myös edellisellä nousukaudellaan sen äärimmäiset osat menivät sympatisoimaan Suomen kansan pääosalle arvoiltaan vierasta valtiota eristäen itsensä suomalaisen kansallismielisyyden terveestä pääosasta.
Luulen kyllä, että Suomessa nämä linkit eivät (ainakaan vielä) niinkään koske johtotasoa: Suomen Sisusta tai Sarastuksesta en ole juurikaan löytänyt tälläisiä äänenpainoja - päinvastoin kuten esim. oheisesta tekstistä voi lukea:
http://sarastuslehti.com/2014/09/23/putin-oikeisto-ja-orwell/
Mutta kiintoisaa on että liikkeen syvissä riveissä tälläistä Venäjä-mielisyyttä selvästi esiintyy melko runsaasti - se vaikuttaa mahdollisen radikaalin etujoukon siemeneltä, joka sitten huomaakin lopulta jäävänsä maassa täysin yksin. Samalla voisi myös toivoa, että liittyminen lännen yhteisrintamaan Venäjän suhteen saisi liikkeen pääosan, etenkin sen johtajat, ajattelemaan hieman realistisemmin ja monipuolisemmin EU:n ja lännen nykytilasta ja pyrkimyksistä.