Olet tietysti ihan oikeilla linjoilla. Tähän lainaamaani kohtaan lisäisin vielä sen, että kyllä irvokkuutta on tietysti ollut vuosien mittaan tarjolla siltäkin osin, että natsien väkivaltakoneisto ei ollut sen kummempi kuin Stalinin oma, pikemminkin niin päin, että Hitler oli keskitason tekijämies verrattuna Isä Aurinkoiseen.
Tämä on minusta vähän omituinen argumentti, johon olen törmännyt mm. Hesarin keskusteluissa viime päivinä, kun Auschwitzin vapauttamisen 70-vuotispäivä koitti eilen.
Olihan natsien huippuunsa viety teollinen väkivaltakoneisto jotain sellaista, mitä ei ole maailmanhistoriassa ennen sitä tai sen koommin nähty. Yhtenä esimerkkinä nyt vaikka tuo Treblinka, jossa 800 000 - 1 000 000 ihmistä pääsi hengestään ja vain muutama sata selvisi. Laitokset, jotka on valjastettu vain ja ainoastaan ei-toivotun aineksen tappamiseen ja joiden toimimiseen iso osa yhteiskuntaa ja valloitetuista alueista valjastettiin eksklusiivisesti.
En kiellä Stalinin hirmutekoja, mutta NL:n gulagit ja Saksan tuhoamisleirit eivät mielestäni vertailua sellaisenaan kestä. Molempia käytettiin absoluuttisen vallan välineenä, jossa ihmishengistä ei piitattu, mutta toisessa sentään oli edes teoreettiset mahdollisuudet selvitä hengissä, kun taas toiselle matkustettiin ainoastaan murhattavaksi oman etnisyytensä vuoksi. Väitänpä, että Hitler jäi absoluuttisessa tappoluvussa Aurinkoisesta jälkeen vain sen takia, että joutui painamaan aseen piipun ohimolleen keväällä -45, eikä saanut itäisen kollegansa tavoin vielä vuosikymmentä mellastaa.
Hirmuhalinto, joka surmasi säälimättömällä otteella juutalaiset, romanit, vammaiset, mielisairaat, homot, toisinajattelijat jne. Kolmannen valtakunnan kaatuminen oli yksi 1900-luvun parhaimpia asioita (tapa, millä se tuli ja miten se vaikutti Euroopan tuleviin vuosikymmeniin ei niinkään), ja se kaatuminen oli pitkälti venäläisten uhrauksien ansiota. Kuten sanontakin sen toteaa: "Britain gave time, America gave money, Russia gave blood."
Vähääkään en yritä tällä mutinalla puolustella Stalinin ajan NL:n hirmutekoja tai sitä, miten voitonpäivää käytetään nykyään venäläisen kansallistunteen ja putinismin oksettavaan pönkittämiseen.