Ilmeisesti vapaan keskustelualueen kirjoituskieltoni on ohi, vaikka modeilta ei ole tullut mitään ilmoitusta asiasta. Ainakin kirjoittaminen näyttäisi onnistuvan. Joten vastataanpa Yläpesän kirjoitukseen.
Venäjän väkiluku vähenee vuosittain 700 000 hengellä, koska syntyvyys on erittäin alhaista ja kuolleisuus suurta.
Ei aivan näinkään - enää. Venäjän syntyvyys on noussut koko 2000-luvun ajan. Tänä vuonna syntyvyys on 6,5% korkeampaa kuin viime vuonna. Kuolleisuus on laskenut saman verran eli tuon 6,5%.
http://www.russiablog.org/2007/09/bringing_back_babies_russia_se.php
Juuri nyt Venäjän syntyvyys on korkeampaa kuin koskaan sitten Neuvostoliiton hajoamisen.
Syntyvyyden mittarina käytetään hedelmällisyyslukua (fertility rate). Tässä hieman hedelmällisyyslukujen vertailua eri valtioiden välillä. Kyseessä on vuoden 2006 tilasto.
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_and_territories_by_fertility_rate
Venäjän hedelmällisyysluku vuonna 2006 oli 1.39. Vertailussa taakse jäävät mm. Italia (1.29), Ukraina (1.24), Itävalta (1.37), Kreikka (1.35), Slovakia (1.33), Espanja (1.28), Latvia (1.28) ja Liettua (1.21). Venäjä on suurinpiirtein tasoissa Saksan (1.40) ja Viron (1.42) kanssa.
Kuolleisuuden selvä väheneminen on yhtä yhtä rohkaiseva merkki Venäjän väestökehityksen suunnasta.
On totta jeltsinistisen 1990-luvun katastrofi vaikuttaa Venäjän yhteiskunnassa vielä pitkään. Silloin syntyvyys romahti hedelmällisyysluvun ollessa pahimmillaan 1.15 luokkaa. Mutta tilastojen mukaan Venäjän väestökehityksessä on tapahtunut selvä käänne parempaan. Väkiluku tulee laskemaan vielä usean vuoden ajan, mutta samalla syntyvien lasten määrä nousee koko ajan. Jossakin vaiheessa saavutetaan se raja, että väkiluku lähtee taas nousuun.
Ei ole mitään syytä olettaa, että syntyvyys Venäjällä ei jatkaisi kasvuaan, mikäli nykyinen taloudellinen nousukausi maassa jatkuu.
Venäjän hallinto ei ole ollut asiassa myöskään aivan toimeton. Maassa lyötiin tänä vuonna läpi uudistus, jossa toisen lapsensa synnyttävälle naiselle maksetaan nettona ylimääräinen 7500 euron palkkio. Tuo on kohtalaisen iso raha maassa, jossa sosiaaliturva ei ole länsi-Euroopan tasolla.
Lisäksi maahanmuutto on minimaalista eikä sen tukemiseksi ole olemassa mitään ohjelmaa.
Kyllä ohjelma on olemassa. Venäjän hallitus on perustanut rahaston, josta ohjataan rahaa ulkomailla asuvien venäläisten houkuttelemiseksi takaisin kotimaahan. Muistaakseni rahasto perustettiin viime vuoden lopulla, enkä osaa sanoa millaisiin tuloksiin on päästy.
2000-luvulla on kuitenkin tapahtunut jonkin verran länteen 1990-luvulla muuttaneiden venäläisten paluumuuttoa takaisin Venäjälle. 2000-luvun aikana useita satojatuhansia venäläisiä on palannut takaisin. Todennäköisesti määrä on reilusti yli miljoona. Joukossa on myös paljon juutalaisia.
http://www.fjc.ru/news/newsArticle.asp?AID=281251
Tuon kaksi ja puoli vuotta vanhan artikkelin mukaan vähintään satatuhatta juutalaista on muuttanut Venäjälle 2000-luvun aikana lähinnä Yhdysvalloista ja Israelista.
But now she is among the estimated 100,000 who have come back
Kyseessä lienee vuoden 2004 lopun arvio, eli määrä lienee nykyisin paljon suurempikin.
Juutalaisuudella menee Venäjällä paremmin kuin koskaan (kenties vuosia 1919-1930 lukuunottamatta), ja tämä on yksi syy miksi he palaavat takaisin.
"It's absolutely extraordinary how many people are returning," said Rabbi Lazar, who has been Russia's chief rabbi since 2000. "When they left, there was no community, no Jewish life. People felt that being Jewish was a historical mistake that happened to their family. Now they know they can live in Russia as part of a community."
Asiaa auttaa paljon se, että presidentti Putinilla on erittäin hyvät suhteet Venäjän juutalaisyhteisöön. Putin on vierallut useasta juutalaisten synagoogissa ja lahjoittanut kerran myös koko kuukausipalkkansa juutalaismuseolle Moskovassa.
Jo nyt Venäjää riivaa työvoimapula, sillä ammattitaitoisesta väestä on kova kysyntä (kuten muuallakin Euroopassa).
Venäjän yksityissektori tarvitsee paljon ammattitaitoista työvoimaa, tämä on selvä. Toisaalta koulutukseen ohjataan koko ajan enemmän varoja. Venäjällä on hyvä ja vahva perinne koulutuksessa, vaikka sen annettiinkin jeltsinistien toimesta lähes romahtaa 90-luvulla.
Kova kysyntä työvoimasta on omiaan nostamaan myös palkkoja. Vaikka keskipalkka on Venäjällä edelleen suhteellisen matala (540 euroa kuussa), on se noussut todella paljon, kun otetaan huomioon että vuonna 1998 keskipalkka oli noin 80 euroa(!). Naapuri-Ukraina on jäänyt syystä tai toisesta taloudellisesti jälkeen Venäjästä, mikä näkyy myös keskipalkassa, joka on Ukrainassa edelleen alle 200 euroa.
Venäjällä palkkaerot ovat suuria. Yksityissektorin palkat ovat paljon suurempia kuin valtion ja kunnan töissä. Juuri nopeasti kasvavan yksityissektorin yritysten palkat ovat niitä, jotka kasvavat Venäjällä kovaa vauhtia. Yksin Moskovassa on jo yli 300.000 yli 5000 euroa kuukaudessa tienaavaa ihmistä, eli enemmän kuin koko Suomessa.
Venäjä on selvästi valinnut liberaalin markkinatalouden tien, mistä seuraa myös suuria tuloeroja. Yksityissektorin nopeasti kasvava palkkataso kenties houkuttelee osaavaa työvoimaa myös ulkomailta, niin venäläisten kuin muidenkin joukosta. Osaava ihminen pääsee Venäjällä nykyihin todella hyviin tienesteihin myös länsimaisen mittapuun mukaan.
Maan ksenofobinen kulttuuri ylimielinen suhtautuminen ulkomaalaisiin Venäjällä tuskin helpottaa maahanmuuttoa.
Enpä tiedä ovatko venäläiset sen ksenofobisempia kuin muutkaan. Jos verrataan sitä kuinka suomalaiset suhtautuvat venäläisiin ja kuinka venäläiset suhtautuvat suomalaisiin, niin luulenpa että suomalaiset osoittautuisivat tässä vertailussa ksenofobisemmiksi.
On totta että Venäjällä on etnisiä erimielisyyksiä lähinnä slaavien ja kaukaasialaisperäisten ihmisten välillä, koska Tshetshenian sodan päättymisestä ei ole aikaa kuin muutamia vuosia. Ksenofobia on toki molemminpuolista. Kaukaasialaiset suhtautuvat venäläisiin vähintään yhtä vihamielisesti kuin venäläiset kaukaasialaisiin. Tämähän tuli ilmi mm. vuosina 1991-1994, kun koko Tshetshenian 300.000 ihmistä sisältänyt venäläisväestö ajettiin pois väkipakolla ja useita tuhansa murhattiin paikallisten "klaanien" toimesta.
Toisaalta Venäjän hallitus on erittäin multietninen. Se ei todellakaan muodostu pelkistä isovenäläisistä. Sieltä löytyy venäläistä, tataaria, juutalaista, tshuvassia, saksalaista (German Gref on volgansaksalainen) jne. Vladimir Putinin henkilökohtainen neuvonantaja, Venäjän toiseksi vaikutusvaltaisimmaksi mieheksi mainittu Vladislav Surkov on tshetsheeni.
Lisäksi Venäjällä on useampia autonomisia alueita, joissa paikallisilla etnisillä enemmistöillä on merkittävä vaikutusvalta. Toki 2000-luvulla valtaa on siirretty Moskovan keskushallinnolle, mutta vuonna 1998 hajoamistilassa olleessa valtiossa se oli minusta välttämätöntä.
Pohjalukemista ponnistettaessa on helppo näyttää kovia kasvuprosentteja mutta uskon, että Venäjän talouden vaikeat vuodet eivät ole takanapäin.
Onko Venäjä todellakin sinusta edelleen "pohjalukemissa", kun yhtäjaksoista keskimäärin seitsemän prosentin vuosittaista talouskasvua on nähty vuodesta 1999 lähtien? Venäjä oli vuonna 1998 pohjalla, mutta ei enää.
Millaisia "vaikeita vuosia" näet Venäjällä olevan edessä? Mihin perustat arviosi, että Venäjän talous joutuisi jatkossa vaikeuksiin?
Venäjällä, kuten muissakin nousevissa talouksissa, kasvu ruokkii uutta kasvua. Maassa on pelkästään koon ja luonnonvarojen puolesta niin paljon potentiaalia, ettei nyt nousuun lähtenyt talous pysähdy ihan helpolla. Ainoa mieleen tuleva realistinen syy tähän olisi sota.
Sekä venäläisten että ulkomaisten talousasiantuntijoiden mukaan maan talous tulee kasvamaan 5-8% vuosivauhtia ainakin pitkälle 2020-luvulle asti.
Kasvua vauhdittaa voimakas jälleenrakentaminen, mitä tapahtuu sekä yksityissektorilla että valtion toimesta. Edellisen viikon uutisen mukaan Venäjä varaa hulppeat 700 miljardia euroa(!) maan infrastruktuurin rakentamiseen seuraavan kymmenen vuoden aikana. Täydellisesti tuhotun Irakin jälleenrakentamisen on laskettu maksavan "vain" 70 miljardia euroa, eli kymmenesosan siitä, mitä Venäjän valtio investoi infransa uusimiseen seuraavan kymmenen vuoden aikana. Ja tästä luvusta puuttuvat vielä kokonaan yksityiset investoinnit!
Pidän edelleen mahdollisena (vaikka todennäköisyys onkin pienempi kuin vielä viisi vuotta sitten) Venäjän suistumista sisäisen kaaoksen tilaan - ja uusien valtioiden syntymiseen.
Vuonna 1998 tämä oli realistinen mahdollisuus, kuten silloinen pääministeri Jevgeni Primakov (Finkelstein) puheessaan totesi. Nykyisin Venäjän hajoaminen vaikuttaa epätodennäköiseltä. Ainoa varsinainen kipupiste ovat Pohjois-Kaukasian kolme levotonta tasavaltaa - Tshetshenia, Dagestan ja Ingushetia. Separatistien vastarinta on kuitenkin pääosin lannistettu ja alueella olevat levottomuudet ovat lähinnä yksittäisiä iskuja. Varsinaista sotatilaa ei enää ole.
Kaukasia tulee kuitenkin vielä pitkään (kenties aina) olemaan Venäjän "soft underbelly", sehän oli sitä jo 1800-luvun alusta lähtien.